maanantai 23. marraskuuta 2009
Koko päivä veteraanikansanedustajien kouksessa
Huomispäivän blogi jää tekemättä, koska juna Helsinkiin Parkanosta lähtee 8.16 ja palaa samaan paikkaan 28.26 ja automatka päälle täältä Kankaanpäästä rautatieasemalle. Tietysti eduskuntatalollahallituksen kokouksen ja syyskokouksen jälkeen ennen varapuhemiehen iltavastaanottoa olisi vapaata aikaa kirjoittaa blogia, mutta voisi olla vaikeaa päästä kirjoittamaan vieraalla koneelle, kun en ole nettimiehiä. Hyvä esimerkki on osallistumiseni Uuden Suomen nettikeskusteluun tänään presidenttiehdokkaista, vaikka olen kirjoittautunut keskustelijaksi ja niin ollen omaan myös oman nimimerkin, tuli tämänpäiväinenkin kommentti merkittyä ihan omalla nimelläni koskien Timo Soinin erinomaista pätevyyttä ehdokkaaksi.
Ylitse kaikkien rajojen
Pia Perkiön Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlille kirjoittama virsi avaa huimat näköalat koko maailmanlaajuiseen lähetyskenttään. Yhtä avaralle se saa aina ajatukset liikkumaan. Niin nytkin veisatessamme sen Noormarkun lähetystyön johtokunnan kokouksen aluksi: Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan.
Lähetysystävien ahkera joukko on toiminut monien tarjoilujen valmistajana, lähetysiltoja pidetään viikottain ja niinpä lähetyssihteeri Ritva Mustajärvi voikin todeta vuoden aikana kertyneen 10.000€ sanoman viemiseksi ylitse kaikkien rajojen.
Lähetyksellä onkin huikaisevat maailmanlaajat näköalat kun itse Maailman Herra on kaiken takana. Niinpä voi luetella monia meidän aikamme ihmeitä kristinuskon sanoman eteenpäinviemisessä, jossa eivät ole vaikuttaneet meidän ihmisten ponnistelut, vaan aikaansaajana on ollut koko maan ja taivaan valtias Kaikkivaltias Jumala.
Kiinan ihme on yksi. Siellä kristittyjen lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimminkoko maailmassa , raamattuja ei ehditä painaa niin paljoa kuin tarve olisi. Ja kuitenkin Maon Kiina oli täysin kielteinen kristillisyydelle, mutta pinnan alla usko eli ja nyt vapaampien tuulien aikan on tuli ikäänkuin riehahtanut ja oman kiinalaisen kirkon kasvulla ei näytä olevan mitään rajoja, työntekijöitä ja kirkkorakennuksia tarvitaan vain lisää.
Toinen kommunismin kahleissa ollut valtio Neuvostoliitto hajosi ja myös raunioille syntyneellä Venäjällä kristillisyys on kovassa huudossa, kun aikaisemmat uskonnon harjoittamisen rajoitukset on purettu. Hyvänä esimerkkinä on juuri meidän heimoveljiemme inkeriläisten kirkko. Seurakuntia on perustettu vanhojen inkeriläisalueiden lisäksi koko Karjalaan ja aina Siperiaan asti. Jopa valtion johtomiehet näyttäytyvät mielellään ortodoksikirkkojen johtajien seurassa jumalanpalveluksissa.
DDR:n kommunismivallan luhistumisnäytelmää Berliinin muurin murtumisen 20-vuotisjuhlaa olemme saaneet seurata juuri näinä päivinä. Näin entisen Itä-Saksan alueellakin saavat nyt kirkot vapaasti toimia, kuten myös muissa vapautuneissa maissa aina Balttiaa myöten. Vapautumisen alkuinnostuksen kaltaista vyöryän kirkkoihin tosin ei enää ole, uskonnonvastainen kymmenien vuosien kylvö kantaa satoaan. Saksassa, uskonpuhdistuksen kehdossa, ei muutenkaan kirkoilla mene hyvin, kirkostaeroamisluvut ovat suuret.
Afrikassa kristinusko myös jatkaa voittokulkuaan monista maanosan koettelevista vaikeuksista huolimatta. Etiopian Mekane Jeesus-kirkko on Kiinan jälkeen voimakkaimmin kasvava kirkko, jonka kahtiajakautuminenkin on saatu korjattua. Ja ennen kaikkea on mainittava Suomen lähetystyön hedelmänä noussut itsenäisen Namibian kirkko. Koko valtion itsenäistyminen on yksi Jumalan ihme ankaraa rotuerottelua harjoittaneesta Etelä-Afrikasta ja näin mustillakin on nyt täysi ihmisarvo kristillisen uskomme arvojen mukaisesti.
Paljon puhutaa islamin noususta sen kannattajien arabien voimmakkaan Eurooppaan muuttamisen johdosta, joka aikaa myöten olisi heikentämässä kristinuskon kannatusta. Mutta voidaan ajatella päinvastaisestikin, nyt täällä länsimaissakin rupeamme näkemään kristillisen uskomme arvon esim. juuri islamiin verrattuna ja näin voimme palata takaisin kristillisille juurillemme antamaan elämällemme täyden sisällön ja mielekkyyden.
