Jopa puhemies Ben Zyskowicz totesi jumalanpalveluksen myönteiseksi kokemukseksi, vaikkei juutalaisena juuri ole ollutkaan kristillisissä jumalanpalveluksissa, lukihan Ben tekstinkin, pyynnöstään nimenomaan Vanhasta Testamentista, joka on yhteinen niin meille luterilaisille kuin juutalaisillekin.
Valtionpäivien ekumeeninen avajaisjumalanpalvelus Helsingin Tuomiokirkossa puolusti erinomaisesti paikkaansa valtiopäivien avajaisjuhlallisuuksissa, jonka mielestäni voisi ihan hyvin televisioidakin eikä ainoastaan radioida kuten on nykyinen käytäntö. Maineikas tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minores ja myös urkuri Seppo Murto esittivät korkeatasoisia kirkkomusiikkikappaleita. Myös virrenveisuu oli voimakasta. Ja sokerina pohjalla piispa Kallialan puhutteleva saarna. Ja kolehtikin kannettiin päinvastoin kuin aikaisempina vuosina yhteisvastuukeräyksen kautta torjumaan nuorten yksinäisyyttä niin Suomessa kuin Mosambikissakin.
Piispa Kaarlo Kallialan tekstinä oli juuri eletyn pääsiäisen teksteistä kertomus opetuslasten kohtaamisesta Jeesuksen kanssa Emmauksen tiellä, josta opetuslapset joutuivat toteamaan: Eikö sydämemme ollut palava, kun Hän puhui heille tiellä ja selitti kirjoitukset.
Piispa muistutti pääsiäisen olleen edellisen kerran yhtä myöhään v.1943 (juuri syntymävuotenani). Hän kertoi juuri sen sotavuoden pääsiäisestä, miten venäläisiä sotavankeja oltiin kuljettamassa, kun eräs venäjänkieltä taitava suomalainen lausui venäjäksi: Kristus nousi kuolleista. Marssirivistö vastasi spontaanisti: Totisesti nousi. Näin liikkeellä olikin vain samoja kristittyjä, veljiä, vaikkakin sillä hetkellä eri kohtaloa kantavia. Mutta ketään ei alistettu, armo ja arvot olivat kohdallaan. Näin tulisi olla meilläkin kaikilla omassa elämässämme.
Virret olivat myös puhuttelevia. Saatiin jopa veisata voittajien virsi, olimmehan kaikki 200 kansanedustajaa juuri tulleet valituiksi: Jeesus armon soi, voiton meille toi. Samoin alkuvirsi oli tilanteeseen mitä sopivin: Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan, on nimes suuri, pyhä kallis aivan, ja armosi on vakaa, määrätön, taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön. Varmasti me 200 veisasimme virttä sydäntemme pohjasta.
Piispa Kalliala on facebook-kaverini ja jopa meidän alueemme oma piispa. Yhtenä avustajana toimi puolestaan kurssitoverini teologisesta tiedekunnasta Helsingin metropoliitta Ambrosius alias Risto Jääskeläinen, jonka kanssa sain vaihtaa muutaman sanan avajaiskahveilla, kuten tietysti myös Kaarlo Kallialankin kanssa istuessamme vastapäätä presidentin ja puhemiehen pöydässä.
Samalta kristittyjen yhteyden tasolta on hyvä aloittaa eduskuntakautta, uusia valtiopäiviä!
perjantai 29. huhtikuuta 2011
torstai 28. huhtikuuta 2011
Avaisjuhlallisuuksissa
Itsestään ei saisi puhua, mutta jokainen koemme kaiken oman itsemme kautta, miten muuten voimmekaan kertoakaan elämyksistämme ja tapahtumistamme. Niin myös kuvaan tapahtuma- ja elämysrikkasta eduskunnan avajaisjuhlallisuuksien päivää. Joku onkin kysynyt, olisinko muutama aika sitten voinut kuvitellakaan olevani mukana näissä tapahtumissa puhemiehistön jäsenenä. En todellakaan!
Ensi kertaa protokollan vaatimuksesta olin jopa mustan auton takapenkillä isäntänä, kun poliisisaatossa menimme avajaisjumalanpalvelukseen Tuomiokirkkoon, jonka vaikuttavasta jumalanpalveluksesta kerron seuraavassa blogissa. Kansanedustajat seurasivat linja-autoissa ajaessamme esteettömästi halki kaupungin liikennevalojen olessa keltaisella ja poliisien ohjatessa katujenkin risteyksissä ihan kuin valtiovierailuilla.
