PS:lle riittää potentiaalia

Politiikka Etelän lähiöt ja Itä-Suomi nukkuvat vaaleissa, eniten antamattomia ääniä menettää perussuomalaiset Politiikka 19:30 Jussi Westinen Vaalituloksen kannalta heikompiosaisten alueiden aktivoitumisella olisi järisyttävä merkitys, kirjoittaa tutkija Jussi Westinen MT:n yliössään. Westinen sanoo, että kuntavaalien äänestysaktiivisuudessa on tapahtunut muutos kaksissa viime vaaleissa. Suurimpien kaupunkien paino­arvo on kasvanut ja pienten kuntien painoarvo vähentynyt. Näin voidaan tiivistää kuntavaalien äänestysaktiivisuudessa tapahtunut muutos kaksissa viime vaaleissa. Vielä vuoden 2012 kuntavaaleissa alle 5 000 asukkaan kuntien ja kuuden suurimman kaupungin (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu) äänestysprosenteissa oli yli 10 prosenttiyksikköä pienten kuntien hyväksi. Kesäkuun kuntavaaleissa ero kutistui yhteen prosenttiyksikköön. Suurimmissa kaupungeissa äänestysaktiivisuuden lasku oli nyt vähäisempää kuin maassa keskimäärin. Havahduttavaa on, että alle 20 000 asukkaan kunnissa annettiin kesäkuun vaaleissa yhteensä noin 100 000 ääntä vähemmän vuoden 2012 vaaleihin verrattuna ja edellä mainituissa kuudessa suurimmassa kaupungissa noin 100 000 ääntä enemmän. Sama trendi näkyy myös eduskuntavaaleissa, joissa suurimpien kaupunkien äänestysprosentti on eri kuntakokoryhmissä jo ylivoimaisesti korkein (75,2 prosenttia vuonna 2019). MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA) MAINOS PÄÄTTYY Äänestysaktiivisuuden suhteessa kuntakokoon on siis tapahtunut melkoinen keikaus, millä on vaikutusta myös puoluekannatuksen kannalta: pieniin kuntiin nojaava keskusta on aikaisempaa ahtaammalla ja suuriin kaupunkeihin nojaava kokoomus vahvoilla. Äänimäärien muutos johtuu osittain suurimpiin kaupunkeihin suuntautuvasta muuttoliikkeestä: niissä on yhä enemmän ääniä jaossa. Äänestysprosentin suotuisa kehitys esimerkiksi Helsingissä puolestaan linkittynee entistä kiinnostavampiin poliittisiin asetelmiin: ennen kaikkea pormestarikisaan. Viiden suosituimman ehdokkaan saama osuus kaikista äänistä on kasvanut 2000-luvun aikana kaikissa kuudessa suurimmassa kaupungissa. Helsingissä, Tampereella ja Turussa kärkiehdokkaiden ääniosuus lähenee jo 20 prosenttia. Ylipäätään suurissa kaupungeissa on ehdolla valtakunnallistakin tunnettuutta nauttivia ehdokkaita, ja suurimpien kaupunkien asiakysymykset ja valtakamppailut korostuvat myös vaalien mediajulkisuudessa. Kesäkuun vaaleille leimallista oli se, että poliittinen innottomuus tai yhdentekeväisyys tuli yhä ilmeisemmäksi niillä seuduilla, joissa äänestämistä ei muutenkaan ole koettu tärkeäksi. Kainuussa ja Pohjois- Karjalassa jäätiin jopa alle 50 prosenttiyksikön äänestys­aktiivisuudessa. Kahdenkymmenen matalimman kuntakohtaisen äänestysprosentin joukkoon mahtuu vain kaksi kuntaa, jotka eivät sijaitse Itä-Suomessa tai Kainuussa: Vantaa ja Orimattila. Huomattavaa on, että joukossa on itäsuomalaisten maakuntien keskuskaupunkeja, kuten Joen­suu, Kuopio ja Lappeenranta ja muita kaupunkeja, kuten Kotka, Varkaus, Pieksämäki ja Iisalmi. Alhaista äänestysintoa on selitetty esimerkiksi sillä, että Itä-Suomen kehitys on ollut epäsuotuisa muuhun maahan verrattuna. Monet alueet kärsivät muuttotappiosta, heikoista tulevaisuuden näkymistä ja työpaikkojen katoamisesta. Eduskuntavaaleissa Itä-Suomen äänestysprosentin odotettiin kohoavan vaalipiirien yhdistämisellä, mutta tämä visio on osoittautunut naiiviksi. Kyse ei ole vain eroista maan eri osien ja erikokoisten kuntien välillä. Etenkin suurimpien kaupunkien sisällä on varsin selkeitä ja suorastaan muurautuneita jakolinjoja äänestys­osallistumisen suhteen: lähiöissä elävät kokevat äänestämisen etäiseksi. Osassa Tampereen Hervantaa jäätiin jopa alle 40 prosentin ja Helsingin Jakomäessä, Kontulassa, Kivikossa ja Vesalassa sekä Turun Varissuolla oltiin 40 prosentin tuntumassa. Samaan aikaan Helsingin Etu-Töölössä, Munkkiniemessä ja Suomenlinnassa ylletään noin 80 prosenttiin. Kuilussa on pitkälti kysymys alueiden sosioekonomisista ja osin etnisistä ja ikärakenne-eroista: lähiöissä on matalampi tulotaso, heikompi työllisyystilanne ja enemmän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, joista harva äänestää. Lisäksi nuorista ja opiskelijoista harva kokee kuntapolitiikan läheiseksi. Suurimpien kaupunkien merkitys vaaleissa nousee täten ennen kaikkea siksi, että melko hyväosaiset ihmiset äänestävät hyväosaisilla alueilla. Vaalituloksen kannalta heikompiosaisten alueiden aktivoitumisella olisi järisyttävä merkitys. Eduskuntavaalitutkimuksista tiedämme, että äänestämättömien, mutta puoluekantansa ilmaisevien äänioikeutettujen joukossa perussuomalaiset on ollut ylivoimaisesti suosituin puolue viimeiset kymmenen vuotta. Jussi Westinen tutkija, valtiotieteiden tohtori