Lähetysystävien ahkera joukko on toiminut monien tarjoilujen valmistajana, lähetysiltoja pidetään viikottain ja niinpä lähetyssihteeri Ritva Mustajärvi voikin todeta vuoden aikana kertyneen 10.000€ sanoman viemiseksi ylitse kaikkien rajojen.
Lähetyksellä onkin huikaisevat maailmanlaajat näköalat kun itse Maailman Herra on kaiken takana. Niinpä voi luetella monia meidän aikamme ihmeitä kristinuskon sanoman eteenpäinviemisessä, jossa eivät ole vaikuttaneet meidän ihmisten ponnistelut, vaan aikaansaajana on ollut koko maan ja taivaan valtias Kaikkivaltias Jumala.
Kiinan ihme on yksi. Siellä kristittyjen lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimminkoko maailmassa , raamattuja ei ehditä painaa niin paljoa kuin tarve olisi. Ja kuitenkin Maon Kiina oli täysin kielteinen kristillisyydelle, mutta pinnan alla usko eli ja nyt vapaampien tuulien aikan on tuli ikäänkuin riehahtanut ja oman kiinalaisen kirkon kasvulla ei näytä olevan mitään rajoja, työntekijöitä ja kirkkorakennuksia tarvitaan vain lisää.
Toinen kommunismin kahleissa ollut valtio Neuvostoliitto hajosi ja myös raunioille syntyneellä Venäjällä kristillisyys on kovassa huudossa, kun aikaisemmat uskonnon harjoittamisen rajoitukset on purettu. Hyvänä esimerkkinä on juuri meidän heimoveljiemme inkeriläisten kirkko. Seurakuntia on perustettu vanhojen inkeriläisalueiden lisäksi koko Karjalaan ja aina Siperiaan asti. Jopa valtion johtomiehet näyttäytyvät mielellään ortodoksikirkkojen johtajien seurassa jumalanpalveluksissa.
DDR:n kommunismivallan luhistumisnäytelmää Berliinin muurin murtumisen 20-vuotisjuhlaa olemme saaneet seurata juuri näinä päivinä. Näin entisen Itä-Saksan alueellakin saavat nyt kirkot vapaasti toimia, kuten myös muissa vapautuneissa maissa aina Balttiaa myöten. Vapautumisen alkuinnostuksen kaltaista vyöryän kirkkoihin tosin ei enää ole, uskonnonvastainen kymmenien vuosien kylvö kantaa satoaan. Saksassa, uskonpuhdistuksen kehdossa, ei muutenkaan kirkoilla mene hyvin, kirkostaeroamisluvut ovat suuret.
Afrikassa kristinusko myös jatkaa voittokulkuaan monista maanosan koettelevista vaikeuksista huolimatta. Etiopian Mekane Jeesus-kirkko on Kiinan jälkeen voimakkaimmin kasvava kirkko, jonka kahtiajakautuminenkin on saatu korjattua. Ja ennen kaikkea on mainittava Suomen lähetystyön hedelmänä noussut itsenäisen Namibian kirkko. Koko valtion itsenäistyminen on yksi Jumalan ihme ankaraa rotuerottelua harjoittaneesta Etelä-Afrikasta ja näin mustillakin on nyt täysi ihmisarvo kristillisen uskomme arvojen mukaisesti.
Paljon puhutaa islamin noususta sen kannattajien arabien voimmakkaan Eurooppaan muuttamisen johdosta, joka aikaa myöten olisi heikentämässä kristinuskon kannatusta. Mutta voidaan ajatella päinvastaisestikin, nyt täällä länsimaissakin rupeamme näkemään kristillisen uskomme arvon esim. juuri islamiin verrattuna ja näin voimme palata takaisin kristillisille juurillemme antamaan elämällemme täyden sisällön ja mielekkyyden.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Montaa monessa tuomiosunnuntainakin
"Ja monta paimenta parrakasta/ lumessa valvoi ja vartioi,/ ja vartioi sitä pientä lasta/ petojen saaliiksi joutumasta -/ maa, taivas kiitosta soi." Talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta, talvisodan runoilijan Yrjö Jylhän runo Pyhä yö kuvaa väkevästi sodan kokeneiden tuntoja. Tänään nuorekkaan isoisoäidin 90-vuotispäivillä lausui yhtä nuorekas 90-vuotias sotiemme veteraani ja sotainvalidi ulkomuistista ja voimakkaasti eläytyen tämän Jylhän vaikuttavan runon. Tilasinkin heti esityksen perjantaiseen sotainvalidien ja -veteraanien joulujuhlaaan Noormarkussa. "Ja Suomen korpien yllä hohti/ se tähti suurempi muita,/ ja me kaikki käännyimme sitä kohti,/ ja meidät kaikki se kotiin johti,/ se tähti suurempi muita."