Puhemiehinä johdimme sitten koko eduskunnan kirkkoon, meidän puhemiesten paikat oikeusasiamiehen ja pääsihteerin kanssa olivat toisessa penkkirivissä, etupenkkiin johdettiin sitten Presidentti ja tohtori Arajärvi. Toisella vasemmalla puolella eturivissä istuivat presidenttipari Koivistot ja sitten maan hallitus.
Eduskuntatalossa meillä varapuhemiehillä oli mieluisa tilaisuus vastaanottaa ja toivottaa tervetulleiksi presidenttipari puhemiehenaukiolla ja johtaa heidät hallituksen kättelyn jälkeen
täysistuntosaliin, jossa presidentti piti puheensa. Puhemies Ben vastasi kunnioittavasti ja presidentti julisti valtiopäivät avatuiksi. Puheet olivat hyviä ja koskettelivat ajankohtaisia ja osin polttaviakin aiheita.
Avajaisistunnosta me varapuhemiehet johdatimme presidentin edelleen erilliseen huoneeseen, jossa meillä neljällä oli hyvää aikaa juttutuokioon, ennenkuin puhemies oli suorittanut diplomaattikunnan ja muiden virallisten vieraiden kättelyt ja voimme taas tulla presidenttiparin kanssa puhemiehen kättelyyn ja käydä katettuun juhlapöytään. Tarkan etiketin mukaan pöydässä istuivat presidentti- puhemies-ja pääministeriparit sekä saarnan pitänyt piispa Kalliala puolisoineen sekä diplomaattikunnan vanhin ambassador Lucien Fatu Romaniasta sekä me varapuhemiehet. Muut juhlavieraat ja kansanedustajat saivat nauttia seisovan pöydän antimia.
Päivään mahtui vielä lyhyt täysisinto, ryhmäkokous ja pitkäaikaisen puhemiehen ja pääministerin Paavo Lipposen 70-vuotisonnittelut puhemiehen työhuoneessa ja eduskuntataloa esittävän taulun luovuttaminen. Illalla vielä oli kansallisoopperassa baletti Romeo ja Julia, mutta silloin olin jo matkalla uusiin seikkailuihin Parkanon junassa .
Ensi kertaa protokollan vaatimuksesta olin jopa mustan auton takapenkillä isäntänä, kun poliisisaatossa menimme avajaisjumalanpalvelukseen Tuomiokirkkoon, jonka vaikuttavasta jumalanpalveluksesta kerron seuraavassa blogissa. Kansanedustajat seurasivat linja-autoissa ajaessamme esteettömästi halki kaupungin liikennevalojen olessa keltaisella ja poliisien ohjatessa katujenkin risteyksissä ihan kuin valtiovierailuilla.
Puhemiehinä johdimme sitten koko eduskunnan kirkkoon, meidän puhemiesten paikat oikeusasiamiehen ja pääsihteerin kanssa olivat toisessa penkkirivissä, etupenkkiin johdettiin sitten Presidentti ja tohtori Arajärvi. Toisella vasemmalla puolella eturivissä istuivat presidenttipari Koivistot ja sitten maan hallitus.
Eduskuntatalossa meillä varapuhemiehillä oli mieluisa tilaisuus vastaanottaa ja toivottaa tervetulleiksi presidenttipari puhemiehenaukiolla ja johtaa heidät hallituksen kättelyn jälkeen
täysistuntosaliin, jossa presidentti piti puheensa. Puhemies Ben vastasi kunnioittavasti ja presidentti julisti valtiopäivät avatuiksi. Puheet olivat hyviä ja koskettelivat ajankohtaisia ja osin polttaviakin aiheita.
Avajaisistunnosta me varapuhemiehet johdatimme presidentin edelleen erilliseen huoneeseen, jossa meillä neljällä oli hyvää aikaa juttutuokioon, ennenkuin puhemies oli suorittanut diplomaattikunnan ja muiden virallisten vieraiden kättelyt ja voimme taas tulla presidenttiparin kanssa puhemiehen kättelyyn ja käydä katettuun juhlapöytään. Tarkan etiketin mukaan pöydässä istuivat presidentti- puhemies-ja pääministeriparit sekä saarnan pitänyt piispa Kalliala puolisoineen sekä diplomaattikunnan vanhin ambassador Lucien Fatu Romaniasta sekä me varapuhemiehet. Muut juhlavieraat ja kansanedustajat saivat nauttia seisovan pöydän antimia.
