Kävin kirjapainossa, koska tarkoitus on julkaista omakustanteena yli 300-sivuinen kirja 70-vuotissyntymäpäiväksi. Olen kirjoitellut bolgitekstejä lähes 1.500 kappaletta keväästä 2009 lähtien lähes päivittäin.
Olin parinkymmen vuoden tauon jälkeen Timo Soinin pyynnöstä eduskuntavaaliehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa niin hyvällä menestyksellä, että eduskuntapaikka jäi vain 300-600 äänen päähän, laskutavasta riippuen. Myös Lea Mäkipää, Pentti Kettunen, molemmat entiset SMP:n kansaedustajat, jotka olivat Timon pyynnöstä ehdolla, jäivät rannalle. Tänään me kaikki kolme sen sijaan kulutamme Arkadianmäen jakarandatuoleja, vieläpä melkoisen ahkerastikin.
Vuonna 2007 en vielä ymmmärtänyt mitään somen päälle. Tänään tiedän sen merkitsevän sosiaalista mediaa ja se on aivan välttämätöntä politiikassa mukana oleville. Itsekin kirjoitan päivittäin paitsi blogiin myös facebookiin kaverien kirjoitusten kommentteja ja tykkäämisiä, kavereitakin on jo lähes 3000 henkeä. Some kuuluu siis melkein jokapäiväiseen leipään, vaikkei Martti Luther aikanaan sitä vielä osannutkaan luetella näihin jokapäiväisiin tarpeisiimme kuuluvaksi.
Nyt syntymäpäivän lähetessä on herännyt ajatus, että näitä blogikirjoituksia voisi kerätä oikein kovienkin kansien väliin, ja ensimmäiseksi on koottu Timo Soinin EU-ehdokkuuden innoittamana keväästä 2009 lähtien aloittamiani politiikkaan liittyviä kirjoituksia, aina vuoden 2011 eduskuntaan valintaani asti. Niistäkin jo kertyi edellä mainitut yli 300 sivua. Paljon jää siis vielä tulevienkin omakustanteiden aineistoksi, varsinkin kun uusia kirjoituksia syntyy - kuten näkyy - melkein päivittäin.
Näin tulee kartoitetuksi Suomen poliittisen historian kulkua perussuomalaisesta vinkkelistä noina parina vuotena, mikä osaltaan selvittänee historiamme suurimman eduskuntavaalikannatuksen muutoksen ja kasvun syntyvaiheita ja syitä. Läheltä elettyä ja koettua, matka pienpuolueesta neljän suuren joukkoon. Historiassamme voi siis vieläkin tapahtua suuria muutoksia, kansa tietää ja ratkaisee!
tiistai 30. heinäkuuta 2013
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Päivän mittaan
Päivän mittaan paistoi aurinko ja satoi, kun sain olla Satakunnan Tykistörykmentin 95-vuotisperinnepäivän juhlallisuuksissa, juosta pienessä sateessa vanhojen kavereiden Martti Kiilholman ja Tapani Jänskankaan kanssa viidentienristeyksen latupohjaa ja uida Valkiajärvessä sekä juoda kaakaot lenkin päälle sotkussa vanhoja aikoja muistellen.
Vaikka Tykistörykmentin perinnepäivässä oltiinkin toivorikkaita varuskunnan jatkumisesta ja siten uusien perinnepäivien tulevasta ketjusta, oltiin myös vähän haikealla mielellä, kun sotilassoittokunta tällä tietoa oli kajauttelemassa reippaita säveliään viimeistä kertaa. Parikymmenvuotinen Tykistöprikaatikin eli esikuntaväki siirtyy myös Säkylän Huovinrinteelle. Ensi kertaa sain tutustua keväällä Markku Myllykankaan tilalle tykistörykmentin komentajaksi siirtyneeseen everstiluutnantti Paavo Keskiruusiin. Samoin saimme tutustua ruokalarakennuksessa pidetyn juhlan jälkeen uusitun lamellikasarmin ykköspatteriston tiloihin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.
Aarno Loka Laitisen kaikki tuntevat, minullakin on kolme hänen kirjaansa. Käteen osui vuoden 1983 pamfletti "Kremlin kellokkaat", jossa irvaillaan Kekkosen jälkeisen vallanvaihdon aikoja. Kaikkien yllätykseksi tuli silloin SMP:kin hallituspuolueeksi vaalivoiton ansiosta toisin kuin nyt viimeisen JYTKY:n jälkeen vuonna 2011. Teoksessa on muuten ihan oma lukunsa SMP:stä, tosin loka-laitismaisen raflaavasti otsikolla "Rötösherrojen siipiveikot".