Omaishoitajien viikon aluksi Noormarkun tämänpäiväinen tuomiosunnuntain messu oli siis omaishoitajille omistettu ja juhlistettu oikein kirkkokuoron lauluin ja messun jälkeisin ruokailuin, jonka yhteydessä oli myös lyhyt juhlatilaisuus. Omaishoitajien huolet ja suuriarvoinen työ tulivat hyvin esille. Jeesuksen esittämästä viimeisestä tuomiosta kertova evankeliumitekstikin sopi näille rakkaistaan huolta pitäville joskus voimiensa äärirajoillekin asti ponnistaville mitä parhaiten, sanoohan Jeesus tekstissä: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisemmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Ja edelleen: Toiset lähtevät iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Kotonakin oli juhlaa, vaimo Helli täyttää 22.11. vuosia ja nyt oli vuorossa pyöreitä vuosia kuusikymmentä. Hänen syntymäpäivänään on myös hääpäivämme, ensi vuonna - jos Luoja suo - tulee siinäkin täyteen tasavuosikymmeniä. Juhlaa vietettiin kotioloissa lähisukulaisten ja -ystävien kesken. Joku väläytti, että nyt Hellikin käy seitsemättä vuosikymmentä ja hänellä on työaikaa vuosi ja neljä kuukautta, eli pian alkaa viimeinen työvuosi.
KankU:n yleiurheilujaoston kokouksessa puhuimme vuoden urheilijoiden palkitsemisesta seuran pikkujoulussa 11.12. yhteislyseolla ja seuralehden valmistumisesta ja sen jakamisesta joka kotiin talkoovoimin Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tehtäviä siis riittää, kun ohjelmaan kuuluu myös monet joulun ajan juhlat ja jumalanpalvelukset mukaanlukien kuudet kauneimmat joululaulu-tilaisuudet.
Omaishoitajien viikon aluksi Noormarkun tämänpäiväinen tuomiosunnuntain messu oli siis omaishoitajille omistettu ja juhlistettu oikein kirkkokuoron lauluin ja messun jälkeisin ruokailuin, jonka yhteydessä oli myös lyhyt juhlatilaisuus. Omaishoitajien huolet ja suuriarvoinen työ tulivat hyvin esille. Jeesuksen esittämästä viimeisestä tuomiosta kertova evankeliumitekstikin sopi näille rakkaistaan huolta pitäville joskus voimiensa äärirajoillekin asti ponnistaville mitä parhaiten, sanoohan Jeesus tekstissä: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisemmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Ja edelleen: Toiset lähtevät iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Kotonakin oli juhlaa, vaimo Helli täyttää 22.11. vuosia ja nyt oli vuorossa pyöreitä vuosia kuusikymmentä. Hänen syntymäpäivänään on myös hääpäivämme, ensi vuonna - jos Luoja suo - tulee siinäkin täyteen tasavuosikymmeniä. Juhlaa vietettiin kotioloissa lähisukulaisten ja -ystävien kesken. Joku väläytti, että nyt Hellikin käy seitsemättä vuosikymmentä ja hänellä on työaikaa vuosi ja neljä kuukautta, eli pian alkaa viimeinen työvuosi.
KankU:n yleiurheilujaoston kokouksessa puhuimme vuoden urheilijoiden palkitsemisesta seuran pikkujoulussa 11.12. yhteislyseolla ja seuralehden valmistumisesta ja sen jakamisesta joka kotiin talkoovoimin Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tehtäviä siis riittää, kun ohjelmaan kuuluu myös monet joulun ajan juhlat ja jumalanpalvelukset mukaanlukien kuudet kauneimmat joululaulu-tilaisuudet.
lauantai 21. marraskuuta 2009
Omaishoitajat ja tuomiosunnuntai
Meillä Noormarkun kirkossa huomenna tuomiosunnuntaina ei voi olla osuvampaa yhteensattumaa kuin Satakunnan omaishoitajapiirin kirkkopyhä.
Onhan tekstinä Jeesuksen puhe takaisintulemisestaan ja istumisestaan kirkkauden valtaistuimelle, jonne kootaan kaikki kansat, ja miten hän erottelee kaikki kahteen joukkoon ja sanoo toiselle joukolle ihanat sanat: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut.Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.
Ovathan nämä Jeesuksen sanat suloista armon sanomaa ja aivan kuin kohdistettu vähempiosaisista lähimmäisistään huolehtiville omaishoitajille, jotka laittavat itsensä altiiksi suurin uhrauksin omasta mukavuudestaan luopuen sairasta läheistään hoitaen. Työ on 24-tuntista eli vuorokauden ympäriinsä ja palkka on pieni, jos sitä on ollenkaan kuntienkin ollessa taloudellisessa kurimuksessa. Ja juuri omaishoitajat tyytyvät vähään eivätkä ole vapaaehtoisina rasittamassa yhteiskunnan hoitotaakkaa, vaikka jos omaishoitajat eivät kantaisi vastuuta rakkaastaan, olisi kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden hoidettava apua tarvitsevat moninkertaisin kustannuksin.
