Purra eduskuntaryhmän kokouksessa

elokuu 24, 202112:23 Puheen­joh­taja Riikka Purran puhe edus­kun­ta­ryhmän kesä­ko­kouk­sessa – ”Yritysten on Suomessa vält­tä­mä­töntä kyetä toimi­maan ja kasva­maan” MATTI MATIKAINEN Politiikka Perussuomalaisten eduskuntaryhmä pitää parhaillaan kesäkokoustaan Torniossa. Suomen Uutiset julkaisee puheenjohtaja Riikka Purran kokouksessa pitämän puheen kokonaisuudessaan. Uusi puoluejohto on ollut tehtävässään nyt reilun viikon. Uutta ja opeteltavaa on tietenkin edessä kaikilla meillä, mutta näköjään myös useilla muilla. Jälleen kerran on poliittisille kilpailijoillemme ja esimerkiksi medialle tullut yllätyksenä, että emme heidän toivomallaan tavalla muutu. Seinäjoen puoluekokouksen jälkeiset perussuomalaiset ei ryhtynyt muiden määrittämään salonkikelpoisuuteen ja muuttanut maahanmuuttokantojaan. Edes Afganistanin akuutiksi kääntynyt tilanne ei saanut meitä luopumaan niistä. Perussuomalaiset ei edelleenkään hingu hallitukseen niin paljon, että olisimme valmiit luopumaan tavoitteistamme. Uuden johdon myötäkään perussuomalaiset ei ole muuttanut puhetapaansa muiden puolueiden yleisjargonin kaltaiseksi emmekä koe tarpeelliseksi pyydellä anteeksi arvomaailmaamme, joka korottaa Suomen ja suomalaiset kaiken muun, myös Afganistanin surullisen tilanteen, edelle. Vaikka minkäänlaiset reaktiot meihin liittyen eivät jaksa enää inhimillisesti yllättää, on syytä sanoa sananen muiden meille kehittämistä hallitustyöskentelyyn liittyvistä edellytyksistä. Olen korostanut viime viikot, että perussuomalaiset on valmis osallistumaan hallitukseen, jossa se voi edistää omia tavoitteitaan ja linjansa mukaisia lakimuutoksia. En ehkä ole vielä riittävä kehäkettu politiikassa, mutta en näe hallitustyöskentelyssä mitään muuta tarkoitusta. Mikäli ja kun perussuomalaisten agendalla tärkeitä teemoja ovat suomalainen työ, yrittäminen ja työllisyys, maahanmuutto, EU, ilmasto ja julkisten menojen paisumiseen puuttuminen, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että nämä myös liikuttavat meitä hallituksessa. Miksi kukaan kuvittelisi, että perussuomalaiset haluaa hallitukseen jostakin muusta syystä? Tekevätkö muut puolueet itse niin? Onko niille olemassa muita syitä hakeutua hallitukseen? Mikäli on, ehkä toimittajien kannattaisi kirjoittaa niistä. Me kuitenkaan emme ole valmiit vaihtamaan maahanmuuttokantojamme muiden puolueiden näkemyksiä vastaavaksi. Tämän sanominen ei ole uhoamista, vihamielisyyttä muita kohtaan tai ymmärtämättömyyttä siitä, että kompromisseihin on oltava valmius. Kyseessä on yksiselitteisen luonnollinen ja normaali lähtökohta ainakin sellaiselle johdonmukaiselle, harkitulle ja pitkän tähtäimen poliittiselle toiminnalle, jota perussuomalaiset edustaa. Meidän maahanmuuttokantamme eivät myöskään ole voimassa ainoastaan silloin, kun uhkaa suurista tulijavirroista ei ole. Niin ikäviä kuin maailman konfliktit ja globaalit elintasoerot ovatkin, ne eivät ole loppumassa eikä niiden kärjistyminen, nousu tai lasku, vaikuta meidän peruslinjoihimme. Afganistanin tilanne jatkuu eikä se tule ainakaan lähiaikoina ratkeamaan länsimaiden toivomalla tavalla. Suomen tulee EU:n mukana pyrkiä siihen, että turvapaikanhakijavirrat eivät käänny kohti Eurooppaa. Saksa, Ranska ja Itävalta ovat toistaneet meidän esittämäämme kantaamme siitä, että ainoa kestävä vaihtoehto on tarjota apua maasta poistuville ihmismassoille Afganistanin lähialueilla. Tämä on juuri näin. Muussa tapauksessa meillä on edessämme vuoden 2015 kaltainen tilanne, ja valitettavasti sekä EU että erityisesti