Monessa kohdassa kirjoituksille saa nauraa makeasti. En voi olla lainaamatta kohtaa, kun Koivisto on siirtynyt demarien vaalitappion jälkeen kaksivuotisen pääministerikautensa jälkeen Suomen Pankin pääjohtajaksi. Hänen oli huvilallaan Tähtelässä rantakiviä vääntämässä. Mökin ohi johti kapea tie Rakennuskunta Hakan edustushuvilalle, jonne SAK:n johto oli viemässä tshekkosloviakalaista ammattiyhdistysvaltuuskuntaa savusaunaan ja päivälliselle. SAK:n miehet osoittivat auton ikkunasta jäntevää miestä, joka betoniraudasta väännetyillä suurilla pihdeillä heitteli kivenjärkäleitä sivuun rantavedestä saadakseen siistin uimarannan. "Siinä on Suomen entinen pääministeri", kerrottiin tshekkoslovakialaisille vieraille. - "Niin, mekään emme enää teloita entisiä pääministereitämme", sanoi valtuuskunnan johtaja, jonka mielestä Koivisto muistutti paremminkin rangaistusvankia.
Vaikka Tykistörykmentin perinnepäivässä oltiinkin toivorikkaita varuskunnan jatkumisesta ja siten uusien perinnepäivien tulevasta ketjusta, oltiin myös vähän haikealla mielellä, kun sotilassoittokunta tällä tietoa oli kajauttelemassa reippaita säveliään viimeistä kertaa. Parikymmenvuotinen Tykistöprikaatikin eli esikuntaväki siirtyy myös Säkylän Huovinrinteelle. Ensi kertaa sain tutustua keväällä Markku Myllykankaan tilalle tykistörykmentin komentajaksi siirtyneeseen everstiluutnantti Paavo Keskiruusiin. Samoin saimme tutustua ruokalarakennuksessa pidetyn juhlan jälkeen uusitun lamellikasarmin ykköspatteriston tiloihin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.
Aarno Loka Laitisen kaikki tuntevat, minullakin on kolme hänen kirjaansa. Käteen osui vuoden 1983 pamfletti "Kremlin kellokkaat", jossa irvaillaan Kekkosen jälkeisen vallanvaihdon aikoja. Kaikkien yllätykseksi tuli silloin SMP:kin hallituspuolueeksi vaalivoiton ansiosta toisin kuin nyt viimeisen JYTKY:n jälkeen vuonna 2011. Teoksessa on muuten ihan oma lukunsa SMP:stä, tosin loka-laitismaisen raflaavasti otsikolla "Rötösherrojen siipiveikot".
Monessa kohdassa kirjoituksille saa nauraa makeasti. En voi olla lainaamatta kohtaa, kun Koivisto on siirtynyt demarien vaalitappion jälkeen kaksivuotisen pääministerikautensa jälkeen Suomen Pankin pääjohtajaksi. Hänen oli huvilallaan Tähtelässä rantakiviä vääntämässä. Mökin ohi johti kapea tie Rakennuskunta Hakan edustushuvilalle, jonne SAK:n johto oli viemässä tshekkosloviakalaista ammattiyhdistysvaltuuskuntaa savusaunaan ja päivälliselle. SAK:n miehet osoittivat auton ikkunasta jäntevää miestä, joka betoniraudasta väännetyillä suurilla pihdeillä heitteli kivenjärkäleitä sivuun rantavedestä saadakseen siistin uimarannan. "Siinä on Suomen entinen pääministeri", kerrottiin tshekkoslovakialaisille vieraille. - "Niin, mekään emme enää teloita entisiä pääministereitämme", sanoi valtuuskunnan johtaja, jonka mielestä Koivisto muistutti paremminkin rangaistusvankia.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Synkät on näkymät
Ukkoskuurojen aiheuttamien rankkasateiden johdosta on ollut eilen Karjaalla ja tänään Kannuksessa rajuja tulvia ja kaaosta. Maamme ja koko Euroopan tilanne ei näytä yhtään vakaammalta. Aikamoisen synkkää, mutta valitettavasti totuudellista kirjoittelua sisältää viikon vaihteen Helsingin Sanomat. Sielläkin aletaan nähdä todellisuus, kun pääkirjoituksessa todetaan, ettei Euron kriisi parane kesätauon aikana. Suomen tilasta kirjoittaa HS-analyysissa Marko Junkkari, että tiedossa on synkkenevän talouden ja vaikeiden poliittisten päätösten syksyn.