Omaishoitajat varmasti usein joutuvat kokemaan, että heidät on unohdettu eikä heidän hyväkseen tehdä kaikkea voitavaa. Siksi on hyvä saada lohduttaa heitä ainakin Jeesuksen omalla opetuksella viimeisestä tuomiosta, jossa meidät erotellaan kahteen joukkoon sen perusteella, mitä olemme tehneet lähimmäisillemme. Sanoohan Jeesus myös sen, että kaikki minkä olette tehneet yhdelle minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Näin saamme palvella itse Herraamme ja Mestariamme veljissämme ja sisarissamme. Voimmeko suurempaa työtä tehdä!
Itä- ja Länsi-Saksan erottaneen muurin murtumisesta on kulunut 20 vuotta ja sitä on juhlittu suurin menoin yhdistyneessä Saksassa. DDR:n ajalta kerotaan pienestä pojasta, joka oli täpötäydessä kirkossa juhlallisessa messussa ja hän pelkäsi, koska tiesi sotilaiden piirittäneen kirkon, koska hänen isänsäkin oli sotilas ja seisoi kirkon ulkopuolella ase kädessään. Kun virsi oli lopullaan ja pappi kulkemassa kohti saarnatuolia, poika ryntäsi papin luo sanoen "Älkää tuomitko". Noihin kahteen sanaan mahtui kaikki; pelko ja toivo. Eikä muureja ole rakennettu vain Berliiniin. Ne ovat pelon muureja silloinkin, kun niitä kutsutaan suojamuureiksi.
Ihmiskuntamme historia kertoo, että viha tallaa rakkauden jalkoihinsa ja armottomuus voittaa armahtavuuden. Mutta kaiken keskellä meillä on toivo: Jumala on rakkaus, jonka hän on osoittannut Pojassaan. Vihan ja pelon muurit halkeilevat muuallakin kuin vain Berliinissä, sillä vain rakkaus on ikuista. Jäljelle jäävät ne pienen itä-saksalaispojan sanat papille: "Älkää tuomitko!" Meillä ei ole onneksi oikeutta tuomita, vain Jumalalla. Ja Jumala ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolla vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti köyhien asiaa.
Onhan tekstinä Jeesuksen puhe takaisintulemisestaan ja istumisestaan kirkkauden valtaistuimelle, jonne kootaan kaikki kansat, ja miten hän erottelee kaikki kahteen joukkoon ja sanoo toiselle joukolle ihanat sanat: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut.Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.
Ovathan nämä Jeesuksen sanat suloista armon sanomaa ja aivan kuin kohdistettu vähempiosaisista lähimmäisistään huolehtiville omaishoitajille, jotka laittavat itsensä altiiksi suurin uhrauksin omasta mukavuudestaan luopuen sairasta läheistään hoitaen. Työ on 24-tuntista eli vuorokauden ympäriinsä ja palkka on pieni, jos sitä on ollenkaan kuntienkin ollessa taloudellisessa kurimuksessa. Ja juuri omaishoitajat tyytyvät vähään eivätkä ole vapaaehtoisina rasittamassa yhteiskunnan hoitotaakkaa, vaikka jos omaishoitajat eivät kantaisi vastuuta rakkaastaan, olisi kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden hoidettava apua tarvitsevat moninkertaisin kustannuksin.
Omaishoitajat varmasti usein joutuvat kokemaan, että heidät on unohdettu eikä heidän hyväkseen tehdä kaikkea voitavaa. Siksi on hyvä saada lohduttaa heitä ainakin Jeesuksen omalla opetuksella viimeisestä tuomiosta, jossa meidät erotellaan kahteen joukkoon sen perusteella, mitä olemme tehneet lähimmäisillemme. Sanoohan Jeesus myös sen, että kaikki minkä olette tehneet yhdelle minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Näin saamme palvella itse Herraamme ja Mestariamme veljissämme ja sisarissamme. Voimmeko suurempaa työtä tehdä!
Itä- ja Länsi-Saksan erottaneen muurin murtumisesta on kulunut 20 vuotta ja sitä on juhlittu suurin menoin yhdistyneessä Saksassa. DDR:n ajalta kerotaan pienestä pojasta, joka oli täpötäydessä kirkossa juhlallisessa messussa ja hän pelkäsi, koska tiesi sotilaiden piirittäneen kirkon, koska hänen isänsäkin oli sotilas ja seisoi kirkon ulkopuolella ase kädessään. Kun virsi oli lopullaan ja pappi kulkemassa kohti saarnatuolia, poika ryntäsi papin luo sanoen "Älkää tuomitko". Noihin kahteen sanaan mahtui kaikki; pelko ja toivo. Eikä muureja ole rakennettu vain Berliiniin. Ne ovat pelon muureja silloinkin, kun niitä kutsutaan suojamuureiksi.