Päivään mahtui vielä lyhyt täysisinto, ryhmäkokous ja pitkäaikaisen puhemiehen ja pääministerin Paavo Lipposen 70-vuotisonnittelut puhemiehen työhuoneessa ja eduskuntataloa esittävän taulun luovuttaminen. Illalla vielä oli kansallisoopperassa baletti Romeo ja Julia, mutta silloin olin jo matkalla uusiin seikkailuihin Parkanon junassa .
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Puhemiehistöön
Tänään sitten oli eduskunnan ensimmäinen täysi-istunto. Puhemiehistön vaali meni nuottien mukaisesti, kolme suurinta puoluetta sai edustajansa puolueiden suuruusjärjestyksessä: Zyskowicz, Urpilainen, Joutsenlahti.
Äänestys suoritetiin lippuääänestyksenä aakkosjärjestyksessä nimenhuudon mukaan. Annetut äänet lasketaan ja luetaan jokainen lippu erikseen, kuten presidentin vaaleista on tullut tutuksi. Eero Heiniluoma joutui lukemaan yli 190 kertaa Zyskowiczin nimen, meinasi kieli syystäkin mennä solmuun useamman kerran. Etukäteen oli sovittu, että kirjoitusvirheet hyväksytään ja kaikille oli kännykköihinkin annettu kirjoitusmalli. On tuo Benin sukunimi siksi konstikas. Itse sain 184 ääntä. Esim. hyvät ystäväni Ilkka Kanerva ja Mauri Pekkarinen olivat jo poistuneet jättäen äänestämättä.
Kokoomus ja demarit olivat jo aiemmin päättäneet ehdokkaastaan. Me perussuomalaiset teimme päätöksemme vasta aamupäivän ryhmäkokouksessa, jossa siis sain pitkän linjan miehenä kannatuksen, kolmas kausi eduskunnassa on alkanut, ministerin sihteerinä olin sekä Pekka Vennamon että Raimo Vistbackan aikana ja eka jäsenkortti ja myös kunnallinen luottamustehtävä on alkanut vuodesta 1969.
Vaalin jälkeen me puhemiehet annoimme juhlallisen vakuutusken eduskunnan edessä sekä suomeksi että ruottiksi. Kuvauksen jälkeen puhemiesneuvoston salissa oli tiedotusvälineille kahvi- ja haastattelutilaisuus. TV-uutissa pitkin iltaa asia kerrottiin ja varmaan huomisen lehdissä on jotain kahvipöytäkeskuteluistammekin. Jutasta tulee tietenkin ministeri, Ben aikoo olla puhemiehenä vain hallitusneuvotteluiden ajan, joten taidan olla ainoa, joka jatkaa koko valitun ajan, valinta on aina vuodeksi kerrallaan. Keskustahan on vaatimassa myös varapuhemiehen paikkaa, mutta se on vasta neljänneksi suurin puolue, joten paikka ei sille tällä kerralla kuulu.
Ennen kaikkea puhemies ja mutta myös koko puhemiehistö on keskeisessä asemassa eduskunnan työskentelyä ohjaamassa yhdessä puhemiesneuvoston kanssa, johon lisäksi kuuluvat valiokuntien puheenjohtajat, joita perussuomalaiset on saamassa kolme: ulkoasiainvaliokunta Timo Soini, puolustusvaliokunta Jussi Niinistö, hallintovaliokunta Jussi Halla-aho. Hekin varmaan muuttuvat, jos pääsemme hallitukseen.
Äänestys suoritetiin lippuääänestyksenä aakkosjärjestyksessä nimenhuudon mukaan. Annetut äänet lasketaan ja luetaan jokainen lippu erikseen, kuten presidentin vaaleista on tullut tutuksi. Eero Heiniluoma joutui lukemaan yli 190 kertaa Zyskowiczin nimen, meinasi kieli syystäkin mennä solmuun useamman kerran. Etukäteen oli sovittu, että kirjoitusvirheet hyväksytään ja kaikille oli kännykköihinkin annettu kirjoitusmalli. On tuo Benin sukunimi siksi konstikas. Itse sain 184 ääntä. Esim. hyvät ystäväni Ilkka Kanerva ja Mauri Pekkarinen olivat jo poistuneet jättäen äänestämättä.
