Gallup-demokratia jyllää. Politiikot tekevät mitä tahansa saadakseen hyviä gallup-lukuja. Se on yksi syy Vanhasenkin luopumiseen, puolueessa on todettu vanhalla sotaratsulla ajamisen johtavan umpikujaan, siksi on vetovastuu vaihdettava verekseen vetojuhtaan. Näin hämätään kansaa. Sillä niin kuin Timo Soini taas päivän plokissaan toteaa: kepulaisia johtaa aina kepulainen. Ei siis ykkösnimestä mikään muutu. Mutta niin vaan halutaan uskotella kansalaisille.
Timo pohtii plokissaan päivän gallup-tuloksia. On ihmeteltävää, miten lyhyt on kansan muisti. PerusSuomalaisten pitäisi jatkuvasti pitää kovempaa meteliä, syksyn vaalirahasekoilupaljastukset eivät vielä ole edes selvitettyjä, silti niissä pahimmin rypeneet kepu ja demarit ovat mukamas noususuunnassa, PerusS täysin puhtoisena pulmusena laskeutunut vuoden alempaa lukemaan 6,3%. Monet sanovat sen johtuvat Soinin hukkumisesta Pyrsseliin. Onko eduskuntaryhmäkin liian hiljainen, vai eikö vaan näytetä esim. eduskunnan kyselytunneilla heidän kyselyitään. Median valta on kova ja sitä voidaan täysin ohjailla haluttuun suuntaan.
Mutta eipä hätää, gallupit eivät todellakaan äänestä, niin kuin isä Veikko aina totesi. Oppilas Timo puolestaan toteaa, että on hyvä hävitä gallupeissa ja voittaa vaaleissa ja että luja perusta rakennetaan aina tappioiden pohjalta, jotka lujittavat perustaa. Ja mikä tärkeintä, puolueen puheenjohtaja on edelleen sama, suosituin puoluejohtaja. Kun hän astuu kehiin, alkaa tapahtua ja vaalithan ovat paljolti henkilöityneet. Toivo siis elää kaikesta huolimatta voitollisista vaaleita, joihin vaali vaalilta olemmekin käyneet alkaen eduskuntavaaleista, jatkaen kunnallisvaaleissa ja viimeksi EU-vaaleissa.
Hävitään vaan mielipidemittauksissa, voitetaan kovalla työnteolla ja puhtailla aseilla vaaleissa!
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
tiistai 29. joulukuuta 2009
Hevoinen kätkettynä
Nyt se sitten on ratkennut, Vanhanen jättää kesän puoluekokouksessa puheenjohtajuutensa ja samalla menettänee puheittensa mukaan itse hankkimansa pääministerin postin. Tätä luopumista onkin odotettu, vaikka sen lopulta tultua julkisuuteen juuri ennen joulurauhan julistusta löikin aikamoisella ällikällä, olisi nyt edes antanut joulun olla rauhassa politiikalta.
Vanhasen horjuvaa asemaa olen käsitellyt useassakin blogissa, esim. 25.9. Vaalirahasotkusta aina vaan, 26.9. Surullisen hahmon ritari ja 29.9. Lautakasa. Eilisessä plokissaan Timo Soini kirjoittaa eron takana olevan isomman hevosen kuin vain jalkaleikkaukset. Tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessaan Vanhanen jatkaa linjaansa eli ei sano oikeastaan yhtään mitään eronsa syistä todeten vain sen olevan kokonaisarvio eli monien syiden summa. Näin meidän muiden arvailtavaksi sitten jää nämä syyt.
Uuden Suomen keskustelussa onkin tänään liikkeellä sata arvelijaa. Monet ovat samaa mieltä Soinin kanssa, niin minäkin. Eroilmoituksen takana täytyy olla raskauttavia asioita. Onhan Vanhasella selvittämättömiä asioita aina Nuorten Asuntosäätiön ja Nova Groupin yhteyksistä alkaen lautakasasta puhumattakaan. Ei taida Ruusus-jupakkakaan olla loppuunkäsitelty. Moni antaakin Vanhasesta todella tyrmäävän lausunnon Suomen huonoimpana pääministerinä.
Joka tapauksessa eroilmoitus aikaisempia taustoja vasten on yllättävä ja sille täytyy löytyä painavia syitä, jotka vielä paljastuvat. Onhan hra Vanhanen vielä lokakuussa vakuuttanut asemansa olevan vahvemman kuin koskaan. Hän on myös uhonnut toistuvasti olevansa myös kolmannen hallituksen pääministeri. Ja nyt eroilmoitus. Ei vaikuta loogiselta, vai mitä!