Ihmiskuntamme historia kertoo, että viha tallaa rakkauden jalkoihinsa ja armottomuus voittaa armahtavuuden. Mutta kaiken keskellä meillä on toivo: Jumala on rakkaus, jonka hän on osoittannut Pojassaan. Vihan ja pelon muurit halkeilevat muuallakin kuin vain Berliinissä, sillä vain rakkaus on ikuista. Jäljelle jäävät ne pienen itä-saksalaispojan sanat papille: "Älkää tuomitko!" Meillä ei ole onneksi oikeutta tuomita, vain Jumalalla. Ja Jumala ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolla vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti köyhien asiaa.
perjantai 20. marraskuuta 2009
Kirkolla on tilausta
Eilen jo aloitimme seuroissa tämänpäiväisen kansainvälisen lasten oikeuksien päivän herättämien ajatusten pohtimisen. Tänään on kulunut tasan 20 vuotta, kun YK:n aloitti päivän viettämisen. Lapsia, jopa saamelaislapsista alkaen on ollut puhemies Niinistön ja presidentti Halosen vieraina. Liputustakin suositeltiin, muttei meidänkään kadulla näkynyt ainoatakaan lippua, päivä oli perin sateinen ja valoisa aikakin kovin lyhyt. Sen sijaan päivän esiin nostama aihe on mitä tärkein.
Kirkollamme on tässäkin lasten aseman tähdentämisessä tuhannen taalan paikka. Sanoohan itse Mestarimmekin: Sallikaa lasten tulla minun tyköni. Ensin lapsikasteella ja sitten päiväkerhotoiminnalla saamme tehdä erittäin kattavaa lapsi- ja perhetyötä. Emme siis unohda emmekä laiminlyö lapsia, ja tämän myös lapsiperheet ovat varmasti tyytyväisinä tunnustamassa. Miksi olisimme kaivamassa maata tällaista työtä tekevän kirkon alta. Eikä siis kirkko ole tässä asiassa vain farisealaisesti vaatimassa lapsille oikeuksia, vaan näyttää itse hyvää esikuvaa ei vain puhumalla tyhjiä sanoja vaan nimenomaan tekemällä pyyteettömästi arjen tekoja, joihin me jokainen olemme velvoitettuja, jos ei muuten niin maksamalla kirkollisveroja.
Ihmettelen muutenkin kirkkomme vähättelyä ja jopa sitä vastaan hyökkäilyä. Onhan kristillinen uskomme tuonut tähän matoiseen maailmaan paljon hyvää taistellen ihmisen ja ihmisyyden puolesta. Eihän lapsellakaan ennen Jeesuksen suorittamaa lapsen esiin nostamista ollut minkäänlaista asemaa, ei liioin naisilla silloisessa miesten maailmassa. Vaikka eipä silti, nyt näytämme me miehet jäävän monesti heikompaan asemaan, esimerkkeinä Pohjois-Satakunnan naisvaltutettujen yhteiskokoontuminen ja parast´aikaa EU:n komission jäseniä valittaessa naismeppien uhkailu kaataa koko valinta, ellei komissioon saada heidän mielestään riittävästi naisia.
Ja kun eduskunta suuressa viisaudessaan vapautti kaupan aukiolon myös sunnuntaisin, on hyvä muistuttaa elämän omaa lakia eli kymmentä käskyä. Muista pyhittää lepopäivä kuuluu meidän kaikkien oppima kolmas käsky. Sekin on säädetty meidän ihmisten parhaaksi, että arjen puurtamisen keskellä osaisimme oikein katkaista jokapäiväiset rutiinimme, virkistäytyä niin ruumiin kuin hengenkin puolesta jopa yhdessä perheen kanssa ja näin rentoutuneina
palata taas viikon työrytmiin.
Tässä yhteydessä en malta olla toistamatta ensimmäisessä kirkkoherrapaikassani kirkkovaltuuston puheenjohtajan antamaa vastausta tiedusteluuni, miten voisin saada järjestetyksi kuukauden viikonloppuvapaan: Mitä pappi sunnuntaivapaalla tekee, kun sunnuntai on papin ainoa työpäivä!
Mutta kaiken kaikkiaan kirkko on puolustamassa meitä tavallisia ihmisiä ja meidän jokaisen elämän ainutlaatuisuutta ja samanarvoisuutta. Onhan Jeesus Vapahtajammekin sanonut tulleensa antaakseen meille hänen yhteydessään yltäkylläisen elämän sekä tämän ajallisen elämän että myös sen iankaikkisen elämän, johon me aina saattaessamme poisnukkuneita rakkaitammekin toivomme myös heidän päässeen. Näin saamme elää täyteläistä elämää - toivossa iloisina!
Kirkollamme on tässäkin lasten aseman tähdentämisessä tuhannen taalan paikka. Sanoohan itse Mestarimmekin: Sallikaa lasten tulla minun tyköni. Ensin lapsikasteella ja sitten päiväkerhotoiminnalla saamme tehdä erittäin kattavaa lapsi- ja perhetyötä. Emme siis unohda emmekä laiminlyö lapsia, ja tämän myös lapsiperheet ovat varmasti tyytyväisinä tunnustamassa. Miksi olisimme kaivamassa maata tällaista työtä tekevän kirkon alta. Eikä siis kirkko ole tässä asiassa vain farisealaisesti vaatimassa lapsille oikeuksia, vaan näyttää itse hyvää esikuvaa ei vain puhumalla tyhjiä sanoja vaan nimenomaan tekemällä pyyteettömästi arjen tekoja, joihin me jokainen olemme velvoitettuja, jos ei muuten niin maksamalla kirkollisveroja.
