IS:n Haapala presidenttiehdokkaista

PÄÄKIRJOITUS Pääkirjoitus: Presidentin­vaaleihin lähdetään onttojen sumu­verhojen suojassa – Olli Rehn ja Pekka Haavisto ovat ”kansan­liikkeistään” huolimatta täysin puolueidensa varassa Puolueleimaa pelätään, siksi kansanliikkeet ovat muotia presidentinvaaleissa. Savuverho ei hämää äänestäjää, sillä esimerkiksi Olli Rehnin (kesk) ja Pekka Haaviston (vihr) kampanjat pyörivät puolueaktiivien varassa, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola vahvisti torstaina presidenttiehdokkuutensa – valitsijayhdistyksen ehdokkaana, kuinkas muutenkaan. Aaltola on sitoutumaton, mutta valitsijayhdistyksistä on tulossa muutenkin vuoden 2024 presidentinvaalien ilmiö, kun ehdokkaat yrittävät luoda savuverhoa omaan taustapuolueeseensa. Hajurakoa puolueeseensa ”kansanliikkeiden” kautta yrittää gallupeiden kaksi päätähteä, vihreiden Pekka Haavisto ja keskustan Olli Rehn. Viime vaalien kakkonen Haavisto on vihreiden kaksinkertainen puheenjohtaja, kansanedustaja ja ministeri. Olli Rehn on keskustan entinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja, ministeri ja europarlamentaarikko. Jäsenkirjamiehiä. ” Ilman omaa puoluetta kummallakin taitaisivat vaadittavat kortit jäädä keräämättä. SAVUVERHO ei toimi kummallakaan, sillä 20 000 kannattajakortin keräämisestä vastaa lähinnä oma taustapuolue, Haavistolla vihreät, Rehnillä keskusta. Ilman omaa puoluetta kummallakin taitaisivat vaadittavat kortit jäädä keräämättä. Puolue voi asettaa ehdokkaan suoraan. Nyt kannatuskortteja keräävät lähinnä töihin komennetut puolueaktiivit eri kesätapahtumissa puolueiden teltoilla. Kortteja ole täytetty sillä innolla kuin odotettiin. Kansanliikehurmos on toistaiseksi kaukana. Olli Rehnin kansaliikkeen korttien keräys on saanut jopa koomisia piirteitä. Keskustan puoluehallituksen jäsen, itsekin kannatuskortteja oman valitsijayhdistyksen nimissä keräävä Paavo Väyrynen ihmetteli heinäkuun lopulla, miten keskusta vaati häntäkin puolueaktiiveille osoitetuilla paimenkirjeellä keräämään kortteja Rehnin ehdokkuuden taakse. Lue lisää: Paavo Väyrynen kertoo oudosta viestistä: ”Minuakin käskytettiin keräämään kortteja” Kaiken lisäksi keskusta muutti keväällä sääntöjään presidenttiehdokkaan asettamisesta. Muutos räätälöitiin Rehnille, ja torstaina puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen varmistikin, että keskusta ajaa vain Rehnin ehdokkuutta. VALITSIJAYHDISTYSTEN perustamiseen innosti presidentti Sauli Niinistön esimerkki edellisvaaleissa. Vaikka Niinistökin on kokoomuksen entinen puheenjohtaja, vuoden 2018 vaaleissa hän oli kansaliikkeen ehdokas, jonka ehdokkuuden taakse kerättiin huikea 156 000 nimen lista. Niinistön toiminnan ymmärtää, sillä 2018 hän oli jo istuva presidentti ja luopunut kokoomuksen jäsenkirjasta. Nyt seurataan, mitä kokoomuksessa tapahtuu. Kokoomus ei ole päättänyt edes puoluekokouksen ajankohtaa tai paikkaa, jossa ehdokas nimetään. Nähdäänkö vielä porvarillinen kansanliike? Ex-pääministeri Alexander Stubbia on pidetty kokoomuksen todennäköisenä ehdokkaana. Hän on kuitenkin antanut ymmärtää, että puolueen esivaaliin tai äänestykseen hän ei alennu. Mitä Stubb sanoo, kun puolustusministeri Antti Häkkänenkin (kok) ilmoitti harkitsevansa ehdokkuutta? Myös ulkoministeri Elina Valtonen (kok) saattaa hypätä mukaan – ainakin piilotukea on tarvittaessa korkealtakin. EDUSKUNNAN puhemies Jussi Halla-aho ei keräile kannatuskortteja, vaan hänet kruunataan ensi viikonvaihteessa perussuomalaisten puoluekokouksessa puolueen ehdokkaaksi. Myös Harry Harkimo on puolueensa Liike Nytin ehdokas. Mitä Sdp ja todennäköinen ehdokas, EU-komissaari Jutta Urpilainen tekee? Urpilaisenkin ympärille olisi koomista rakentaa kansanliike – hän on sentään Sdp:n ex-puheenjohtaja. Mika Aaltola on puolestaan oma lukunsa – ja hänen esiintymisensä myös. Aaltola ilmoitti itsensä puoluepolitiikan ulkopuoliseksi valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi tavalla, joka on herättänyt ihmetystä. Tiedotustilaisuudessaan Aaltola kertoi ajavansa ”Suomen asiaa”, mikä erottaa hänet muista ehdokkaista. – Jos on tietoa ja taitoa ja on rohkeutta, ja sitä ei muilla tunnu olevan sitä näkemystä, niin sitten on vähän niin kuin velvollisuus lähteä, Aaltola jatkoi vielä Ylen haastattelussa. Kukin tyylillään. Voi olla, että itse itsensä muiden yläpuolelle nostaminen ei Suomessa lopulta pitkälle kanna.