Mikä tai mitkä on se hevoinen eron takana, vai onko sittenkin vain viimeinen korsi ollut liikaa ja katkaissut hevosen selän.
Vanhasen horjuvaa asemaa olen käsitellyt useassakin blogissa, esim. 25.9. Vaalirahasotkusta aina vaan, 26.9. Surullisen hahmon ritari ja 29.9. Lautakasa. Eilisessä plokissaan Timo Soini kirjoittaa eron takana olevan isomman hevosen kuin vain jalkaleikkaukset. Tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessaan Vanhanen jatkaa linjaansa eli ei sano oikeastaan yhtään mitään eronsa syistä todeten vain sen olevan kokonaisarvio eli monien syiden summa. Näin meidän muiden arvailtavaksi sitten jää nämä syyt.
Uuden Suomen keskustelussa onkin tänään liikkeellä sata arvelijaa. Monet ovat samaa mieltä Soinin kanssa, niin minäkin. Eroilmoituksen takana täytyy olla raskauttavia asioita. Onhan Vanhasella selvittämättömiä asioita aina Nuorten Asuntosäätiön ja Nova Groupin yhteyksistä alkaen lautakasasta puhumattakaan. Ei taida Ruusus-jupakkakaan olla loppuunkäsitelty. Moni antaakin Vanhasesta todella tyrmäävän lausunnon Suomen huonoimpana pääministerinä.
Joka tapauksessa eroilmoitus aikaisempia taustoja vasten on yllättävä ja sille täytyy löytyä painavia syitä, jotka vielä paljastuvat. Onhan hra Vanhanen vielä lokakuussa vakuuttanut asemansa olevan vahvemman kuin koskaan. Hän on myös uhonnut toistuvasti olevansa myös kolmannen hallituksen pääministeri. Ja nyt eroilmoitus. Ei vaikuta loogiselta, vai mitä!
Mikä tai mitkä on se hevoinen eron takana, vai onko sittenkin vain viimeinen korsi ollut liikaa ja katkaissut hevosen selän.
maanantai 28. joulukuuta 2009
Ei perin enkelimäisiä enkeleitä
Neljännen joulupäivän eli Viattomien lasten päivän enkelikirkko kokosi melkoisesti lapsiperheitä Noormarkun kirkkoon kuten moniin muihinkin maamme kirkkoihin. Olen saanut olla vastaavissa tilaisuuksissa Jämijärvellä nuoriso-ohjaaja Mia Molkkarin järjestäessä ja Jurvassa. Varsinainen järjestäjähän on aina paikallinen Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdistys.
Noormarkussakin oli nähty paljon vaivaa, oli hienot ohjelmalehtiset ja runsaasti enkeliohjelmaa. Pienet tyttöenkelit kiersivät kanttorin soittaessa palavine kynttilöineen aluksi ja lopuksi ympäri kirkkoa istuen tilaisuuden ajan kirkon kuorissa. Siinä olikin sitten heikko kohta, kun enkelit eivät malttaneetkaan olla enkelimäisiä, vaan pulisivat pienten puheenvuorojen aikana.
Itse kerroin pienestä köyhästä tytöstä, joka muiden selän takana hiipi katsomaan seimessä makaavaa Jeesus-lasta ja näki paimenien ja itämaan tietäjien tuovan kalliita lahjoja eikä hänellä itsellään ollut mitään annettavaa, mutta kun enkeli näki lapsen surun, vei enkeli tytön ulos, jossa keskelle lumisia kenttiä oli puhjennut valkoisia ruusuja, joiden terälehtien keskellä oli kultaisia ristejä. Näitä kukkia tyttönen sitten vei sylillisen Jeesus-lapsen peitteeksi ja totesi Jeesuksen todella olevan Maailman Vapahtajan, koska enkeli oli puhutellut tyttöä, ruusut olivat puhjenneet keskelle talvea ja kuninkaat olivat tuoneet hänelle lahjoja.
Teresa Kaaresmaa kertoi puolestaa miten ihmiset epäilivät onko enkeleitä olemassakaan, mutta kun perheen lapsi sairastui vakavasti, tuli lukuisia tietoja lapsen puolesta rukoilijoista ja niin lapsi alkoi toipua vaikeista sairauksistaan. Nämä rukoilevat lähimmäiset ovat juuri niitä enkeleitä.
Luin myös lyhyen evankeliumin kohdan päivän varsinaisesta aiheesta Joosefin vietyä Jeesus-lapsen ja Maria-äidin pakoon Herodesta Egyptiin ja tämän kuoltua paluusta kotiseudulle Galilean Naseretiin ja luin pienen rukouksen, jonka ajaksi pyysin myös enkeleitä ristimään kätensä.