Ihmettelen muutenkin kirkkomme vähättelyä ja jopa sitä vastaan hyökkäilyä. Onhan kristillinen uskomme tuonut tähän matoiseen maailmaan paljon hyvää taistellen ihmisen ja ihmisyyden puolesta. Eihän lapsellakaan ennen Jeesuksen suorittamaa lapsen esiin nostamista ollut minkäänlaista asemaa, ei liioin naisilla silloisessa miesten maailmassa. Vaikka eipä silti, nyt näytämme me miehet jäävän monesti heikompaan asemaan, esimerkkeinä Pohjois-Satakunnan naisvaltutettujen yhteiskokoontuminen ja parast´aikaa EU:n komission jäseniä valittaessa naismeppien uhkailu kaataa koko valinta, ellei komissioon saada heidän mielestään riittävästi naisia.
Ja kun eduskunta suuressa viisaudessaan vapautti kaupan aukiolon myös sunnuntaisin, on hyvä muistuttaa elämän omaa lakia eli kymmentä käskyä. Muista pyhittää lepopäivä kuuluu meidän kaikkien oppima kolmas käsky. Sekin on säädetty meidän ihmisten parhaaksi, että arjen puurtamisen keskellä osaisimme oikein katkaista jokapäiväiset rutiinimme, virkistäytyä niin ruumiin kuin hengenkin puolesta jopa yhdessä perheen kanssa ja näin rentoutuneina
palata taas viikon työrytmiin.
Tässä yhteydessä en malta olla toistamatta ensimmäisessä kirkkoherrapaikassani kirkkovaltuuston puheenjohtajan antamaa vastausta tiedusteluuni, miten voisin saada järjestetyksi kuukauden viikonloppuvapaan: Mitä pappi sunnuntaivapaalla tekee, kun sunnuntai on papin ainoa työpäivä!
Mutta kaiken kaikkiaan kirkko on puolustamassa meitä tavallisia ihmisiä ja meidän jokaisen elämän ainutlaatuisuutta ja samanarvoisuutta. Onhan Jeesus Vapahtajammekin sanonut tulleensa antaakseen meille hänen yhteydessään yltäkylläisen elämän sekä tämän ajallisen elämän että myös sen iankaikkisen elämän, johon me aina saattaessamme poisnukkuneita rakkaitammekin toivomme myös heidän päässeen. Näin saamme elää täyteläistä elämää - toivossa iloisina!
torstai 19. marraskuuta 2009
Lämmin toripäivä
Vuodenaikaan nähden saimme pitää toripäivät hyvissä olosuhteissa, lämpöä riitti muutama aste eikä sadekaan hätyytellyt, vaikka eilen satoi ja taas huomenna on luvattu sateiden jatkuvan. Koko syksynä ei liikoja olekaan satanut, joten nyt ennen talven tuloa on sateiden aika, jotta kaivoihin, pohjavesiin ja vesistöihin saadaan riittävästi vettä.
Limppukauppa ja Kankaanpään Urheilijoiden hiihtojaoston arpojen myynti sujui kohtuullisesti, torilla riitti myöhäissyksyn huomioonottaen väkeä, vaikka varsinainen ryntäys tulee vielä ennen joulua, kun ainakin joulukalat on hankittava torin taatuilta kalakauppiailta.
Illan siioninvirsiseuroissa Porissa veisuu kaikui jälleen komeasti ja meitä miehiäkin oli esimerkiksi yksikin kymmenen hengen pöytä yksinomaan miehillä täytettynä. Noormarkun entisellä kirkkoherraväellä Pelto-Pireillä oli kahvitusvuoro. Puheenvuoron käyttivät kolme entistä kirkkoherraa, Jussi Pelto-Pirin lisäksi Nakkilan entinen kirkkoherra Sakari Honkanen ja minä entinen Jämijärven ja Jurvan kirkkoherra.
Valtakunnallisen Herättäjä-Yhdistyksen noormarkkulainen tilintarkastaja Martti Rehula valitti, ettei Satakunnan alueen herännäisseuroja ole netissä, josta löytyy esim. Turun seudun seurat ja jonne Turun kristilliselle opistolle olemme tekemässä retken jouluseuroihin 15.12. auton lähtiessä Kankaanpäästä, Noormarkkun, Porin ja Euran kautta Turkuun. Martti kyllä sitten totesi seuraväkeä katsellessaan, ettei sen puoleen tämä väki taida liiemmin katsellakaan nettiä, mutta netin avulla voisi joukkoon tulla joku uusi nuorempikin seurakävijä.
Seurojen teemana oli kyllä viikon aiheen mukaisesti valvominen, mutta Pelto-Piri puhui myös huomisen kansainvälisen lasten oikeuksien päivän aiheesta katsomansa tv-ohjelman herättämiä ajatuksia nuorten kymmenen vuotta täyttäneiden meinareiden eli raskasta kaivostyötä tekevien lasten kovasta kohtalosta. Myös eräs radion aamuhartauspuhuja puhui lasten huomioimisen välttämättömyydestä jumalanpalveluselämässämme viitaten viime vuosikymmenien uusiin avauksiin kirkoissamme: morsiushuoneet hääparien valmistautumista varten, huonokuuloisten kuulolaitteet, vaikeasti liikkuvien luiskat ulko-ovilla ja alttarilla. Nyt olisi kehiteltävä lapsille vaikkapa oma alttari, jotta hekin voisivat viihtyä yhteisissä kokoontumisissa, esim. jumalanpalveluksen saarnan aikana sakastissa pidetäänkin jo joskus ja jossain pyhäkouluja.