Kokoomus ja demarit olivat jo aiemmin päättäneet ehdokkaastaan. Me perussuomalaiset teimme päätöksemme vasta aamupäivän ryhmäkokouksessa, jossa siis sain pitkän linjan miehenä kannatuksen, kolmas kausi eduskunnassa on alkanut, ministerin sihteerinä olin sekä Pekka Vennamon että Raimo Vistbackan aikana ja eka jäsenkortti ja myös kunnallinen luottamustehtävä on alkanut vuodesta 1969.
Vaalin jälkeen me puhemiehet annoimme juhlallisen vakuutusken eduskunnan edessä sekä suomeksi että ruottiksi. Kuvauksen jälkeen puhemiesneuvoston salissa oli tiedotusvälineille kahvi- ja haastattelutilaisuus. TV-uutissa pitkin iltaa asia kerrottiin ja varmaan huomisen lehdissä on jotain kahvipöytäkeskuteluistammekin. Jutasta tulee tietenkin ministeri, Ben aikoo olla puhemiehenä vain hallitusneuvotteluiden ajan, joten taidan olla ainoa, joka jatkaa koko valitun ajan, valinta on aina vuodeksi kerrallaan. Keskustahan on vaatimassa myös varapuhemiehen paikkaa, mutta se on vasta neljänneksi suurin puolue, joten paikka ei sille tällä kerralla kuulu.
Ennen kaikkea puhemies ja mutta myös koko puhemiehistö on keskeisessä asemassa eduskunnan työskentelyä ohjaamassa yhdessä puhemiesneuvoston kanssa, johon lisäksi kuuluvat valiokuntien puheenjohtajat, joita perussuomalaiset on saamassa kolme: ulkoasiainvaliokunta Timo Soini, puolustusvaliokunta Jussi Niinistö, hallintovaliokunta Jussi Halla-aho. Hekin varmaan muuttuvat, jos pääsemme hallitukseen.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Eduskuntatyö käynnistyy
Heti nyt pääsiäispyhien loputtua oli eduskunnassa tiivis päivä, vaikkei varsinaista istuntoa vielä ollutkaan.
Aamulla kello 9 piti eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen tunnin esittelyn eduskuntatyöstä. Me perussuomalaiset edustajat oltiin runsaslukuisimpina kuuntelemassa, tietysti meissä on eniten uusia perehdyttämistä tarvitseviakin. Istuimme melko keskellä - paikkojahan ei vielä ole nimetty - eduskunnan ikäpuhemies Kauko Tuupaisen, Lea Mäkipään ja Laila Koskelan kanssa ja hyvin näymme myös televisio-ohjelmissakin.
Ryhmähuoneessa törmäsin siellä soittamassa olleesseen Timo Soiniin, joka kanssa käytävällä kävellessämme taas jouduimme tv-kameran kohteeksi ja tietysti sitäkin näytettiin tv-uutisissa.
Päivän päätapahtuma oli valtakirjojen tarkastus Lavian pojan oikeuskansleri Jaakko Jonkan suorittamana. Hän kertoi nähneensä minut viimeksi kesällä Kankaanpään torilla, jossa myös hän vierailee kesäisin. Tarkastuksen jälkeen on siis kansanedustajan tehtävä virallistettu.
Virallisten ja eri tiedotusvälineiden ottamien kasvokuvien jälkeen jonotimme vuoron perään ryhmähuoneeseen kuulemaan valiokuntatoiveitteimme kohtalosta. Huomenna ryhmäkokouksessa lopullisesti päätetään valiokuntapaikoista. Saimme kolme tärkeää puheenjohtajuutta ulkoasianvaliokuntaan, meille satakuntalaisille ensiarvoiseen puolustusvaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan.