Ei ihme, että hallitus näyttää olevan hukassa. Vasemmistoministerit vaativat elvyttäviä investointeja, kokoomuksen ministeri Vapaavuori puolestaan kuuluttaa rakenteellisia uudistuksia, vaikkei Kataisen kaksi vuotta istunut hallitus ole saanut aikaan yhtäkään merkittävää uudistusta. Paljon mainostettu nuorisotakuukaan ei näytä toimivan, eikä vanhuspalvelulain vaikutuksista ole takeita.
Sitran yliasiamies Mikko Kosonen etsii strategisia uudistuksia talousongelmista pääsemiseksi, koska hänen mukaansa suurin ongelmamme on strategisen ketteryyden puute. Hienoja sanoja, mutta mitä todellisuuspohjaa niillä on? Sanahelinääkö vaan?
EU:n kaikkein syvimmässä kriisissä olevien maiden - Kreikka, Italia, Portugali, Irlanti, Kypros - talous menee aina vain huonompaan suuntaan. Kreikka ei todennäköisesti voi mitenkään selvitä 160 %:n velkaantuneisuudestaan bruttokansantuotteeseen verrattuna. Syyskuun Saksan vaalien jälkeen pn Kreikan veloista osan anteeksianto sekä lisälainojenkin tarve huutava.
Myös Portugalissa ja Espanjassa on vaikeaa eikä tilanneta helpota heilläkin näkyvissä olevat hallituskriisit ja paheneva työttömyys. Kaikkialla EU-maissa, meillä Suomessakin on työttömyyttä, vaikka jotkut ministerimme puhuvat satoihin tuhansiin nousevasta ulkomaisen työvoiman tarpeestamme. Onko tämä enää edes todellisuuden tajuakaan? Koko ajan meillä joka taholla laitetaan väkeä kilometritehtaalle. Omaa väkeä koulutetaan aloille, joissa ei nyt ole riittävästi tekijöitä! Ponnistellaan kaikin voimin hyvän ystävämme Venäjän suuntaan, jotta pääsemme enenevässä määrin viemään suomalaisen korkeatasoisen työmme tuotteita suuren itäisen naapurimme rajattomille markkinoille. Aasian kasvavista talousmahdeista nyt puhumattakaan. Näin voisimme selvitä tästä nykyisestä näköalattomuudestamme.
Ei ihme, että hallitus näyttää olevan hukassa. Vasemmistoministerit vaativat elvyttäviä investointeja, kokoomuksen ministeri Vapaavuori puolestaan kuuluttaa rakenteellisia uudistuksia, vaikkei Kataisen kaksi vuotta istunut hallitus ole saanut aikaan yhtäkään merkittävää uudistusta. Paljon mainostettu nuorisotakuukaan ei näytä toimivan, eikä vanhuspalvelulain vaikutuksista ole takeita.
Sitran yliasiamies Mikko Kosonen etsii strategisia uudistuksia talousongelmista pääsemiseksi, koska hänen mukaansa suurin ongelmamme on strategisen ketteryyden puute. Hienoja sanoja, mutta mitä todellisuuspohjaa niillä on? Sanahelinääkö vaan?
EU:n kaikkein syvimmässä kriisissä olevien maiden - Kreikka, Italia, Portugali, Irlanti, Kypros - talous menee aina vain huonompaan suuntaan. Kreikka ei todennäköisesti voi mitenkään selvitä 160 %:n velkaantuneisuudestaan bruttokansantuotteeseen verrattuna. Syyskuun Saksan vaalien jälkeen pn Kreikan veloista osan anteeksianto sekä lisälainojenkin tarve huutava.