Yhteislauluja oli monia, tietysti iki-ihana Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Kuului laulu enkelten ja Lutherin virrestä Enkeli taivaan ensimmäinen, toinen ja viimeinen säkeistö. Pienen tytön yksinlauluna kuultiin Tulkoon joulu. Tervehdyssanat lausui myös lyhyehkästi MLL:n Noormarkun osaston puheenjohtaja Sari Hellman. Ei olisi pitänyt enkelityttöjen pitkästyä!
Enkelikirkohan oli kaikin puolin mitä onnistunein kaikesta huolimatta, ja isät ja äidit ja isovanhemmatkin olivat otettuja ja kuvasivat ahkerasti omia enekeleitään.
Noormarkussakin oli nähty paljon vaivaa, oli hienot ohjelmalehtiset ja runsaasti enkeliohjelmaa. Pienet tyttöenkelit kiersivät kanttorin soittaessa palavine kynttilöineen aluksi ja lopuksi ympäri kirkkoa istuen tilaisuuden ajan kirkon kuorissa. Siinä olikin sitten heikko kohta, kun enkelit eivät malttaneetkaan olla enkelimäisiä, vaan pulisivat pienten puheenvuorojen aikana.
Itse kerroin pienestä köyhästä tytöstä, joka muiden selän takana hiipi katsomaan seimessä makaavaa Jeesus-lasta ja näki paimenien ja itämaan tietäjien tuovan kalliita lahjoja eikä hänellä itsellään ollut mitään annettavaa, mutta kun enkeli näki lapsen surun, vei enkeli tytön ulos, jossa keskelle lumisia kenttiä oli puhjennut valkoisia ruusuja, joiden terälehtien keskellä oli kultaisia ristejä. Näitä kukkia tyttönen sitten vei sylillisen Jeesus-lapsen peitteeksi ja totesi Jeesuksen todella olevan Maailman Vapahtajan, koska enkeli oli puhutellut tyttöä, ruusut olivat puhjenneet keskelle talvea ja kuninkaat olivat tuoneet hänelle lahjoja.
Teresa Kaaresmaa kertoi puolestaa miten ihmiset epäilivät onko enkeleitä olemassakaan, mutta kun perheen lapsi sairastui vakavasti, tuli lukuisia tietoja lapsen puolesta rukoilijoista ja niin lapsi alkoi toipua vaikeista sairauksistaan. Nämä rukoilevat lähimmäiset ovat juuri niitä enkeleitä.
Luin myös lyhyen evankeliumin kohdan päivän varsinaisesta aiheesta Joosefin vietyä Jeesus-lapsen ja Maria-äidin pakoon Herodesta Egyptiin ja tämän kuoltua paluusta kotiseudulle Galilean Naseretiin ja luin pienen rukouksen, jonka ajaksi pyysin myös enkeleitä ristimään kätensä.
Yhteislauluja oli monia, tietysti iki-ihana Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Kuului laulu enkelten ja Lutherin virrestä Enkeli taivaan ensimmäinen, toinen ja viimeinen säkeistö. Pienen tytön yksinlauluna kuultiin Tulkoon joulu. Tervehdyssanat lausui myös lyhyehkästi MLL:n Noormarkun osaston puheenjohtaja Sari Hellman. Ei olisi pitänyt enkelityttöjen pitkästyä!
Enkelikirkohan oli kaikin puolin mitä onnistunein kaikesta huolimatta, ja isät ja äidit ja isovanhemmatkin olivat otettuja ja kuvasivat ahkerasti omia enekeleitään.
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen
Kolmantena joulupäivänä sunnuntaina täytyy näin tuumata, sillä jouluun liittyy niin paljon mieltä herkistävää ja se koskettelee syvimpiä tuntojamme. Tietysti ykkösenä on joulun lapsen sanoma Jumala meidän keskellämme meidän hyväksemme. Nyt maasta taivaaseen päästä voi, kun joulu, joulu on meillä tuntuu aivan todelliselta.
Jo aattona Lassilan kirkon hartaudessa Lassilan kirkkokuoro aloitti tilaisuutemme Kosta Jylhän sydämeen menevällä Jouluaatto-laululla, jossa kerrotaan pojan menosta sytyttämään kynttilää äidin haudalle. Niinpä Lassilan kuin omien omaisteni Kankaanpään hautausmaa muiden hautausmaiden tapaan olivat jouluyönä kynttilämerenä. Näin saamme jouluna muistaa jo ennen meitä poistuneista rakkaitamme, joiden kuva mielissämme on perin selkeä ja elävä.