Suomi ovat entistä huonommin varautuneita. Maahanmuuttopolitiikassa on toki vihreän sisäministerin johdolla tehty muutoksia, mutta ne eivät ole normaalin yleiskielisen varautumisen tarkoittamia toimia, vaan päinvastoin sen varmistamista, että Suomi on tärkeimpiä vertailumaitaan houkuttelevampi ja haavoittuvampi turvapaikanhakijakriisin realisoituessa. Näillä toimilla ja tälläkin hetkellä edistetyillä uusilla helpotuksilla tullaan edesauttamaan suomalaisen järjestelmän taloudellisten, sosiaalisten ja turvallisuuteen liittyvien seikkojen murtumista. Muu hallitus antaa vihreän sisäministerin toimia haluamallaan tavalla, esimerkiksi perheenyhdistämiseen, suojelukategorioihin ja kansalaisuuden saamiseen liittyen. En ole nähnyt yhtä ainutta huomautusta pääministeripuolueelta tai keskustalta esimerkiksi siitä, että sisäministerin toimia ei ole edes hallitusohjelmassa. Miksi vihreät saa hillua hallituksessa ja päättää yksin maamme kannalta näin vakavista ja perustavanlaatuisista asioista? Tälläkö tavalla vihreät on valmis joustamaan ilmastotoimista, kunhan se saa vapaasti romuttaa maahanmuuttopolitiikan viimeisenkin uskottavuuden? Kun Turkki käytti Kreikkaa ja EU:ta vastaan samanlaista ihmisasetta kuin Valko-Venäjä tällä hetkellä, realiteeteista ulalla oleva sisäministeri oli kiinnostunut vain ihmisten pelastamisesta. Jopa hänen oman puolueensa toinen ministeri tunnisti hybridioperaation olemassaolon. Sama nähtiin uudelleen, kun sisäministeriö lähetti Liettuaan rajavartijoita varmistamaan, ettei itsenäinen ja turvallisuuttaan suojaamaan pyrkivä maa Liettua missään nimessä toimi ihmisoikeuksien vastaisesti vaan antaa vieraan vihollisvallan lähettämien miesten saapua vapaasti maahan. Vain kassinkantajat jäivät tällä kertaa Suomelta järjestämättä, mutta uskon tämänkin asian hoituvan, mikäli ja kun massat lähestyvät Suomen rajoja. Sekä mainitut lähialueillamme tapahtuvat siirtolaisuutta aseenaan hyödyntävät hybridioperaatiot että Afganistanin olosuhteet huomioiden tilanne on Suomen kannalta hyvin huolestuttava. Olen jo hallituskauden alussa todennut, että mikäli turvapaikanhakijavirrat tämän hallituksen aikana käynnistyvät, jälki voi Suomen kannalta olla vielä vuotta 2015 karmeampaa. Koska kuitenkin tiedämme, että ainoa uhka, josta saa vapaasti puhua ja siitä pelkoa tuntea, liittyy ilmastonmuutokseen, en odota yhteiskunnallisen keskustelun käynnistyvän. Yleinen moraalinen poseeraus Afganistanin ja muun aihepiirin ympärillä on sen sijaan vahvaa. Asioihin realistisesti suhtautuvat leimataan inhimillisesti pahoiksi, samalla kun niin sanotut hyvät kilpailevat keskenään numerotasolla siitä, kuinka monta ihmistä Suomen nyt pitääkään vastaanottaa. Kokonaisuuden kannalta kaikki on tietenkin yhdentekevää, mutta eivät he kokonaisuudesta kiinnostuneita olekaan. Turvapaikanhakija- ja pakolaisteollisuuden edunsaajat ovat myös voimakkaasti nostaneet profiiliaan, kuten vuonna 2015:kin. Esimerkiksi se verorahoitteinen järjestö, joka ei vieläkään ole kertonut, miksi se vei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen muka kuolleen irakilaismiehen tapauksen, joka oli alusta saakka valetta ja huijausta. Mikään ei saa estää tälläkään kertaa näiden järjestöjen hyvyyden vapaata virtausta, veronmaksajan rahalla totta kai, ja muka kansalaisyhteiskunnan mandaatilla. Politiikassa kuulee usein sanottavan, että jotkin asiat tai tavoitteet eivät ole vastakkaisia vaan että ne ovat molemmat tärkeitä tai että vastakkainasettelua tulee välttää. Kuitenkaan missään muulla elämänosa-alueella kuin politiikassa asiat eivät