Myös Portugalissa ja Espanjassa on vaikeaa eikä tilanneta helpota heilläkin näkyvissä olevat hallituskriisit ja paheneva työttömyys. Kaikkialla EU-maissa, meillä Suomessakin on työttömyyttä, vaikka jotkut ministerimme puhuvat satoihin tuhansiin nousevasta ulkomaisen työvoiman tarpeestamme. Onko tämä enää edes todellisuuden tajuakaan? Koko ajan meillä joka taholla laitetaan väkeä kilometritehtaalle. Omaa väkeä koulutetaan aloille, joissa ei nyt ole riittävästi tekijöitä! Ponnistellaan kaikin voimin hyvän ystävämme Venäjän suuntaan, jotta pääsemme enenevässä määrin viemään suomalaisen korkeatasoisen työmme tuotteita suuren itäisen naapurimme rajattomille markkinoille. Aasian kasvavista talousmahdeista nyt puhumattakaan. Näin voisimme selvitä tästä nykyisestä näköalattomuudestamme.
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Kansan keskellä
Honkajoen markkinat sujuivat erinomaisen kesäsään vallitessa. Säitä onkin todella riittänyt ja lisää on helteitä luvattu säätiedotuksissa. Kyllä kelpaa olla Suomessa kesälläkin, ei kaipaa ulkomaan lämpöjä, kun niitä saa nauttia kotimaassakin.
Perussuomalaiset oli jo vakiintuneen tavan mukaan ainoana puolueena omalla teltalla mukana markkinoilla. Jaossa oli lehtiä, "kannamme vastuun" -muovikasseja, ilmapalloja ja muuta tilpehööriä. Teltassa riitti kansaa ja puhuttavaa. Paikalla kävi nuorta ja vanhaa polvea, Kerttu Kokko oli ehkä vanhimpana Lauhalasta. Kävin myös tervehtimässä neljää tuttua viereisessä Honka-kodossa. Olin sanonnan mukaan myös itse "sairailta oppimassa".
Perussuomalaiset ovat todella oppineet kansan keskellä olemisen merkityksen ja hyvin hallitsemmekin tämän hypetyksen. Mikäpä on keskustellessa kansalaisten kanssa, kun olemme asioista niin yhtä mieltä, pakolla ajetusta kunta- ja sote-uudistuksesta aina EU-politiikkaan ja Etelä-Euroopan maiden lainarahoihin asti.
Ihmisten parissa saa myös vinkkejä ajettavista asioista. Honkajoen ja Kankaanpään välisen tien surkia kunto oli monen huolenaiheena.Venäjän kaupan lisäämisessä meillä olisi suuret työllistämismahdollisuudet. Siellä on ostovoimaa ja massaa, senkun vaan kauppa käymään, meiltä kyllä löytyy myytävää.
Myytävää riitti näillä markkinoillakin. Toivottavasti myyjätkin saivat siitä osansa, jotta tulevat seuraavillekin Hongonjoen markkinoille. Muuten on edessä kuivettuminen, kuten Siikaisista pyöräillyt pariskunta kertoi käyneen Siikaisten markkinoille.
Tommi Laitila kommentoi myös markkinamenestystämme facebookissa:
Perussuomalaiset oli jo vakiintuneen tavan mukaan ainoana puolueena omalla teltalla mukana markkinoilla. Jaossa oli lehtiä, "kannamme vastuun" -muovikasseja, ilmapalloja ja muuta tilpehööriä. Teltassa riitti kansaa ja puhuttavaa. Paikalla kävi nuorta ja vanhaa polvea, Kerttu Kokko oli ehkä vanhimpana Lauhalasta. Kävin myös tervehtimässä neljää tuttua viereisessä Honka-kodossa. Olin sanonnan mukaan myös itse "sairailta oppimassa".
Perussuomalaiset ovat todella oppineet kansan keskellä olemisen merkityksen ja hyvin hallitsemmekin tämän hypetyksen. Mikäpä on keskustellessa kansalaisten kanssa, kun olemme asioista niin yhtä mieltä, pakolla ajetusta kunta- ja sote-uudistuksesta aina EU-politiikkaan ja Etelä-Euroopan maiden lainarahoihin asti.
Ihmisten parissa saa myös vinkkejä ajettavista asioista. Honkajoen ja Kankaanpään välisen tien surkia kunto oli monen huolenaiheena.Venäjän kaupan lisäämisessä meillä olisi suuret työllistämismahdollisuudet. Siellä on ostovoimaa ja massaa, senkun vaan kauppa käymään, meiltä kyllä löytyy myytävää.
