Jarin kirjoitus päivän Satakunnan Viikossa

Tuulivoima ei ole ratkaisu sähkökriisiin Sähkökriisi koskettaa meitä kaikkia. Parhaillaan suunnitellaan sähkökatkoja ja moni on jo omatoimisesti aloittanut toimet sähkön säästämiseksi. Sähkön saannilla ja hinnalla on myös iso vaikutus kotimaiseen maatalouteen. Sähköä tarvitaan kasvihuonetuotannossa ja muun muassa perunoiden ja vihannesten varastoinnissa. Näistä tinkiminen vähentää ruokamme kotimaisuusasetetta. Suomessa on viime aikoina muutamina päivinä saatu nauttia poikkeuksellisen halvasta sähköstä. Syysmyrsky on tuonut mukanaan kovat tuulet, ja sähköntuotanto on ollut korkeampaa kuin sen kysyntä. Tämä painaa pörssisähkön hintaa alas. Moni onkin nyt hehkuttanut tuulivoimaa sähkökriisin ratkaisijana. Tällä hetkellä tuulivoimalla on teoriassa potentiaalia tuottaa sähköä yli tuplasti sen mitä Olkiluoto 3 tuottaa. Tämä kuulostaa hyvältä, mutta todellisuus on toista. Sähköä tarvitaan myös tuulettomina päivinä ja silloin tuulivoima kykenee tarjoamaan murto-osan maksimistaan. Tuulivoima tarvitsee siis rinnalleen vakaan säätövoiman. Säätövoimana toimii muun muassa vesivoima, mutta myös ydinvoima sekä kivihiilellä, hakkeella sekä turpeella tuotettu sähkö. Valitettavasti hallitus on ollut kovin nihkeä turvaamaan näiden viimeiseksi mainittujen tuotantojen tulevaisuutta tai edes lyhyen aikavälin näkymiä. Vakaata säätövoimaa on ajettu tietoisesti alas ilmastotoimien nimissä. Oman ongelmansa kotimaiseen sähköntuotantoon tuo EU-byrokratia, sillä ”ei merkittävää haittaa” -periaate (DNHS) itsessään asettaa rajoitteita turpeen ja jopa puun käytölle. Turpeella saadaan tällä hetkellä tuotettua sähköstä juuri ja juuri pari prosenttia. Parhaimmillaan turve on taannut jopa viidenneksen sähköntuotannosta tuulettomina pakkaspäivinä. Tällaisiin lukuihin nykyään ei enää voida päästäkään, mutta järkevää olisi ainakin lähivuosina nostaa turpeen osuutta. Samalla turvattaisiin kasvu- ja kuiviketurpeen saanti tilanteessa, jossa niille ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja. Tuulivoimaa rakennetaan nyt ennätysmääriä. Maanomistajille ja pienille rannikon kunnille tämä on hyvä, mutta samalla pitäisi muistaa edelleen panostaa vakaaseen sähköntuotantoon. Valitettavasti lupaprosesseissa niin sanotuille vihreän siirtymän hankkeille on annettu ohituskaista. Tuulivoimaluvat ovat siis etusijalla ja vakaampaa tuotantoa tarjoavat hankkeet kuten turvealueiden aloittaminen pistetään pinon pohjalle.