tosiasiassa ole yhtä paljon vastakkain. Koko politiikka on erilaisten tavoitteiden, arvojen ja näkemysten kilpailua. Viime kädessä rahoja eli veronmaksajilta kerättyjä veroja hallinnoiva hallitus määrää, mikä tavoite, arvo ja näkemys voittaa. Silloin sitä vastassa ovat häviölle tai oppositioon jääneet kannat. Afganistanin tilanteen kärjistyttyä rahasta ei ole taas sopinut puhua. Kaikki on huolta, välittämistä, auttamista ja nopeaa reagoimista. Eduskunta kutsutaan kesken istuntotauon koolle, poliitikot kilpailevat, kuka on eniten huolestunut, kuka lupaa suurempaa pakolaiskiintiötä ja enemmän veronmaksajan rahoja afganistanilaisten auttamiseen. Me, jotka tuomme toisenlaisia näkemyksiä keskusteluun ja pyrimme muistuttamaan tosiasioista ja mittakaavasta, tuomitaan kylmiksi, epäempaattisiksi, pahoiksi ja itsekkäiksi. Miksi meillä ei ole samanlaista kilpailua huolen osoittamisesta ja kiirettä ratkaista omia ongelmiamme? Miksi terveydenhuollon tila, vanhustenhoito, hoitajien tyytymättömyys ja väsyminen, poliisin ja muun sisäisen turvallisuuden hälyttävä tilanne, koulujen ja lastensuojelun ongelmat, köyhyys ja kotimainen kärsimys eivät vedä vertoja, koskaan, tälle? Miksi tätä yksinkertaista ja täysin loogista kysymystäni tullaan paheksumaan? Miksi kollegani muista puolueista kommentoivat hetken päästä mediassa, että perussuomalaisten vastakkainasettelu on iljettävää? Siksi, että muut puolueet ovat irtaantuneet monista tosiasioista, Suomesta ja suomalaisuudesta ja myös siksi, että moralismi ja itsekorostus ovat nykypolitiikan tärkeimmät elementit. Sitä suuremmalla syyllä perussuomalaiset huomauttaa ja osoittaa, kun muilla taas lähtee laukalle, kun poliittinen energia suuntautuu hyvesignalointiin ja kun eurot ovat jälleen pikkurahoja. Me tiedämme kaiken hinnan. Me voimme verrata näitä asioita toisiinsa, ja koska resurssit ovat aina rajalliset, niitä on myös välttämätöntä verrata. Eivätkö kaikki luettelemani kotimaan asiat tarvitsisi lisää rahaa, osa jopa merkittävästi lisää rahaa ja heti? Suomen talous kasvaa tällä hetkellä kovaa vauhtia, vaikka siinäkin jäämme EU:n hännille. Hallitus on velkaelvyttänyt kahdella kädellä; viimeistään nyt elvyttämisen pitäisi väistyä. Talouskasvu on asiantuntija-arvioiden mukaan jäämässä lyhyeksi, ja sen jälkeenkin kohtaamme samat ongelmat koskien julkista taloutta, velkaantumista, kestävyysvajetta ja ylipäätänsä epätasapainoa tulojen ja menojen välillä. Hallitus ei ole ollut halukas edes suunnittelemaan velkatason vakauttamiseen ja kestävyysvajeen korjaamiseen liittyviä toimia. Rakenteellisten uudistusten, työllisyystoimien ja velkasuhteen vakauttamisen tarve kyllä tunnustetaan, mutta ajankohdaksi kerrotaan ”tulevaisuus”, kuten valtiovarainministeri Saarikon linjoista saimme huomata. Tuo ”tulevaisuus” tarkoittaa toisin sanoen seuraava ja seuraavat hallituskaudet. Sipilän hallituksen osin kivuliaatkin sopeuttamistoimet tulevat kalpenemaan sen rinnalla, mitä tulevat hallitukset joutuvat todennäköisesti tekemään. Marinin hallitus myös tietää tämän eikä sillä siksikään ole minkäänlaista kiinnostusta tehdä hankalia päätöksiä. Joku muu saa korjata ja siivota jäljet. Kun me puhumme julkisten menojen tärkeysjärjestykseen panemisesta, vasemmisto huutaa, että haluamme leikata hoitajilta ja opettajilta. Enempää pieleen ei voisi väite mennä. 