maanantai 7. marraskuuta 2011

Mihin rahat katoavat

Jatkuvasti hyvinvointivaltioissa eläissämme joudumme ihmettelemään yhtä ja samaa asiaa, mihin kaikki raha yhteiskunnastamme on hävinnyt, vaikka sitä pitäisi olla enemmän kuin koskaan ennemmin.

Yksi selitys löytyy viime päiviltä, kun taas kerran on ilmoitettu kertyneet verovelvollisten veroäyrit. Rikkaat näyttävät taas rikastuneen ja köyhät köyhtyneet. Ihmisen ahneudella ei näytä olevan mitään rajoja. Näin monet "suuret" johtajatkin kuittaavat mielettömiä palkkoja ilmeenkään värähtämättä ja antamatta pienintäkään sijaa ajatukselle, olenko suuren palkkani arvoinen esim. muihin pienempipalkkaisiin verrattuna.

Toinen on tietysti harmaa talous, joka nielee kitaansa yhteiskunnan verovaroja näkymättämiin tuhansia miljoonia euroja. Eikä millään tunnuta saatavan tätä peikkoa kuriin.

Sitten tulee lahjonta ja vääristely, johon pitäisi myös saada jotain rotia. Tunnettuahan on tapaturma- ja työkyvyttömyyseläkkeelle anovien kaltoin kohtelu vakuutuslääkärien ja vakuutusoikeuden käsissä. Vaikka oma lääkäri kuinka voimakkaasti kirjoittaa B-todistuksen, sillä ei ole mitään arvoa näiden mielestään Jumalaakin suurempien herrojen käsissä, jotka silmää räpäyttämättä voivat todeta hakijan työkykyiseksi asianomaista edes näkemättä. Tämä vakuutuslaitosten ja heidän asiantuntijalääkäreittensä mafia tuntuu aukottomalta, mutta kyllä maasssamme oikeus sentään vielä vallitsee ja tähänkin räikeään vääryyteen on saatava muutos.

On myös monia muita lahjonnan rajamailla olevia yhteiskunnan kuppaamiskeinoja, joita myös on paljastettava ja saatettava oikeus kukoistamaan. Samalla saamme yhteiskunnan kukkaroon rajuja säästöjä. Näitä ovat esim. tarpeettomien ja kalliiden lääkkeiden varmuusvarastoinnit, keinotekoisen hapen valmistaminen, vaikka siihen on olemassa paljon halvempia luonnonmenetelmiä. Tällaisia pukinsorkkia löytyy hallinnostamme mielin määrin. Niitä pitää vain perata, mutta se ei ole niin helppoa, koska näistä koukeroista hyötyvät itse usein juuri niiden asiantuntijoina ja toimeenpanevina päättäjinä istuvat.

Mutta sitä varten meidät perussuomalaiset onkin kansan tuella äänestetty eduskuntaan, että puutumme ja paljastamme näitä sudenkuoppia, eiköhän sitten rahaakin rupeaisi löytymään valtion kukkaroon välttämättömien asioiden hoitamiseksi, nythän joudutaan kaikesta tinkimään ja monia tarpeellisia toimia huonontamaan ja vähentämään.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Jumalan lähettiläät

Kerron päivän saarnassani Jämijärvellä ensin kehitysvammaisista ja ja sitten Mikko Kivekkään kirjoittaman kuuromykän todistajan tositarinan ja seuraavassa saarnan loppuosa:

Jeesuksen lähettämät työntekijät lähettiläät –päivän tekstissämme 72 opetuslasta olivat - ja edelleen olemme – sadon korjaajia, sillä työ on Jeesuksen antama ja hän myös takaa työn menestyksen eli sadon. Matkavarusteiden vähäisyys painottaa sitä, että evankeliumin julistamisen on elätettävä tekijänsä. Varsinaiset työntekijät eivät ole itsenäisiä yrittäjiä vaan Jeesuksen palkkaamia, vaikka kaikki me hänen seuraajansa olemme myös kutsutut levittämään evankeliumin ilosanomaa.