Myytävää riitti näillä markkinoillakin. Toivottavasti myyjätkin saivat siitä osansa, jotta tulevat seuraavillekin Hongonjoen markkinoille. Muuten on edessä kuivettuminen, kuten Siikaisista pyöräillyt pariskunta kertoi käyneen Siikaisten markkinoille.
Tommi Laitila kommentoi myös markkinamenestystämme facebookissa:
"Markkinat käyty ja mukavasti meni. Vipinää riitti kojullamme ja tuntuu, että aate elää sekä voi hyvin. Kiitokset omalle porukalle, sekä Anssille, Arille ja Lauralle. Ojennuksen pariskunta Parkanosta ansaitsee myös erityiskiitoksen, Helena mm. täytteli toistakymmentä jäsenhakemuskaavaketta! Aika hyvä fiilis taas tämän poliittisen toiminnan suhteen!"
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Honkahölkkää
Tommi Laitila, Honkajoen hallituksen nuori perussuomalainen puheenjohtaja kirjoitti facebookiin:
"Tän vuoden Honkahölkät juostu, tosin itse osallistuin vain maksun muodossa ja toimin Anssin apujoukoissa, eli säilytin autonavaimia ja kelloa juoksun ajan. Osallistujia kuulemma mukavasti, yli 700. Yö - vuoro töitä ja huomenna sitten markkinoille, poiketkaa Peruss - kojulla ja tulkaa haastattelemaan! Meidän paikallisten lisäksi paikalla siis Anssi Joutsenlahti, Ari Jalonen ja Laura Huhtasaari. Saattaapi paikalle saapua myös muiden lähipaikkakuntienkin luottamushenkilöitä."
Olin siis osallistujana ties monennenko kerran metsästämässä tynnyrisaunaa, voittamatta tietenkään muuta kuin itseni. Olin siis mukana Honkahölkässä 45-vuotiaiden sarjassa, vaikka iän puolesta olisin oikeutettu seitsemänkymppistenkin joukkoon. Monikohan ikäiseni muuten kiersi tämän pidemmän lenkin ja kuinka moni niistä nopeammin, epäilen kyllä syystäkin, ettei monikaan, jos ei kukaankaan. Täysillä juokseminen näyttää vaan ottavan hengitykseen, joka kulkee vähän vaivaisesti, ankarasti huutaen. Alle neljänkymmenen minuutin kuitenkin selvisin 7 km matkasta ja ohitin puolimatkassa kummitytön, joka pysyi perässä loppuun asti vielä tällä kerralla.
Selasin vuodesta 2009 aloittamani blogikirjoitukset enkä ollut kertaakaan kirjoittanut tästä Honka-Hölkästä, Honkajoen markkinoiden aloitustapahtumasta. Väkeä tosiaan on kuin helluntaiepistolassa, kuten on tapana sanoa, kaiken kaikkiaan varmaan ainakin tuhat yhteensä kaikkien katselijoiden kanssa.
Matkoina on 7 km sekä 4 km, jonka pystyvät myös kävelijät kiertämään. Heitä on mukava ohitella loppumatkalla, kun reittimme yhtyvät viimeisen kilometrin aikana ennen maaliin saapumista, keskustassa OP:n edustalla. Reitit kiertelevät lukion ja urheilukentän takaisissa maastoissa pitkin pururatoja. Nimenomaan arvottava sauna houkuttelee tämän valtavan osanottajamäärän, onhan itse Honkajoen asukasmäärä painunut jo alle 2000:n, joten väki kasvaa hölkän aikana puolella, toivottavasti myös huomenna markkinapäivänä. Ainakin hyvää säätä on luvattu niin kuin koko viikon ajan on ollutkin!
"Tän vuoden Honkahölkät juostu, tosin itse osallistuin vain maksun muodossa ja toimin Anssin apujoukoissa, eli säilytin autonavaimia ja kelloa juoksun ajan. Osallistujia kuulemma mukavasti, yli 700. Yö - vuoro töitä ja huomenna sitten markkinoille, poiketkaa Peruss - kojulla ja tulkaa haastattelemaan! Meidän paikallisten lisäksi paikalla siis Anssi Joutsenlahti, Ari Jalonen ja Laura Huhtasaari. Saattaapi paikalle saapua myös muiden lähipaikkakuntienkin luottamushenkilöitä."