Saimme myös omat työhuoneet. Oma huoneeni on B-talossa, jossa ennenkin oli huone 24 vuotta sitten. Nyt vaan huone on yläkerrassa ja lähinnä ovea, kun ennen huone löytyi toisesta kerroksesta ja takimmaisesta nurkasta, josta on pisin matka täysistuntosaliin. Näin ajat muuttuvat, kun emme enää ole pieni ryhmä. B-siivessä on myös eduskunnan kuuluisa sauna, jonne edelleenkään ei saa viedä vieraita päinvastaisista toripuheista huolimatta.
Myös kännykkä-asioita ja tietokone-asioita käsiteltiin ja ne järjestyvät muutaman päivän sisällä. Huoneessani muuten oli edellisen käyttäjän eri eduskunnan kulku-ym. kortteja, jotka varmaan täytyy palauttaa kansliaan.
Huomenna sitten on valiokuntapaikkojen jako ja täysi-istunnossa valitaan puhemiehistö, jonne perussuomalaiset saa toisen varapuheenjohtajan paikan kolmanneksi suurimpana ryhmänä.
Aamulla kello 9 piti eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen tunnin esittelyn eduskuntatyöstä. Me perussuomalaiset edustajat oltiin runsaslukuisimpina kuuntelemassa, tietysti meissä on eniten uusia perehdyttämistä tarvitseviakin. Istuimme melko keskellä - paikkojahan ei vielä ole nimetty - eduskunnan ikäpuhemies Kauko Tuupaisen, Lea Mäkipään ja Laila Koskelan kanssa ja hyvin näymme myös televisio-ohjelmissakin.
Ryhmähuoneessa törmäsin siellä soittamassa olleesseen Timo Soiniin, joka kanssa käytävällä kävellessämme taas jouduimme tv-kameran kohteeksi ja tietysti sitäkin näytettiin tv-uutisissa.
Päivän päätapahtuma oli valtakirjojen tarkastus Lavian pojan oikeuskansleri Jaakko Jonkan suorittamana. Hän kertoi nähneensä minut viimeksi kesällä Kankaanpään torilla, jossa myös hän vierailee kesäisin. Tarkastuksen jälkeen on siis kansanedustajan tehtävä virallistettu.
Virallisten ja eri tiedotusvälineiden ottamien kasvokuvien jälkeen jonotimme vuoron perään ryhmähuoneeseen kuulemaan valiokuntatoiveitteimme kohtalosta. Huomenna ryhmäkokouksessa lopullisesti päätetään valiokuntapaikoista. Saimme kolme tärkeää puheenjohtajuutta ulkoasianvaliokuntaan, meille satakuntalaisille ensiarvoiseen puolustusvaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan.
Saimme myös omat työhuoneet. Oma huoneeni on B-talossa, jossa ennenkin oli huone 24 vuotta sitten. Nyt vaan huone on yläkerrassa ja lähinnä ovea, kun ennen huone löytyi toisesta kerroksesta ja takimmaisesta nurkasta, josta on pisin matka täysistuntosaliin. Näin ajat muuttuvat, kun emme enää ole pieni ryhmä. B-siivessä on myös eduskunnan kuuluisa sauna, jonne edelleenkään ei saa viedä vieraita päinvastaisista toripuheista huolimatta.
Myös kännykkä-asioita ja tietokone-asioita käsiteltiin ja ne järjestyvät muutaman päivän sisällä. Huoneessani muuten oli edellisen käyttäjän eri eduskunnan kulku-ym. kortteja, jotka varmaan täytyy palauttaa kansliaan.
Huomenna sitten on valiokuntapaikkojen jako ja täysi-istunnossa valitaan puhemiehistö, jonne perussuomalaiset saa toisen varapuheenjohtajan paikan kolmanneksi suurimpana ryhmänä.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Pitkä linja
Kallisarvoisena todistusaineistona säilyttämäni jäsenkortti vuodelta 1969 on vanhin kiinnekohta SMP:n puolueeseen. Edellisvuonna oli veljeni Jouko tullut SMP:n valtuutetuksi Kankaanpäässä. Samana vuonna alkoi myös oma kunnallispoliitinen urani koulusuunnittelutoimikunnassa, jossa oli mukna myös enoni Kauko Räike.
Vuonna 1975 olimme sitten molemmat ensi kertaa veljeni kanssa kunnallisvaaliehdokkaina ja tulimme molemmat valituiksi neljän hengen SMP:n valtuustoryhmään. Vuonna 1978 pidettiin valitsijamiesvaalit, veljestäni tuli Veikko Vennamon valitsijamies, minä olin ensimmäinen varamies, mutta seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa puolestaan minut valittiin eduskuntaan 10 000 äänellä oltuani ykkösehdokkaana kristillisen liiton kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta.