Nykyisen varapuhemiehen työhuoneeni seinällä on suuri kultakehyksinen arkkipiispa Gustaf Johanssonin muotokuva viime vuosisadan alusta, jolloin hän toimi pappissäädyn puhemiehenä. Lapuan khra Wilhelmi Malmivaara kertoo Johanssonin piispantarkastusmatkasta miten piispan tultua huoneeseen ikään kuin rauha olisi tullut hänen kauttaan. Näinhän juuri tekstissämme Jeesus kehottaa sanomaan: Rauha tälle kodille. Ja jos siellä ollaan sen arvoisia, he saavat toivotetun rauhan. Siksi me tarvitsemme Jeesuksen meille hankkimaa rauhaa - syntiemme sovitusta ja anteeksiantamusta, vain siten meistä tulee rauhan lapsia ja niin voimme myös levittää Jumalan rauhaa rauhattomiin sydämiin.

Joskus voi tuntua , että tehtävämme on liian suuri. Mutta meidän ei tarvitsekaan toimia omien kykyjemme varassa, vaan Jumala toimii lähettiläittensä kautta. Näin Jeesuksen lähettiläinä tärkein tehtävämme onkin antautua Jumalan käyttöön, toimia hänen äänenään, käsinään ja jalkoinaan maailmassa. Näin saamme voimaa ja rohkeutta siitä, että Vapahtajamme on luvannut olla kanssamme, seisoa vierellämme ja pitää kädestämme kiinni joka päivä , maailman loppuun asti. Näin Hän toimii meidän kanssamme ja kauttamme, jotta Jumalan rakkauden tuoma rauha vallitsisi.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivä vakavoittaa mielet

Olen taas näinä päivinä saanut olla saattamassa kahtakin vainajaa iäisyyden tuolle puolelle iankaikkiseen elämään taivaan kotiin. Näin pyhäinpäivän tunnot ovat tulleet kuin itsestään. Ja aina yhtä vavahduttava on pyhäinpäivän pimeässä illassa lukemattomien kynttilöiden valaisema hautausmaa, jossa rakkaittemme haudoille on sytytetty rakkauden ja lämpimien muistojen kiitollisuuden kynttilät.

Pidän jo kolmatta vuotta tätä blogia. Huomasin toissavuonna kirjoittaneeni silloisena Noormarkun kappalaisena pyhäinpäivästä, mutta vuosi sitten en. Tässä iässä myös vuoden aikana nukkuu pois monia läheisiä ihmisiä tutuista ja ystävistä puhumattakaan. Näille viimeisen vuoden kuluessa poispäässeillehän aina pyhäinpäivänä kirkoissamme sytytetään kynttilät. Tänäänkin kynttilä on syttynyt vaimon kotikylän Lapuan Kauhajärven kyläkirkossa hänen Ida-tädilleen. Kankaanpäässä ja Jämijärvellä näin on tehty lukuisille tuttaville, mainitsen vain juuri kansanedustajaksi päästyäni poisnukkuneen hyvin vaatimattoman kansanihmisen Maila Katajiston, jonka siunaamisen sai tehdä siis kansanedustaja, joka oli juuri hänen arvoisensa kunnianosoitus tälle nöyrälle sydämen ihmiselle.

Pyhäinpäivän virret ovat mitä puhuttelevimpiä ja hyvin koskettavia: Rauhan saivat pyhät Herran, jotka kerran taistelivat päällä maan. Kun me heitä muistelemme, kaipailemme sinne taivaan kunniaan. Tämä virsi laulettiinkin tyttären toivomuksesta 89-vuotiaan äidin muistohetkessä: Ei he enää itkse siellä, niin kuin tiellä itkivät he kulkeissaan. Täällä painoi synnin taakka maahan saakka, taivaassa ei milloinkaan.

Toinen selkäytimeen asti menevä on yhdeksän säkeistöinen virsi Oi Jeesus, kiitos nimellesi sun, kun pyhilles soit levon siunatun ja rauhan jälkeen tuskan, taistelun. Se päättyy joka säkeistössä kolmeen hallelujaan. Se on suurta ylistystä, mutta myös rukousta niin kuin hoosiannakin: oi auta, oi pelasta!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Sailas kantaa huolta

Sailas toimii unilukkarina!

Sailas haluaisi saattaa talouden taas tasapainoon!

Sailas näkee nykyisen menon tuhon tienä!

Miksei kukaan kanna vastuuta?

Meillä on vain huonoja uutisia!

Kestävyysvajetta piti kuroa umpeen, nyt sitä vain kasvatetaan!