Limppukauppa ja Kankaanpään Urheilijoiden hiihtojaoston arpojen myynti sujui kohtuullisesti, torilla riitti myöhäissyksyn huomioonottaen väkeä, vaikka varsinainen ryntäys tulee vielä ennen joulua, kun ainakin joulukalat on hankittava torin taatuilta kalakauppiailta.
Illan siioninvirsiseuroissa Porissa veisuu kaikui jälleen komeasti ja meitä miehiäkin oli esimerkiksi yksikin kymmenen hengen pöytä yksinomaan miehillä täytettynä. Noormarkun entisellä kirkkoherraväellä Pelto-Pireillä oli kahvitusvuoro. Puheenvuoron käyttivät kolme entistä kirkkoherraa, Jussi Pelto-Pirin lisäksi Nakkilan entinen kirkkoherra Sakari Honkanen ja minä entinen Jämijärven ja Jurvan kirkkoherra.
Valtakunnallisen Herättäjä-Yhdistyksen noormarkkulainen tilintarkastaja Martti Rehula valitti, ettei Satakunnan alueen herännäisseuroja ole netissä, josta löytyy esim. Turun seudun seurat ja jonne Turun kristilliselle opistolle olemme tekemässä retken jouluseuroihin 15.12. auton lähtiessä Kankaanpäästä, Noormarkkun, Porin ja Euran kautta Turkuun. Martti kyllä sitten totesi seuraväkeä katsellessaan, ettei sen puoleen tämä väki taida liiemmin katsellakaan nettiä, mutta netin avulla voisi joukkoon tulla joku uusi nuorempikin seurakävijä.
Seurojen teemana oli kyllä viikon aiheen mukaisesti valvominen, mutta Pelto-Piri puhui myös huomisen kansainvälisen lasten oikeuksien päivän aiheesta katsomansa tv-ohjelman herättämiä ajatuksia nuorten kymmenen vuotta täyttäneiden meinareiden eli raskasta kaivostyötä tekevien lasten kovasta kohtalosta. Myös eräs radion aamuhartauspuhuja puhui lasten huomioimisen välttämättömyydestä jumalanpalveluselämässämme viitaten viime vuosikymmenien uusiin avauksiin kirkoissamme: morsiushuoneet hääparien valmistautumista varten, huonokuuloisten kuulolaitteet, vaikeasti liikkuvien luiskat ulko-ovilla ja alttarilla. Nyt olisi kehiteltävä lapsille vaikkapa oma alttari, jotta hekin voisivat viihtyä yhteisissä kokoontumisissa, esim. jumalanpalveluksen saarnan aikana sakastissa pidetäänkin jo joskus ja jossain pyhäkouluja.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Onko ihme
Päivän uutisanti kertoo taas karua kieltään politiikkojemme ryvettyneisyydestä. Syyttä eivät tavalliset ihmiset ole kurkkuansa myöten täynnä politiikkojemme edesottamuksista, siksi aina vain ihmeellisempiä asioita tulee päivänvaloon. Ikävintä on se, että yhä useampi uhkaa jättää äänestämättä tätä poliittista korruptoituneisuutta tarkkaillessaan. Mutta juuri muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaisiin nimenomaan kansalaisten äänivoimaa. Äänestämätön ei vaikuta eikä hänellä periaatteessa pitäisi olla edes arvosteluvaraa, aiheita kyllä riittäisi.
Kepun asuntorakentajalta Nuorisosäätiöltä kerää RAY avustuksiaan pois 70.000€ edestä. Edelleen on selvittämättä puheenjohtajina toimineiden ja vaaliavustuksia saaneiden pääministeri Matti Vanhasen ja Antti Kanki-Kaikkosen lahjusrahasekoilut ja jääviydet. RAY vaatii takaisinmaksua säätiölle kuulumattomien huvimatkojen ym. kustantamisen vuoksi. Vaalirahat on mukamas maksettu muista rahoista. Kaiken kaikkiaan ihmetyttää, millä perusteilla keskustapuoluelainen säätiö on saanut ruveta rakentamaan asuntoja ja vieläpä yhteiskunnan tuella ARA:n RAY:n avokätisillä avustuksilla. Tämäkin on yksi esimerkki poliittisesta märännäisyydestämme.
Sitten se suomenruotsalaisten suuret pääomat ja ohjailut säätiöiden kautta verottomasti rkp:lle.
Nyt kerrotaan Gyllenbergin säätiön antaneen alle torihintojen vuokra-asunnon ministeri ja rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallinille. Itse asiasta kuultuna hän vastasi kaikkiin kysymyksiin: Olen maksanut sen hinnan, joka on pyydetty. Eipä ollut niin kuin toimittaja sanoi KÖYHÄLLÄ ministerismiehellä mitään muuta sanottavaa. Uskottavaako?