Mitä moninaisimmissa muodoissa tulleet joulutervehdykset lämmittävät mieltä, vaikka joskus tuntuu korttien kirjoittelu olevan liiankin raskasta. Mutta kortti on aina hauska saada, samoin kännykkäviesti, puhelinsoitto tai sähköposti, joista lystikkäin oli kurssitoverini teologian tohtori Hannu Purhosen viestittämä porsaiden joulutervehdys. Jos kuka haluaisi sen nähdä, voin mielihyvin välittää! Myös facebookissa oli monia joulutervehdyksiä.
Lähiomaisten yhdessäolo, jouluruokailu ja lahjojen jako on tietysti joulun parhaita anteja. Myös muidenkin muistaminen tekee mielen iloiseksi, tänään saimme veteraaniveljien kanssa olla laulamassa ja kertomassa joulun iloista sanomaa Lohipuron vanhainkodissa, se on aina yhtä mieltänostattavaa, koska tiedämme, ettei vanhainkotien asukkaita koskaan käydä liikaa katsomassa ja tervehtimässä.
Joulunpyhät olisivat myös oiva hiljentymisen aika lukemiselle. Mitä Missä Milloin-kirjan palkintokilpailun vastausten etsiminen on aina yksi traditionaalinen tehtävä. Yhteistoimin vastaukset ovat löytyneet. Valkea hanget ja pakkanen ovat nyt olleet oikean joulusään antajat, jos sitten on lumitöitäkin riittänyt. Lintulaudallakin on ollut kävijöitä, tänään ensimmäisen kerran tänä talvena näkyi pihassa punatulkkukin, muttei se lintulaudalle asti uskaltautunut.
Joulusauna jäi tällä kertaa lämmittämättä, huomenna lienee vuorossa uimahallin aamu-uinti ja sauna viikon kiinniolon jälkeen ja itselläni eka kertaa koko syksynä.
On todella ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää ihmislasta, seimenlasta, Jeesus-lasta.
Näin armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo. Kylmä voisko nyt olla kellä, talven säästä kun tuoksahtaa lämmin leuto ja henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa.
Jo aattona Lassilan kirkon hartaudessa Lassilan kirkkokuoro aloitti tilaisuutemme Kosta Jylhän sydämeen menevällä Jouluaatto-laululla, jossa kerrotaan pojan menosta sytyttämään kynttilää äidin haudalle. Niinpä Lassilan kuin omien omaisteni Kankaanpään hautausmaa muiden hautausmaiden tapaan olivat jouluyönä kynttilämerenä. Näin saamme jouluna muistaa jo ennen meitä poistuneista rakkaitamme, joiden kuva mielissämme on perin selkeä ja elävä.
Mitä moninaisimmissa muodoissa tulleet joulutervehdykset lämmittävät mieltä, vaikka joskus tuntuu korttien kirjoittelu olevan liiankin raskasta. Mutta kortti on aina hauska saada, samoin kännykkäviesti, puhelinsoitto tai sähköposti, joista lystikkäin oli kurssitoverini teologian tohtori Hannu Purhosen viestittämä porsaiden joulutervehdys. Jos kuka haluaisi sen nähdä, voin mielihyvin välittää! Myös facebookissa oli monia joulutervehdyksiä.
Lähiomaisten yhdessäolo, jouluruokailu ja lahjojen jako on tietysti joulun parhaita anteja. Myös muidenkin muistaminen tekee mielen iloiseksi, tänään saimme veteraaniveljien kanssa olla laulamassa ja kertomassa joulun iloista sanomaa Lohipuron vanhainkodissa, se on aina yhtä mieltänostattavaa, koska tiedämme, ettei vanhainkotien asukkaita koskaan käydä liikaa katsomassa ja tervehtimässä.
Joulunpyhät olisivat myös oiva hiljentymisen aika lukemiselle. Mitä Missä Milloin-kirjan palkintokilpailun vastausten etsiminen on aina yksi traditionaalinen tehtävä. Yhteistoimin vastaukset ovat löytyneet. Valkea hanget ja pakkanen ovat nyt olleet oikean joulusään antajat, jos sitten on lumitöitäkin riittänyt. Lintulaudallakin on ollut kävijöitä, tänään ensimmäisen kerran tänä talvena näkyi pihassa punatulkkukin, muttei se lintulaudalle asti uskaltautunut.
Joulusauna jäi tällä kertaa lämmittämättä, huomenna lienee vuorossa uimahallin aamu-uinti ja sauna viikon kiinniolon jälkeen ja itselläni eka kertaa koko syksynä.
On todella ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää ihmislasta, seimenlasta, Jeesus-lasta.
