Heikki Havin lähtöjuhlassa

Hyvät Ystävät ja ennen kaikkea Heikki ja Heikin perhe Virpi-puoliso ja lapset Martti, Aino-Maria, Selja ja Susanna. On todella haikeaa, mutta ymmärrettävää, kun nyt Heikki haluaa siirtyä syntymä- ja kotiseurakuntansa Teuvan kanttoriksi lähemmäksi ikääntyneitä vanhempiansa ja perhe ja kotihan tulee edelleen säilymään täällä Jämijärvellä. Sunnuntain aiheeseen Jumalan lähettiläät liittyen voi täydellä syyllä sanoa, että täällä Jämijärvellä näitä uskollisia lähettiläitä on ollut kauan ja Heikki on nyt ollut yksi heistä tässä ketjussa. Pitkään toimineista kanttoreistahan täällä Jämijärvellä on todella saatu iloita, sillä Frans Salonen oli 40 vuotta vuoteen 1927, sitten v.1928 kanttoriksi tuli Leo Jämsä ja hän ehti toimia 44 vuotta vuoteen 1972. Sen jälkeen oli lyhytaikaisempia viranhoitajia kunnes Heikki tuli kanttoriksi v. 1994, joten Jämijärvellä hän on ehtinyt toimia kunnioitettavat 28 vuotta. Ja täällä hän on avioitunut Virpin kanssa, lapset ovat syntyneet ja oma koti on tullut entisestä seurakunnan kanttorilasta Jämijärven rannalta ja aivan tästä seurakunnan kirkon ja rakennusten vierestä. Ja nyt Heikki sitten saa kuvansa sakastin seinälle, jossa hän onkin vasta kolmas kanttori, kun sen sijaan meidän pappien kuvia siellä on vaikka kuinka paljon. Heikkikin ehti toimia neljän eri kirkkoherran aikana alkaen pitkä-aikaisimmasta Jämijärven kirkkoherrrasta Iikka Silvolasta, joka oli Jämijärvellä 24 vuotta eli Heikki on siis jopa toiminut täällä pitempään kuin hän. Silvolan jälkeen kirkkoherroina ovat olleet allekirjoittanut, Osmo Tahvanainen, Jorma Pitkänen ja Jämijärven seurakunnan yhdistyttyä Kankaanpään seurakuntaan nyt sitten Heikin uran aikaisen viidentenä pappina kappalaisena Taina Karvonen. Todella suuret kiitokset Heikin yli neljännesvuosisadan kestäneestä alttiista palvelusta täällä Jämijärvellä ja laajemminkin koko Kankaanpään seurkunnassa aina Honkajokea myöten/ / ja onneksi et kokonaan jätä meitä laajaa ystäväpiiriäsi, kun kotisi kuitenkin säilyy täällä Jämijärvellä. Toivotamme voimia, terveyttä ja siunausta uudessa mieluisassa tehtävässäsi siellä Teuvalla. Lopuksi haluan lukea Aila Meriluodon runon Largo: Korkeita, lujia kaaria syvyyden yli./ Vaikene. Ei ole mitään, sointujen syli,/ Jumala vain, joka alussa kaiken loi./ Muodoten läike muu on. Mut yli sen/ voimaksi, ehdoton ääni, levollinen,/ kasvaen soi. Ei ole vihaa. Ei ole uhmaa ees./ Vain syvä, leveä sävel, täysi ja sees./ Eikä se poikkea eikä se haparoi./ Rohkeita kaaria, mutta ne jaksavat kantaa,/ toisiinsa liittyen päin olevaisen rantaa/ tyyninä nousevat. Nähdä ne voi. Olevaisen rajaan jo yltävät, ohitse siitä/ rakennus verkkaan kasvaa suunnaton./ Ei, älä pelkää! Ei, älä silmiäs peitä!/ Väkevä rauha vain. Ei Jumala heitä/ kenenkään kättä, kelle ei riitä/ se, mikä on.