Ja vielä päivän pohjanoteeraus raavailta uroilta, demarien Tero Rönnin ja kepun Pekka Vilkunan suusta kuultiin arvostelua puhemies Niinistön lausunnoista ja puuttumisesta pikkumaisen kamreerin tavoin eduskunnan hallintoon. Itsekin olen sen kuullut veteraanikansanedustajien hallituksessa miten on turha pyytää mitään lisärahoja tarkan puhemiehen talousseulan läpi, mutta olen pitänyt sitä vain hyvänä, onhan eduskunnan annettava esimerkkiä kuten ennen sanottiin: talous tarkka, vakaa markka.
Mutta tämä ei tyydytä Rönniä ja Vilkunaa. On muka ollut paha, että puhemies on vaatinut edustajien eläkelakia eli nykyisin virallisesta nimeltään sopeutumisrahaa tarkistettavaksi, kun vihreiden Janita Andersson aikoo jäädä alle 40-vuotiaana täydelle 4.000€ kuukausieläkkeelle. Tälläinen tappaus on kuulemma harvinaisempi kuin loton päävoitto. Ja puhemiehen tiukan kontrollin vuoksi on muka eduskuntatalon työilmapiiri muuttunut kireäksi ja vähemmän motivoivaksi. Mutta eihän kansa eduskuntaan ole äänestänyt edusmiehiää ja -naisiaan viihtymään vaan tekemään töitä koko kansakunnan eteen.
Ja sitten kaiken huippuna eduskunta suuressa viisaudessaan yli sadalla viittäkymmentä vastaan vapautti kauppojen sunnuntaiaukiolot. Voiko järkyttävämpää päättää muutenkin häiriintyneen ja rauhattoman nykyihmisen pään saamiseksi entistäkin sekaisemmaksi ja hektisemmäksi.
Kepun asuntorakentajalta Nuorisosäätiöltä kerää RAY avustuksiaan pois 70.000€ edestä. Edelleen on selvittämättä puheenjohtajina toimineiden ja vaaliavustuksia saaneiden pääministeri Matti Vanhasen ja Antti Kanki-Kaikkosen lahjusrahasekoilut ja jääviydet. RAY vaatii takaisinmaksua säätiölle kuulumattomien huvimatkojen ym. kustantamisen vuoksi. Vaalirahat on mukamas maksettu muista rahoista. Kaiken kaikkiaan ihmetyttää, millä perusteilla keskustapuoluelainen säätiö on saanut ruveta rakentamaan asuntoja ja vieläpä yhteiskunnan tuella ARA:n RAY:n avokätisillä avustuksilla. Tämäkin on yksi esimerkki poliittisesta märännäisyydestämme.
Sitten se suomenruotsalaisten suuret pääomat ja ohjailut säätiöiden kautta verottomasti rkp:lle.
Nyt kerrotaan Gyllenbergin säätiön antaneen alle torihintojen vuokra-asunnon ministeri ja rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallinille. Itse asiasta kuultuna hän vastasi kaikkiin kysymyksiin: Olen maksanut sen hinnan, joka on pyydetty. Eipä ollut niin kuin toimittaja sanoi KÖYHÄLLÄ ministerismiehellä mitään muuta sanottavaa. Uskottavaako?
Ja vielä päivän pohjanoteeraus raavailta uroilta, demarien Tero Rönnin ja kepun Pekka Vilkunan suusta kuultiin arvostelua puhemies Niinistön lausunnoista ja puuttumisesta pikkumaisen kamreerin tavoin eduskunnan hallintoon. Itsekin olen sen kuullut veteraanikansanedustajien hallituksessa miten on turha pyytää mitään lisärahoja tarkan puhemiehen talousseulan läpi, mutta olen pitänyt sitä vain hyvänä, onhan eduskunnan annettava esimerkkiä kuten ennen sanottiin: talous tarkka, vakaa markka.
Mutta tämä ei tyydytä Rönniä ja Vilkunaa. On muka ollut paha, että puhemies on vaatinut edustajien eläkelakia eli nykyisin virallisesta nimeltään sopeutumisrahaa tarkistettavaksi, kun vihreiden Janita Andersson aikoo jäädä alle 40-vuotiaana täydelle 4.000€ kuukausieläkkeelle. Tälläinen tappaus on kuulemma harvinaisempi kuin loton päävoitto. Ja puhemiehen tiukan kontrollin vuoksi on muka eduskuntatalon työilmapiiri muuttunut kireäksi ja vähemmän motivoivaksi. Mutta eihän kansa eduskuntaan ole äänestänyt edusmiehiää ja -naisiaan viihtymään vaan tekemään töitä koko kansakunnan eteen.
Ja sitten kaiken huippuna eduskunta suuressa viisaudessaan yli sadalla viittäkymmentä vastaan vapautti kauppojen sunnuntaiaukiolot. Voiko järkyttävämpää päättää muutenkin häiriintyneen ja rauhattoman nykyihmisen pään saamiseksi entistäkin sekaisemmaksi ja hektisemmäksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)