Näin armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo. Kylmä voisko nyt olla kellä, talven säästä kun tuoksahtaa lämmin leuto ja henkäys hellä, rinnan jäitä mi liuottaa.
lauantai 26. joulukuuta 2009
Tapaninpäivänä
Nyt elämme oikein vanhan hyvän joulun aikaa, kun saamme viettää kolmea pyhää peräkkäin. Vuoteen 1772 asti kalenterissa oli peräti neljä joulupäivää, sen jälkeen päivien lukumäärä putosi kahteen eli nykyiseen käytäntöön. Neljästä päivästä ensimmäinen oli siis varsinainen Jeesuksen syntymäjuhla, toinen ensimmäisen marttyyrin Stefanuksen muistopäivä, kolmas apostoliveljesten Jaakobin ja Johanneksen päivä ja neljäs Pietarin ja Paavalin päivä.
Kun Jeesuksen oikeaa syntymäpäivää ei tiedetä, alettiin joulua viettää vuoden pimeimpänä aikana Rooman valtakunnassa sen merkkinä, että kristinusko oli voittanut pakanuuden ja näin aiemman Rooman valtionjumalan voittamattoman Auringon palvonnan sijalle tuli Joulu, Kristuksen, vanhurskauden auringon osoittauduttua voittajaksi. Monissa Raamatun paikoissa Jeesusta kutsutaan myös maailman valoksi.
Niinpä tänään Tapaninpäivänä siis vietetään ensimmäisen marttyyrin eli veritodistan Stefanuksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivää melkoisena vastakohtana eiliselle joulupäivälle. Mutta näin saadaan kristillisestä uskostamme oikea kuva, emme elä pelkästään suloisessa juhlatunnelmassa, vaan arkielämä voi olla joskus ankaraa taisteluakin.
Joulupäivä on kokonaan pyhitetty Jeesukselle, siksi silloin ei ole kenenkään nimipäivää. Tänään vietämme Tapanin, Tepon ja Tahvon nimipäivää. Huomenna muistona Johanneksesta on Hannun ja Hanneksen nimipäivä, Johanneksen nimipäivä on siirretty juhannukseen Johannes Kastajan päivään 24.6. Juhannushan tosin nykyään vaihtelee, kun se on siirretty lähimmän sunnuntain yhteyteen.
Joulukirkkoon-laulussa Juhanin ja Liisin ollessa matkalla sanotaan: Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois! Tällä kirkkotiellä aina olla vois. Niinpä joulukirkosta tavattiin ajaa kilpaa, Mauno Santikko alkuvuodesta 90-vuotias veteraani muistelee, miten neljällä, viidellä hevosella ajattiin rinnakkain kilpaa Ruokojärven jäällä joulukirkosta Verttuun suuntaan poistuttaessa. Keskiajalla Pyhää Tapania kunnioitettiin hevosten suojeluspyhimyksenä ja tästä traditiosta juontavat juurensa tapaninajelut. Näin monilla tavoillamme on alkulähteensä kirkollisesta perinteestämme.
Olkaamme siis rohkeasti suomalaisia ja kristittyjä!
Kun Jeesuksen oikeaa syntymäpäivää ei tiedetä, alettiin joulua viettää vuoden pimeimpänä aikana Rooman valtakunnassa sen merkkinä, että kristinusko oli voittanut pakanuuden ja näin aiemman Rooman valtionjumalan voittamattoman Auringon palvonnan sijalle tuli Joulu, Kristuksen, vanhurskauden auringon osoittauduttua voittajaksi. Monissa Raamatun paikoissa Jeesusta kutsutaan myös maailman valoksi.
Niinpä tänään Tapaninpäivänä siis vietetään ensimmäisen marttyyrin eli veritodistan Stefanuksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivää melkoisena vastakohtana eiliselle joulupäivälle. Mutta näin saadaan kristillisestä uskostamme oikea kuva, emme elä pelkästään suloisessa juhlatunnelmassa, vaan arkielämä voi olla joskus ankaraa taisteluakin.
Joulupäivä on kokonaan pyhitetty Jeesukselle, siksi silloin ei ole kenenkään nimipäivää. Tänään vietämme Tapanin, Tepon ja Tahvon nimipäivää. Huomenna muistona Johanneksesta on Hannun ja Hanneksen nimipäivä, Johanneksen nimipäivä on siirretty juhannukseen Johannes Kastajan päivään 24.6. Juhannushan tosin nykyään vaihtelee, kun se on siirretty lähimmän sunnuntain yhteyteen.