Olin siis osallistujana ties monennenko kerran metsästämässä tynnyrisaunaa, voittamatta tietenkään muuta kuin itseni. Olin siis mukana Honkahölkässä 45-vuotiaiden sarjassa, vaikka iän puolesta olisin oikeutettu seitsemänkymppistenkin joukkoon. Monikohan ikäiseni muuten kiersi tämän pidemmän lenkin ja kuinka moni niistä nopeammin, epäilen kyllä syystäkin, ettei monikaan, jos ei kukaankaan. Täysillä juokseminen näyttää vaan ottavan hengitykseen, joka kulkee vähän vaivaisesti, ankarasti huutaen. Alle neljänkymmenen minuutin kuitenkin selvisin 7 km matkasta ja ohitin puolimatkassa kummitytön, joka pysyi perässä loppuun asti vielä tällä kerralla.
Selasin vuodesta 2009 aloittamani blogikirjoitukset enkä ollut kertaakaan kirjoittanut tästä Honka-Hölkästä, Honkajoen markkinoiden aloitustapahtumasta. Väkeä tosiaan on kuin helluntaiepistolassa, kuten on tapana sanoa, kaiken kaikkiaan varmaan ainakin tuhat yhteensä kaikkien katselijoiden kanssa.
Matkoina on 7 km sekä 4 km, jonka pystyvät myös kävelijät kiertämään. Heitä on mukava ohitella loppumatkalla, kun reittimme yhtyvät viimeisen kilometrin aikana ennen maaliin saapumista, keskustassa OP:n edustalla. Reitit kiertelevät lukion ja urheilukentän takaisissa maastoissa pitkin pururatoja. Nimenomaan arvottava sauna houkuttelee tämän valtavan osanottajamäärän, onhan itse Honkajoen asukasmäärä painunut jo alle 2000:n, joten väki kasvaa hölkän aikana puolella, toivottavasti myös huomenna markkinapäivänä. Ainakin hyvää säätä on luvattu niin kuin koko viikon ajan on ollutkin!
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Kesän herkkää kauneutta
Näin valtavan hienon näkymän ollessani klo 22 aikoihin lenkin jälkeen uimassa Kuninkaanlähteen takana, Vihun kylän puoleisessa armeijan tekemässä altaassa. Pyöreä punainen aurinko loisti horisontissa kultaisen vanan heijastuessa veden pintaan. Oli aivan tyven ilta ja aivan veden pintaa pitkin liiteli runsaasti pääskysiä ilmeisesti hyönteisiä pyydystämässä. Luojan luonto ja kesä osaa olla kaunis.
"Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa." Näin laulaa 25-vuotiaana, vuonna 1746 kuollut, tunnettu virsirunoilija Johan Kahl kuvaten tämänkinhetkisiä tuntojamme mitä osuvimmin nykyvirsikirjan virressä 560.
Toinen ehkä vieläkin tunnetumpi, ruotsalainen virsirunoilija Lina Sandell on puolestaan pukenut luonnon kauneuden kiitosmieleen virressä 461: "Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin! ... Lähde, virta, meren laine, ylistykseen yhtykää." Ja kiitosmieltä saavat esittää myös vuoret, laaksot, aamun kirkkaat kastehelmet, pienin kukka ja metsän puut voivat huminoida Herran suurta nimeä.
Ainakin tämän loppuviikon ajan saamme nauttia vielä hellejaksosta. Voimme myös ihailla kesämme suloisuutta ja olla todella kiitollisia siitä, että saamme elää tällaistakin aikaa kauniissa suvisessa Suomemme maassa.
Näin oli eilisiltana, tänään aurinko samaan ilta-aikaan paistoi täysin erilaisena ihan normaalin keltaisena eikä ainoatakaan pääskystäkään näkynyt Kuninkaanlähteen Vihunkylän puoleisessa vesialtaassa, ei kyllä ollut hyönteisiäkään, vaikka oli yhtä tyyntä kuin eilenkin.
Tänään sain muuten ties monenneko selityksen tämän vesialtaan tekemisestä ja kaikkein uskottavimman kaiken lisäksi: se on kaivettu, jotta on saatavissa riittävästi vettä, jos viereisillä turvesoilla syttyy paloja. Kertojana sisarenmies Kari Pihlajaniemi itsekin armeijasta eläkkeellä ja leikkasi juuri orapihlaja-aitamme taas säällisen näköiseksi. Tattista vaan huru mycket. Heillä muuten oli yökylässä Samuel heidän tyttären hurmaava 2,5 vuotta vanha poika, jota kyllä kannatti ja kannattaa käydä katsomassa!
"Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa." Näin laulaa 25-vuotiaana, vuonna 1746 kuollut, tunnettu virsirunoilija Johan Kahl kuvaten tämänkinhetkisiä tuntojamme mitä osuvimmin nykyvirsikirjan virressä 560.
Toinen ehkä vieläkin tunnetumpi, ruotsalainen virsirunoilija Lina Sandell on puolestaan pukenut luonnon kauneuden kiitosmieleen virressä 461: "Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin! ... Lähde, virta, meren laine, ylistykseen yhtykää." Ja kiitosmieltä saavat esittää myös vuoret, laaksot, aamun kirkkaat kastehelmet, pienin kukka ja metsän puut voivat huminoida Herran suurta nimeä.
Ainakin tämän loppuviikon ajan saamme nauttia vielä hellejaksosta. Voimme myös ihailla kesämme suloisuutta ja olla todella kiitollisia siitä, että saamme elää tällaistakin aikaa kauniissa suvisessa Suomemme maassa.
Näin oli eilisiltana, tänään aurinko samaan ilta-aikaan paistoi täysin erilaisena ihan normaalin keltaisena eikä ainoatakaan pääskystäkään näkynyt Kuninkaanlähteen Vihunkylän puoleisessa vesialtaassa, ei kyllä ollut hyönteisiäkään, vaikka oli yhtä tyyntä kuin eilenkin.
Tänään sain muuten ties monenneko selityksen tämän vesialtaan tekemisestä ja kaikkein uskottavimman kaiken lisäksi: se on kaivettu, jotta on saatavissa riittävästi vettä, jos viereisillä turvesoilla syttyy paloja. Kertojana sisarenmies Kari Pihlajaniemi itsekin armeijasta eläkkeellä ja leikkasi juuri orapihlaja-aitamme taas säällisen näköiseksi. Tattista vaan huru mycket. Heillä muuten oli yökylässä Samuel heidän tyttären hurmaava 2,5 vuotta vanha poika, jota kyllä kannatti ja kannattaa käydä katsomassa!
Syntyikö säästöjä - vaatii vastauksen
Puolustusvoimauudistuksessa eli varuskuntien lakkauttamisessa puhuttiin ja perusteltiin toimenpiteitä voimakkaasti saavutettavilla säästöillä. Tällä samalla syyllä samassa yhteydessä ajettiin alas seitsemän sotilassoittokuntaa, vaikka ne ovat ansiokkaasti esiintyneet omilla alueillaan mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa. Eikä sovi unohtaa myöskään kaikkia sotiemme veteraanien juhlia ja maanpuolustusjärjestöjen kokoontumisia. Soittokuntien panos juhlien arvokkaan ohjelmiston esiintyjinä on ollut merkittävä. Ovathan ne olleet usein alueittensa ainoita ammattimaisia soittokuntia ja orkestereita. Näin ne ovat ylläpitäneet ja tuoneet esille kansamme vahvasti tuntemaa ja tukemaa maanpuolustustahtoa.
Kansalaisten rakastama sotilassoitto uhaa nyt jäädä soittokuntien keskittämisen johdosta entistä vähäisemmäksi, kun soittokunnat sijaitsevat hyvin harvoilla paikkakunnilla. Entiset soittokunnat pystyivät soittamaan vain jopa 15 hengen miehityksellä maallikon mielestä täysipainoista sotilas- ja muutakin musiikkia. Jäljelle jääneiden soittokuntien soittajien lukumäärää on suurennettu moninkertaisiksi sillä perusteella, että näin voidaan esittää hienompia ja korkeatasoisempia teoksia. Tavalliselle Matti Meikäläiselle riittäisi isänmaallisten tuntojen nostattajaksi nykyisilläkin miehityksillä saavutettava taso.
Vain suuremmat musiikin erityisasiantuntijat, kuten ylikapellimestarit, ymmärtävät tasoeron, mutta onko sen saavuttaminen menetettyjen mahdollisuuksien arvoista. Tähänkin asti on voitu soittaa esim. kahden soittokunnan yhteiskonsertteja, kuten Vaasan Pohjanmaan ja Niinisalon Satakunnan sotilassoittokuntien toimesta. Myös suurempia yhteisesiintymisiä on järjestetty, kuten Haminan kuuluisat Tattoo-soitot.