Meidän seitsenhenkinen eduskuntaryhmämme toimi ahkerasti ja tulosta tuottavasti niin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa v.1983 ryhmämme kasvoi 17 hengen joukoksi, sain 16 ooo ääntä ja Satakunnasta saimme kaksi kansanedustajaa toisena Lea Mäkipää. V. 1987 osat sitten vaihtuivat ja vain Lea tuli valituksi. Pekka Vennamon ja Raimo Vistbackan poliittisena sihteerinä liikenneministeriössä olin 1989-1990.
Omalta osaltani alkoi pappiskausi. Kymmenen vuotta olin Herättäyhdistyksen matkapappina. Jämijärven kirkkoherraksi tulin vuodesta 1998 ja Jurvan kirkkoherraksi vuodesta 2002.
Eläkevuosina tein vielä sijaisuuksia vt.kappalaisena Keski-Porin, Noormarkun ja oman kotipaikkani Kankaanpään seurakunnissa.
Ja nyt siis 24 vuoden tauon jälkeen aukeni ovi uudelleen Arkaadianmäen linnaan. Edellisvaaleissa lähes 5000 äänellä eduskuntapaikka jäi muutaman sadan äänen päähän, nyt saimme taas toisen kerran Satakunnasta peräti kaksi kansanedustajaa, toisena on Ari Jalonen Porista. Ja tästä jatkamme kohden uusia seikkailuja.
Vuonna 1975 olimme sitten molemmat ensi kertaa veljeni kanssa kunnallisvaaliehdokkaina ja tulimme molemmat valituiksi neljän hengen SMP:n valtuustoryhmään. Vuonna 1978 pidettiin valitsijamiesvaalit, veljestäni tuli Veikko Vennamon valitsijamies, minä olin ensimmäinen varamies, mutta seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa puolestaan minut valittiin eduskuntaan 10 000 äänellä oltuani ykkösehdokkaana kristillisen liiton kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta.
Meidän seitsenhenkinen eduskuntaryhmämme toimi ahkerasti ja tulosta tuottavasti niin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa v.1983 ryhmämme kasvoi 17 hengen joukoksi, sain 16 ooo ääntä ja Satakunnasta saimme kaksi kansanedustajaa toisena Lea Mäkipää. V. 1987 osat sitten vaihtuivat ja vain Lea tuli valituksi. Pekka Vennamon ja Raimo Vistbackan poliittisena sihteerinä liikenneministeriössä olin 1989-1990.
Omalta osaltani alkoi pappiskausi. Kymmenen vuotta olin Herättäyhdistyksen matkapappina. Jämijärven kirkkoherraksi tulin vuodesta 1998 ja Jurvan kirkkoherraksi vuodesta 2002.
Eläkevuosina tein vielä sijaisuuksia vt.kappalaisena Keski-Porin, Noormarkun ja oman kotipaikkani Kankaanpään seurakunnissa.
Ja nyt siis 24 vuoden tauon jälkeen aukeni ovi uudelleen Arkaadianmäen linnaan. Edellisvaaleissa lähes 5000 äänellä eduskuntapaikka jäi muutaman sadan äänen päähän, nyt saimme taas toisen kerran Satakunnasta peräti kaksi kansanedustajaa, toisena on Ari Jalonen Porista. Ja tästä jatkamme kohden uusia seikkailuja.
Pekka Nikkola ykkönen vaaliveikkauksessa
Hyvin tuli vastauksia perussuomalaisten vaaliveikkauksee. Vaikeinta oli arvata uusien kansanedustajajiemme lukumäärä, helpointa vastaavasti Satakunnasta valittavien perussuomalaisten kansanedustajien määrä, jonka lähes kaikki osasivat veikata kahdeksi.
Voittajaksi ihme kyllä pääsi ja 500 euron peilikaapin omistajaksi läheinen ystäväni Pekka Nikkola, joka osasi lähes oikeaan kaikki muut paitsi Simo Riuttamäelle antoi 800 ääntä liian paljon ja mulle 600 ääntä vastaavasti liian vähän. Satakunnan PS:n prosentiksi hän sanoi 23, kun oikea oli vain 0.7 % suurempi ja kokonaiskansanedustajien määrässä oli heittoa yksi, kun hän arvioi 40. Aika hyvä veikkaus.