Joulukirkkoon-laulussa Juhanin ja Liisin ollessa matkalla sanotaan: Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois! Tällä kirkkotiellä aina olla vois. Niinpä joulukirkosta tavattiin ajaa kilpaa, Mauno Santikko alkuvuodesta 90-vuotias veteraani muistelee, miten neljällä, viidellä hevosella ajattiin rinnakkain kilpaa Ruokojärven jäällä joulukirkosta Verttuun suuntaan poistuttaessa. Keskiajalla Pyhää Tapania kunnioitettiin hevosten suojeluspyhimyksenä ja tästä traditiosta juontavat juurensa tapaninajelut. Näin monilla tavoillamme on alkulähteensä kirkollisesta perinteestämme.
Olkaamme siis rohkeasti suomalaisia ja kristittyjä!
perjantai 25. joulukuuta 2009
Joulupäivänä
Joulukirkot ovat koonneet väkeä, varsinkin aattokirkot, jouluaamun kirkonmenossa on jo vähemmän osanottajia. Meillä Noormarkussa aattona Noormarkun kirkossa ruotsinkielisessä tilaisuudessa oli 40, klo 15 kirkossa 450 ja klo 23 yökirkossa 250 henkeä. Lassilan klo 15 aattokirkossa kävijöitä oli 220 henkeä. Tänään klo 8 jouluaamuna kirkonkävijöitä oli 120 henkilöä, joka sekin on tietysti huomattavasti enemmän kuin normaalipyhänä.
Hilkka Tommila kertoi kokemuksestaan jouluaamun jumalanpalveluksessa, miten pappi valitti olevansa kovin väsynyt, kun täytyi nousta tähän jouluaamun varhaiskirkkoon kovan aattopäivän jälkeen. Niinpä Hilkka, joka oli tullut oikealla joulumielellä vanhan ajan tavan mukaisesti juuri aamun kirkkoon, oli ihmeissään, ei hän ollut tullut kuuntelemaan papin valituksia, vaan kuulemaan jouluevankeliumia. Niinpä hän päättikin olla menemättä jatkossa jouluaamuna kirkkoon moista tuskailua kuulemaan. Aika käsittämätöntä papin käyttäytymistä. Minä sen sijaan sain viedä hänen serkkunsa Kristiina Peltomaan tänäaamuna Noormarkun kirkkoon.
En kylläkään vähimmässäkään määrin valittanut omaa osaani oltuani aattona klo 15 ja 23 kirkoissa edellisen Lassilan ja jälkimmäisen Noormarkun kirkoissa ja jälleen tänään klo 8 kirkossa Noormarkussa. Yritin päinvastoin tehdä parhaani niin kuin vain jouluna, suurimpana kirkollisena juhlanamme pitääkin. Tänään mukana oli kirkkokuoro, yökirkossa oli mahtavaääninen tenori Viro laulamassa. Luin kaikissa kolmessa tilaisuudessa runonkin, yökirkossa mahtavan Yrjö Jylhän Pyhä yön ja muissa Jaakko Haavion Jeesuslapsen joululahjat.
Seimen lapsen saamista joululahjoista kertova runo sopi varsinkin Noormarkun jouluaamuun, kun kerroin legendan mukaisesti pienestä köyhästä tytöstä, joka muiden mukana oli myös hiipinyt talliin ja nähnyt tietäjien ja paimenten tuomat lahjat Jeesuslapselle, mutta hänellä itsellään ei ollut mitää annettavaa. Silloin enkeli talutti tytön ulkosalle ja keskelle lumisia hankia puhkesi valkoisia ruusuja, joita tyttönen kokosi sylillisen vieden ne talliin lapsen peitteeeksi sanoen: Nyt tiedän sinun olevan maailman Vapahtaja. Olen nähnyt kuninkaiden polvistuvan seimesi ääreen, olen kuullut enkelin puhuttelevan minua ja ruusut ovat puhjenneet hankien keskelle talviyönä.
Niinpä Haavio runo Jeesuslapsen joululahjat sopi tähän yhteyteen, jossa muiden lahjanantajien jälkeen kysytään: "Mitä toisin minä? Ah, vähin erin
olen myönyt ja pantannut, mitä perin.
Siks, tähden suuren köyhyyteni,
tuon aution hänelle sydämeni."
Eipä meillä todellakaan muuta ole vietävänä Vapahtajamme eteen, lahjavirta kulkee kokonaan toisin päin, eli Hän antaa ja me vastaanotamme. Eikä muuten liene mikään ihme, että koko päivä, koko joulupäivä, on kulunut aamukirkon ja kirkkokuoron kanssa käydyn sairaala- ja vanhainkotikierroksen jälkeen lepäilyn merkeissä.