Ja mitä tulee sitten mainostettuihin kustannussäästöihin. Merkittäviä kustannusten vähennyksiä ei ole saavutettu, koska jäljellä olevien soittokuntien soittajien lukumääriä on moninkertaistettu. Tämän vuoksi on myöskin jouduttu rakentamaan uusia, suurempia harjoitustiloja tai vuokrattu kalliita harjoitustiloja esim. Helsingin musiikkitalosta. Myös esiintymismatkat tulevat kalliimmiksi pidempien matkojen ja suurempien joukkojen vuoksi.
Missä siis ovat mainostetut säästöt? Onko otettu huomioon sitä, että maakuntien ihmiset jäävät entistä harvempien maanpuolustushenkeä kohottavien sotilassoittokuntien esitysten varaan juhlissaan? Mitkä ovat todelliset kustannusvertailut entisten, vielä voimassa olevien ja tulevaisuudessa toimintaan jäävien sotilassoittokuntien osalta. Onko harkittu tämän puolustusvoimien suhteellisen halvan, mutta suuriarvoisen pr-toiminnan alasajon aiheuttamaa tappiota tulevaisuudessa koko puolustuslaitoksellemme sekä kansalliselle puolustuskyvyllemme maamme kansalaisten maanpuolustustahdon vähentyessä? Herää kysymys, miksi ja millä oikeudella ollaan näinkin viemässä vakaata puolustustahtoamme ja kykyämme alaspäin?
Kansalaisten rakastama sotilassoitto uhaa nyt jäädä soittokuntien keskittämisen johdosta entistä vähäisemmäksi, kun soittokunnat sijaitsevat hyvin harvoilla paikkakunnilla. Entiset soittokunnat pystyivät soittamaan vain jopa 15 hengen miehityksellä maallikon mielestä täysipainoista sotilas- ja muutakin musiikkia. Jäljelle jääneiden soittokuntien soittajien lukumäärää on suurennettu moninkertaisiksi sillä perusteella, että näin voidaan esittää hienompia ja korkeatasoisempia teoksia. Tavalliselle Matti Meikäläiselle riittäisi isänmaallisten tuntojen nostattajaksi nykyisilläkin miehityksillä saavutettava taso.
Vain suuremmat musiikin erityisasiantuntijat, kuten ylikapellimestarit, ymmärtävät tasoeron, mutta onko sen saavuttaminen menetettyjen mahdollisuuksien arvoista. Tähänkin asti on voitu soittaa esim. kahden soittokunnan yhteiskonsertteja, kuten Vaasan Pohjanmaan ja Niinisalon Satakunnan sotilassoittokuntien toimesta. Myös suurempia yhteisesiintymisiä on järjestetty, kuten Haminan kuuluisat Tattoo-soitot.
Ja mitä tulee sitten mainostettuihin kustannussäästöihin. Merkittäviä kustannusten vähennyksiä ei ole saavutettu, koska jäljellä olevien soittokuntien soittajien lukumääriä on moninkertaistettu. Tämän vuoksi on myöskin jouduttu rakentamaan uusia, suurempia harjoitustiloja tai vuokrattu kalliita harjoitustiloja esim. Helsingin musiikkitalosta. Myös esiintymismatkat tulevat kalliimmiksi pidempien matkojen ja suurempien joukkojen vuoksi.
Missä siis ovat mainostetut säästöt? Onko otettu huomioon sitä, että maakuntien ihmiset jäävät entistä harvempien maanpuolustushenkeä kohottavien sotilassoittokuntien esitysten varaan juhlissaan? Mitkä ovat todelliset kustannusvertailut entisten, vielä voimassa olevien ja tulevaisuudessa toimintaan jäävien sotilassoittokuntien osalta. Onko harkittu tämän puolustusvoimien suhteellisen halvan, mutta suuriarvoisen pr-toiminnan alasajon aiheuttamaa tappiota tulevaisuudessa koko puolustuslaitoksellemme sekä kansalliselle puolustuskyvyllemme maamme kansalaisten maanpuolustustahdon vähentyessä? Herää kysymys, miksi ja millä oikeudella ollaan näinkin viemässä vakaata puolustustahtoamme ja kykyämme alaspäin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)