Työikäinen väestö vähenee, samoin tuottavuuden kasvu!

Talouskasvu on taas kääntynyt laskuun toisella vuosineljänneksellä!

Budjetin pohja on jo pettänyt ennen kuin se on hyväksytty!

EU:n tilanne vain huonontunut toukokuussa 2010 alkaneesta taloustilanteen hoidosta huolimatta!

Nämä kaikki vakavat asiat tulivat esiin valtiosihteeri Raimo Sailaksen puhuessa maapuolustuskurssiyhdistyksen syyskokouksessa yliopiston juhlasalissa. Onko hän yksin huutavan äänenä korvessa? Niinpä keskustelussa ehdotettiin, etteivät virkamiehet saisi olla niin kilttejä, että suostuvat ottamaan lisävelkaa. Kieltäytymällä lainahanat sulkeutuisivat ja näin tulisi ruveta elämään tulojen mukaan, onhan ensi vuoden budjettikin rakennettu seitsemän tuhannen miljoonan euron vajauksen varaan, vaikka kestävyysvajetta päinvastoin olisi kurottava umpeen. Sailaksen mukaan ei tällä politiikalla sitä saada koskaan tukittua, vaan kuilu päinvastoin vain laajenee. Tää korutont´ on kertomaa, se vastaan ota synnyinmaa!

torstai 3. marraskuuta 2011

SuPeri vieraili ryhmässä

Aamutuimiin kello 8.30 oli ryhmässämme SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki, johtaja Raija Meriläinen ja kunta-asiantuntija Jussi Salo kertomassa järjestön ajankohtaisia kuulumisia ja tärkeinä pitämiään ajettavia asioita. Aamulenkki tuli onneksi tehtyä ennen sitä, joten hyvällä omallatunnolla voi olla kuuntelemassa tärkeitä vieraita.

Vierailla oli erityisesti kolme huolenaihetta: vanhuspalvelulain sisältö, sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus, lähihoitajien osaamisen hyödyntäminen.

Vanhuspalvelulakiin on saatava henkilöstömitoitus vanhuspalveluiden turvaamiseksi. Omassa ryhmässämmekin on hyviä asiantuntijoita, Laila Koskela nosti aikanaan julkisuuteen Tampereen Koukkuniemen henkilöstövajauksen, johon puututtiin, mutta monin keinotekoisin ratkaisuin asiaa on vesitetty. Myös Arja Juvonen kertoi työstään Helsingissä, jossa kotikäynnillä piti olla aikaa 20 minuuttia vanhusta kohti, mutta aika kutistuikin kolmeen minuuttiin. Kuka tällaista työtä jaksaa tehdä ja miten näin voidaa huolehtia vanhusten hyvinvoinnista.

SuPerilla on oma sotealuemallinsa julkisen ja yksityisen palvelutuotannon yhteistyöllä saavutettevasta palveluiden keskittämisestä ja myös kuntaliitoksilla voidaan vähentää moninkertaista organisaatiota.

Lähihoitajaksi joudutaan käymään kolmen vuoden koulutus. Täten saavutettua osaamista tulee hyödyntää eikä tule turhaan rajoittaa lähi- ja perushoitajien työtä esim. lääkehoidon ja sairaanhoidollisten toimenpiteiden osalta. Näin tuloksellisuutta parannetaan ja työssäviihtymistä lisätään ja turhia siirtymisiä pois hoitoalalta vältetään.

SuPeriin kuuluu yli 78 000 jäsentä sosiaali- ja terveysalalla sekä sivistystoimessa julkisella ja yksityisellä sektorilla. Melkoinen voimavara yhä kasvavalla ja lisää hoitavia käsiä tarvitsevalla vanhuspalvelusektorillakin.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Historiaa eduskunnassa

Ensimmäisen kerran eduskunnan historiassa annettiin oikein oma istuntopäivä oppositioryhmien varjobudjettien keskusteluja varten. Innokkaasti tilaisuutta käytettiinkin hyväksi. Ja ihme kyllä, molemmat oppositiopuolueet kehuivat omaa ehdotustaa hallituspuolueiden edustajien ollessa taas päinvastaista mieltä kehuen varsinaista budjettiehdotusta.