Hilkka Tommila kertoi kokemuksestaan jouluaamun jumalanpalveluksessa, miten pappi valitti olevansa kovin väsynyt, kun täytyi nousta tähän jouluaamun varhaiskirkkoon kovan aattopäivän jälkeen. Niinpä Hilkka, joka oli tullut oikealla joulumielellä vanhan ajan tavan mukaisesti juuri aamun kirkkoon, oli ihmeissään, ei hän ollut tullut kuuntelemaan papin valituksia, vaan kuulemaan jouluevankeliumia. Niinpä hän päättikin olla menemättä jatkossa jouluaamuna kirkkoon moista tuskailua kuulemaan. Aika käsittämätöntä papin käyttäytymistä. Minä sen sijaan sain viedä hänen serkkunsa Kristiina Peltomaan tänäaamuna Noormarkun kirkkoon.
En kylläkään vähimmässäkään määrin valittanut omaa osaani oltuani aattona klo 15 ja 23 kirkoissa edellisen Lassilan ja jälkimmäisen Noormarkun kirkoissa ja jälleen tänään klo 8 kirkossa Noormarkussa. Yritin päinvastoin tehdä parhaani niin kuin vain jouluna, suurimpana kirkollisena juhlanamme pitääkin. Tänään mukana oli kirkkokuoro, yökirkossa oli mahtavaääninen tenori Viro laulamassa. Luin kaikissa kolmessa tilaisuudessa runonkin, yökirkossa mahtavan Yrjö Jylhän Pyhä yön ja muissa Jaakko Haavion Jeesuslapsen joululahjat.
Seimen lapsen saamista joululahjoista kertova runo sopi varsinkin Noormarkun jouluaamuun, kun kerroin legendan mukaisesti pienestä köyhästä tytöstä, joka muiden mukana oli myös hiipinyt talliin ja nähnyt tietäjien ja paimenten tuomat lahjat Jeesuslapselle, mutta hänellä itsellään ei ollut mitää annettavaa. Silloin enkeli talutti tytön ulkosalle ja keskelle lumisia hankia puhkesi valkoisia ruusuja, joita tyttönen kokosi sylillisen vieden ne talliin lapsen peitteeeksi sanoen: Nyt tiedän sinun olevan maailman Vapahtaja. Olen nähnyt kuninkaiden polvistuvan seimesi ääreen, olen kuullut enkelin puhuttelevan minua ja ruusut ovat puhjenneet hankien keskelle talviyönä.
Niinpä Haavio runo Jeesuslapsen joululahjat sopi tähän yhteyteen, jossa muiden lahjanantajien jälkeen kysytään: "Mitä toisin minä? Ah, vähin erin
olen myönyt ja pantannut, mitä perin.
Siks, tähden suuren köyhyyteni,
tuon aution hänelle sydämeni."
Eipä meillä todellakaan muuta ole vietävänä Vapahtajamme eteen, lahjavirta kulkee kokonaan toisin päin, eli Hän antaa ja me vastaanotamme. Eikä muuten liene mikään ihme, että koko päivä, koko joulupäivä, on kulunut aamukirkon ja kirkkokuoron kanssa käydyn sairaala- ja vanhainkotikierroksen jälkeen lepäilyn merkeissä.
torstai 24. joulukuuta 2009
Beetlehemin piltti vain
Siionin virsien jouluvirret ovat riemukkaita, kuten otsakkeen virsikin Beetlehemin piltti vain, piltti vain, riemuni on autuain, amen, halleluja. Tässä latinalaista alkuperää olevassa virressä on lyhyitä säkeistöjä yksitoista ja ne päättyvät aina samaan Amen, halleluja. Pelastaakseen tuomitut, tuomitut, hän on tänne saapunut. Siispä veisaan iloiten, iloiten, kiitokseksi Jeesuksen.
On joulun Jeesus omananne, kun ihmiseksi tuli Jumalamme. On ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta. Pois syntiset nyt pankaa orjan pelko älkääkä köyhyyttänne piilotelko, kun köyhäksi on tullut Jumalanne ja seimen lapsena on auttajanne. Ei kukaan pelätä voi pienokaista, ei ujostella köyhää lapsukaista.
Siionin virsien sanoma on jokaisen omistettavissa, se ei ole liian korkealentoista eikä aseta vaatimuksia meille poloisille ihmislapsille. Näin myös jouluvirsissä. Ne tulevat jokaista lähelle. Niinpä Raudaskylän oppilaitosten rehtorina toiminut Juho Kytömäki joutuu toteamaan Taas annoit joulun tulla, oi Vapahtajani, vaan murheekseni huomaan, on kylmä mieleni. Lahjoista maallisista ja turhanaikaisista iloitsen enemmän. Ja niin hän nöyrästi pyytää Tyhjiinkö lahja Herran minulta häviää, ja sydän jälleen kerran armoa vaille jää! Varjele, etten tuhlaa kallista joulujuhlaa, nyt synny minulle.