43 prosenttia väestöstämme käy töissä. Luku on miltei käsittämätön. Työllisyyden parantaminen on oleellista, mutta siinä mahdollisuudet ovat rajallisemmat kuin monet puolueet kehtaavat sanoa. Tuottavuuden kasvattaminen ja julkisen talouden tehostaminen ovat tärkeimmät talouskasvun ja kestävyysvajeen korjaamisen keinot. Keinotekoinen työllisyysasteen nosto työttömiä erilaisilla tukimuodoilla näennäisesti pois työttömyydestä saavilla toimilla ei korjaa kestävyysvajetta. On oireellista, että kun hallitukselta kysyy, miten se aikoo parantaa työllisyyttä ja korjata julkista taloutta, se alkaa luetella erilaisia sosiaalipoliittisia toimia, jotka vaativat menolisäyksiä. Toisaalta hallituspuolueiden vaihtoehtoistaloustieteen asiantuntijat ovat esittäneet myös, että esimerkiksi soteuudistus on työllisyystoimi, syrjäytymisvaarassa olevien siirtolaisten maahantuonnista puhumattakaan. Tosiasia on, että mikään yksittäinen työllisyystoimi, sen paremmin pehmeä kuin kova, ei mene sen edelle, että yritysten on Suomessa välttämätöntä kyetä toimimaan ja kasvamaan. Se, että Suomeen syntyy uutta yrittämistä, yritykset voivat kasvaa, investoida ja palkata työvoimaa, on kaiken perusta. Tämä edellyttää tavoitetta tukevaa yritys-, vero-, ilmasto-, koulutus- ym. politiikkaa. Tärkeintä olisi helpottaa työllistymistä ja työpaikkojen syntymistä verotusta keventämällä, pääpaino etenkin työn verotuksessa. Kun käteen jäävät tulot kasvavat, myös kannustimet ottaa työtä vastaan matalammillakin palkkatasoilla paranevat. Myös yritykset itse ovat sitä mieltä, että työnverotuksen madaltaminen auttaisi niitä eniten. Yritysten mahdollisuuksia palkata ihmisiä, esimerkiksi määräaikaisesti sivukuluja alentamalla, tulee parantaa. Tähän voidaan yhdistää erilaisia pehmeitä ohjauskeinoja, kuten se, että yritys saisi enemmän maksuhelpotuksia palkatessaan esimerkiksi yli 55-vuotiaan. Hallituksen selvitys perussuomalaisten jo vuosia edistämästä yritysveromalliuudistuksesta Viron tapaan alkaa toivottavasti olla vähitellen valmis. Nyt odotamme toteutusta. Pelkillä toistuvilla selvityksillä emme tee yhtään mitään, ja asian ymmärtävät myös tuloksia odottavat keskustan kannattajat. Suomen talouskasvu ja uusien työpaikkojen syntyminen ovat pitkällä aikavälillä innovaatioiden ja työn tuottavuuden kehityksen varassa. Talouden dynamiikan lisääminen verotuksen kautta vaikuttaa juuri tähän suuntaan. Talous- ja työllisyystoimien muotoilun sijaan hallitus on kinastellut siitä, onko tuleva budjettiriihi paljon vai vielä enemmän ilmastoriihi. Siinä sivussa on syyllistetty maataloustuottajat, metsänomistajat, maalla asuvat, autoilijat ja ilmastopelon lietsontaa harjoittavan IPCC:n raporttia kritisoimaan uskaltaneet. Suomen toimet eivät vaikuta globaaliin ilmastoon eikä meidän pidä heikentää kilpailukykyämme tai kurjistaa kansalaisten ja yritysten elämää lisäkustannuksilla. Maataloustuottajien syyllistäminen on vihonviimeinen ilmastopäättömyys, ja todennäköisesti sen seurauksena yhä useampi jo valmiiksi kitkuttava tuottaja heittää hanskat tiskiin. Sitten voimmekin ostaa lisää elintarvikkeita tuotavaksi laittomien siirtolaisten kansoittamilta Etelä-Euroopan pelloilta ja vieläkin kauempaa, sieltä, missä avokadot ja hormoneilla ja antibiooteilla pumpattu broileri kasvavat. Mikäli ja kun päästöjä halutaan vähentää, tulee niitä tehdä ennen muuta siellä, missä niiden toteuttaminen on helppoa ja siten edullisempaa ja tehokkaampaa. Yksityistaloudellista ilmasto-osaamistamme ja yritysten ilmastovientiä kannattaa tietenkin hyödyntää tässä toiminnassa. Siihen keskittyminen tuo kaikkien osapuolten kannalta parempia tuloksia kuin ihmisten syyllistäminen, nuorten pelottelu, maailmanlopun manaaminen ja ihmisten elämään ja omaan harkintaan ja päätösvaltaan kuuluvien asioiden vaikeuttaminen.