Juhannuskirjoitus

Kirjoitukseni maanantaina ilmestyvässä Perussuomalainen-lehdessä: Sydänsuven juhlana juhannuksena Saamme tuntea tänäkin Juhannuksena suurta kiitollisuutta Luojamme antamasta erinomaisen kauniista kesästä. Jos koskaan, niin juuri nyt iki-ihana suvivirtemme on oikeassa: Jo joutui armas aika ja suvi suloinen... Voimme täysin rinnoin nauttia Luojamme kätten teoista, kauneudesta, lämmöstä ja elämän täyteydestä. Turhaan eivät monet kirjailijamme ole ylistäneet kesämme ihanuutta. Hämeenkyröstä kotoisin oleva nobel-palkittu taata F.E.Sillanpää kuvaa mestarillisesti Juhannusta: Juhannusaatto-ehtoon runollisuus saapuu nurkkiin, pieliin ja pihamaalle – sillä se on etupäässä niiden runoutta – se saapuu niihin tuona määräpäivänä, illalla, siihen aikaan, kun aurinko ei enää häikäise. Ollaan jo niin kaukana suvessa, että koivunlehti on täysikokoinen, pirtti pihamaineen on katselevinaan taivaanrantaa, josta lähestyy Juhannus. Illallissauhun noustessa piipusta tekee pikku tyttö kirjavan vihkon kurjenpolvista ja leiniköistä. Finlandia-hymnin ja lippulaulun Siniristilippumme sanoittaja V.A.Koskenniemi tulkitsee kesätuntojamme runoilijan herkkyydellä: Siell´ on jo kauan kukkineet omenapuut, siell´ on siintävät seljät ja salmien suut, siell´ on vihreät metsät ja mäet, siell´ on vilposat illat ja varjokas koi, siell´ on lintujen laulu, mi lehdossa soi, siell´ on kaihoja kukkuvat käet. Näin hyvä maan on Jumala antanut meille asuttavaksi. Saamme tuntea tämän kaiken syvästi tänä suvena, valon ja yöttömän yön sekä Suomen lipun päivänä Juhannuksena. Tarvitsemme omaan elämämme voimaa ja rohkeutta. Elämän Herra, Vapahtajamme Jeesus Kristus haluaa olla sitä meille kaikille antamassa erotuksetta. Aivan kuten Juhannuksen päähenkilö Johannes Kastaja julisti jo nimensä mukaisesti: Jumala on armollinen, antaa myös Jeesus itse meille kaikkea, mitä tarvitsemme. Sanoohan Hän: Minä olen tullut, että teillä olisi elämä ja olisi yltäkylläinen elämä. Ja hänellä on sekä tämän että tulevan iankaikkisen elämän sanat. Sillä vaikka saammekin elää kesän kohokohtaa, tiedämme hyvin, että Juhannuksesta rupeavat päivät lyhenemään, ja oma elämämmekin on monella tapaa rajallinen. Tähän viittaa Juhannuksen profetiakin: Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka! Ruoho kuivuu ja kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset, mutta Jumalan armo pysyy iankaikkisesti. Näin saamme tarvitsemaamme voimaa Vapahtajaltamme aina päivän matkan kerrallaan. Anssi Joutsenlahti rovasti