Arkkivirressä kutsutaan kaikkia: Tulkaa köyhät, onnettomat, aarteenne on seimessä. Orjailevat rohkaistukaa, saatte uuden elämän. Taistelijat rauhan saitte, sota loppui entinen. Töiden tieltä tuskan haitte, Jeesus antaa autuuden. Jeesus joulujuhlassamme ole kaikki kaikessa.
Mahtavasävelisessä arkkivirressä Herää jo sinäkin, Siionin kansa, Jeesuksemme syntymää muistelemaan jokaisen viiden pitkän säkeistön lopussa kiitetään Halleluja! Saavu nyt armosta, Jeesuksemme, tänäkin jouluna keskellemme. Kiitos, kiitos, Jeesus sun syntymästäs!
Armon lapset, kokoontukaa arkkivirressä kehoitetaan Kokoontukaan Vapahtajan seimen luo. Hennot kätensä hän teille lempeästi kurkottaa. Valon antaa eksyneille, haavoittuneet parantaa. Avaa silmät pimenneet, kuivaa kaikki kyyneleet.
Arkkivirsi on numero ykkönenkin Airueet nyt maailmalle rauhan juhlaa soittakaa, kuuluttakaa kaikkialle: Kansat kokoon saapukaa. Ja keitä ovat saapujat: Ontuvat ja raajarikot, huonot, köyhät, halvatut. Mykät, sokeat ja kuurot. Kaikki juhlaan kutsutut, syökää nyt ja nauttikaa maitoa ja hunajaa. Olemmeko me liian hyviä tähän kutsuttujen joukkoon?
On joulun Jeesus omananne, kun ihmiseksi tuli Jumalamme. On ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta. Pois syntiset nyt pankaa orjan pelko älkääkä köyhyyttänne piilotelko, kun köyhäksi on tullut Jumalanne ja seimen lapsena on auttajanne. Ei kukaan pelätä voi pienokaista, ei ujostella köyhää lapsukaista.
Siionin virsien sanoma on jokaisen omistettavissa, se ei ole liian korkealentoista eikä aseta vaatimuksia meille poloisille ihmislapsille. Näin myös jouluvirsissä. Ne tulevat jokaista lähelle. Niinpä Raudaskylän oppilaitosten rehtorina toiminut Juho Kytömäki joutuu toteamaan Taas annoit joulun tulla, oi Vapahtajani, vaan murheekseni huomaan, on kylmä mieleni. Lahjoista maallisista ja turhanaikaisista iloitsen enemmän. Ja niin hän nöyrästi pyytää Tyhjiinkö lahja Herran minulta häviää, ja sydän jälleen kerran armoa vaille jää! Varjele, etten tuhlaa kallista joulujuhlaa, nyt synny minulle.
Arkkivirressä kutsutaan kaikkia: Tulkaa köyhät, onnettomat, aarteenne on seimessä. Orjailevat rohkaistukaa, saatte uuden elämän. Taistelijat rauhan saitte, sota loppui entinen. Töiden tieltä tuskan haitte, Jeesus antaa autuuden. Jeesus joulujuhlassamme ole kaikki kaikessa.
Mahtavasävelisessä arkkivirressä Herää jo sinäkin, Siionin kansa, Jeesuksemme syntymää muistelemaan jokaisen viiden pitkän säkeistön lopussa kiitetään Halleluja! Saavu nyt armosta, Jeesuksemme, tänäkin jouluna keskellemme. Kiitos, kiitos, Jeesus sun syntymästäs!
Armon lapset, kokoontukaa arkkivirressä kehoitetaan Kokoontukaan Vapahtajan seimen luo. Hennot kätensä hän teille lempeästi kurkottaa. Valon antaa eksyneille, haavoittuneet parantaa. Avaa silmät pimenneet, kuivaa kaikki kyyneleet.
Arkkivirsi on numero ykkönenkin Airueet nyt maailmalle rauhan juhlaa soittakaa, kuuluttakaa kaikkialle: Kansat kokoon saapukaa. Ja keitä ovat saapujat: Ontuvat ja raajarikot, huonot, köyhät, halvatut. Mykät, sokeat ja kuurot. Kaikki juhlaan kutsutut, syökää nyt ja nauttikaa maitoa ja hunajaa. Olemmeko me liian hyviä tähän kutsuttujen joukkoon?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)