Oppositiopuolueiden ryhmänjohtajat Pirkko Ruohonen-Lerner ja Kimmo Tiilikainen saivat käyttää esittelypuheenvuorot, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vastasi ja sen jälkeen alkoi parituntinen depatti minuutin puheenvuoroineen, jonka jälkeen siirryttiin varsinaisiin varattuihin puheisiin, joille kestoajaksi suositeltiin viittä minuuttia.

Perussuomalsiten budjettiehdotus päätyy samaan 7 miljardin alijäämään mihin hallituskin. Keskusta yritti ratsastaa sillä, että heidän mukaansa lainamäärä vähenisi miljoonan päivässä eli 350 miljoonaa, mutta vastaväitteen mukaan siitä on vähennettävä ainakin 140 miljoonaa, silti valtion koko budjetin kokonaissummassa nämä vähennykset jäävät vain virhemarginaalin sisälle, joten samansuuntaisesti kaikki ehdotukset velkaa lisäävät nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa.

Sailas on tänään todennut kuntatalolla, että yleismaailmallinen taloustilanne ja Kreikka vetävät nykybudjetoinnilta pohjan pois. Niinpä ensi tiistaina pääministeri Jyrki Katainen antaa selostuksen EU:n huippukokouksessa sovituista talouden pelastuspaketeista ja muutenkin juuri päivänkohtaisesta taloudellisesta tilanteesta. Mielenkiintoista kuultavaa. Ja hyvin epävarmoja aikoja elämme.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Jytkyjä lukuhetkiä

Täysistunnon päätyttyä näin eduskunnan kahviossa Suomen Kuvalehden poliittisen toimittajan Pekka Ervastin, jolle aiemmin jo olin sanonut, että täytyisi muistaa ottaa mukaan hänen ja Timo Haapalan yhdessä julkaiseman poliittisen satiiri-ja huumorikirjan KukaMitäHäh, Tasavallassa kaikki hyvin? 2011 nimikirjoituksen saamista varten, mutta että kirja jäi kotiin myös vaimon luettavaksi. Nyt taas jouduin pahoittelemaan kirjaan jäämistä kotiin.

Istuimme sitten kahvia juoden edustajatoverien Osmo Kokon ja Martti Mölsän kanssa. Joimme vähän niin kuin harjakaiskahveja, kun he ostivat kankaanpääläiset kengät, Martti ympäristövaliokunnan Japanin matkaa varten. Pöydässä oli myös erityisavustajani Pekka Nikkola ja Kiken lähdettyä hänen kanssaan istunut Lea Mäkipää.

Pekka Ervasti tulikin yllättäen pöydän luo ja antoi minulle kirjansa todeten hänellä olleen yhden kirjan laukussaan ja voivansa antaa sen nimikirjoituksellaan varustettuna, niin ei sitten tarvitse tuoda kirjaa maakunnasta. Pekka kirjoitti omistuskirjoituksessaan: Varapuhemies Anssi Joutsenlahdelle jytkyjä lukuhetkiä pitkästyttävien iltaistuntojen ratoksi! 1.11.2011 Pekka Ervasti.

Tosin puhetta johdettaessa ei nykyään enää lueta mitään ylimääräistä kuten esim. aikanaan puhemies Johannes Virolaisella oli aina Iltasanomat käsissään. Nyt tarkataan puhujien pysymistä asiassa ja puheenvuorojen pituutta ja mennään tiiviisti esityslistan ja ns. nuottien mukaan. Uutta ovat myös ns. debatit ja aivan historiaa teemme huomenna, kun ensimmäistä kertaa on oppositiopuolueiden varjobudjettien esittelyt ja keskustelu niiden pohjalta.

KukaMikäHäh julkaistiin nyt toista kertaa. Siinä kerrotaan kuukausittain eniten kohua nostattaneita poliittisia asioita tai juoruja. PerusSuomalaiset ovat myös hyvin kuvassa mukana, niin Timo Soini, Teuvo Hakkarainen kuin Jussi Halla-ahokin. Minutkin mainitaan kahdessa kohdassa, toinen on Pertti Paasion kertomana vitsissä kun tulin talvihuurteisena lenkiltä eduskunnan saunaan, niin Pepe lohkaisi: Mitä pitempi matka, sitä tyhmempi jätkä! Ja minä muka vastasin: Anteeksi, nyt en ymmärrä!