Lähimmäksi pääsi Ilmo Törmä Karviasta, kun hänellä oli oikein 39 ja 2 kansanedustajaa eikä Satakunnan PS:n prosenttikaan heittänyt kuin 2,5 %. Simo Riuttamäen äänimääräkään ei heittänyt kuin tasan 200, mutta mulle hän antoi kaksinkertaisen äänipotin.
Ilmo kuten neljä seuraavaaviksi tullutta saavat kaikki Timo Soinin Maisterisjätkä-kirjan. He ovat kankaanpääläiset Soile Koivisto, Tapio Laurila ja Altti Vanhatalo sekä Ville Laiho Porista. Ville muuten oli ehdokkaana edelliskerralla neljä vuotta sitten.
Vastauksia veikkaukseen tuli ihan mukavasti, mutta yllätykselliset vaalit tekivät vastaamisen vaikeaksi. Harva siis osasi arvioida perussuomalaisten kansanedustajien määrää niin suureksi, miksikä se lopulta kasvoi. Tietysti myös Satakunnan kannatus 23,7 % oli korkea, antoivathan vaalipiirikohtaiset gallupit kaksi kuukautta aiemmin 21,5 % ja paria päivää ennen vaaleja 22,0 %.
Gallupit kyllä näyttivät hyvin suuntaa, paljon paremminkin kuin valtakunnalliset viimeiset gallupit, jotka kaikki kolme saivat mukamas PS:n kannatuksen ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen laskemaan, vaikka toteutunut tulos oli kaikkien gallup-lukemien yläpuolella. Mitä se muuten olisi nyt, jos vaalit tai gallup suoritettaisiin tällä hetkellä. Muistetaan myös, että Satakunnassa PerusSuomalaisten kannatus on suurin koko maassa!
Voittajaksi ihme kyllä pääsi ja 500 euron peilikaapin omistajaksi läheinen ystäväni Pekka Nikkola, joka osasi lähes oikeaan kaikki muut paitsi Simo Riuttamäelle antoi 800 ääntä liian paljon ja mulle 600 ääntä vastaavasti liian vähän. Satakunnan PS:n prosentiksi hän sanoi 23, kun oikea oli vain 0.7 % suurempi ja kokonaiskansanedustajien määrässä oli heittoa yksi, kun hän arvioi 40. Aika hyvä veikkaus.
Lähimmäksi pääsi Ilmo Törmä Karviasta, kun hänellä oli oikein 39 ja 2 kansanedustajaa eikä Satakunnan PS:n prosenttikaan heittänyt kuin 2,5 %. Simo Riuttamäen äänimääräkään ei heittänyt kuin tasan 200, mutta mulle hän antoi kaksinkertaisen äänipotin.
Ilmo kuten neljä seuraavaaviksi tullutta saavat kaikki Timo Soinin Maisterisjätkä-kirjan. He ovat kankaanpääläiset Soile Koivisto, Tapio Laurila ja Altti Vanhatalo sekä Ville Laiho Porista. Ville muuten oli ehdokkaana edelliskerralla neljä vuotta sitten.
Vastauksia veikkaukseen tuli ihan mukavasti, mutta yllätykselliset vaalit tekivät vastaamisen vaikeaksi. Harva siis osasi arvioida perussuomalaisten kansanedustajien määrää niin suureksi, miksikä se lopulta kasvoi. Tietysti myös Satakunnan kannatus 23,7 % oli korkea, antoivathan vaalipiirikohtaiset gallupit kaksi kuukautta aiemmin 21,5 % ja paria päivää ennen vaaleja 22,0 %.
Gallupit kyllä näyttivät hyvin suuntaa, paljon paremminkin kuin valtakunnalliset viimeiset gallupit, jotka kaikki kolme saivat mukamas PS:n kannatuksen ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen laskemaan, vaikka toteutunut tulos oli kaikkien gallup-lukemien yläpuolella. Mitä se muuten olisi nyt, jos vaalit tai gallup suoritettaisiin tällä hetkellä. Muistetaan myös, että Satakunnassa PerusSuomalaisten kannatus on suurin koko maassa!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)