John Vikströmistä, Suomen arkkipiispana 1982-98, voidaan sanoa hänen olleen -ainakin toistaiseksi - viimeinen laajasti arvostettu ja yleisesti kunnioitusta nauttinut kirkon mies ja johtaja. Hänestä hänen vielä eläissään on Gustav Björkstrand tehnyt 500 sivuisen elämäkerran "Elämä on joukkuepeliä" tuoden esiin kannanotoillaan ja johtamistaidoillaan kiistattomasti primus inter parekseksi nousseen kirkon johtajan, jolle edellinen vartaiseksi yltänyt on arkkipiispa Martti Simojoki (arkkipiispana 1964-78). Luin kirjan suurella harrastuksella ja voin paljolti yhtyä Vikströmin näkemyksiin. Tunnen myös molemmat niin ministerinäkin toimineen kirjan tekijän kuin itse arkkipiispankin!
tiistai 31. heinäkuuta 2018
Vain Köyhille syntisille
Lainasin museomäen seuroissa Yläneellä: Tampereella papinuransa tehnyt Juhani Kalmanlehto on tallenettanut kirjaansa Tervastulilta ja taipaleelta seuraavan kertomuksen: Itävalta- Unkarin viimeinen keisari oli Frans Josef II. Kerrotaan hänen kuoltuaan ruumissaatossa noudatetun vanhaa ruhtinassuvun perinnettä. Arkkua vetävä valjakko pysähtyi hautausmaan portille ja keisarin palvelija kolkutti portille. Suljetun portin takaa kuului kysymys: ”Kuka on tulossa?” Palvelija vastasi: ”Täällä on Hänen Majesteettinsa, Itävallan keisari ja Unkarin kuningas Frans Josef II.” Porttia ei avattu. Palvelija kolkutti toisen kerran ja jälleen kysyttiin, kuka on tulossa. Siihen vastattiin nyt: ”Täällä on Hänen Ylhäisyytensä, Dalmatian ruhtinas Frans Josef.” Portti pysyi suljettuna. Kolmanteen kysymykseen palvelija vihdoin vastasi: ”Täällä on köyhä syntinen Frans Josef Habsburgilainen.” Vasta silloin portti avattiin ruumissaatolle. Näin myös Jumalan valtakuntaan on ovi avoinna köyhille syntisille.
Huh hellettä
Hätä keinot keksii. Omakotitalossa asumisella on puolensa. 3 yötä olen nukkunut patjalla kellarikerroksen pesuhuoneen lattialla. Erkki Mäkisalolle vastasin: Kyllä moni muukin on kehottanut ilmalämpöpumpun hankkimiseen, ei ole vaan aiemmin ollut tarvetta ja näille helteille se ei enää ehdi. Menen taas yöksi pesuhuoneen viileyteen.
lauantai 28. heinäkuuta 2018
Jaakonpäivän seurat
Jaakko Haavio on toiminut Yläneen kirkkoherrana, hänen ajoiltaan asti on museomäen seuroja pidetty Jaakon päivää lähimpänä sunnuntaina. Mukana olen ollut monia kertoja, niin jälleen tälläkin kertaa!
perjantai 27. heinäkuuta 2018
Helteessä
Kesän helteisimpänä päivänä tiesi olevansa, kun mustassa papinpuvussa oli kaksi siunausta sotainvalidin ja rekkamiehen. Ja illalla vielä Honkahölkkä kello 20. 7km meni 30 asteen helteessä, tosin minuutti kauemmin kuin viime vuonna. Erääseen kommenttiin vastasin: En valita, mutta en enää ole virassa ja vain kerron, mitä on olla vapaaehtoistyöntekijänä aina näin välistä syyskuussa 75-vuotta mittariin täyttyvänä.
torstai 26. heinäkuuta 2018
Mystinen Maestro
Seppo A. Teinonen mies monena oli todellinen persoona ja oman tiensä kulkija. Sain luettua teologian tohtori Raine Haikaraisen hänestä tekemän tiiliskiviromaanin mittaisen elämäkerran Mystinen Maestro. Luin sen suurella harrastuneisuudella, olenhan saanut olla Teinosen luennoilla ja hän oli Satakunnan poikia, poliisin poika Porista. Ja hänen ainoan ja nuoremman veljensä Olli Teinosen puolisoineen tunsin erittäin hyvin, he olivat Porin ahkeria seuroissa kävijöitä ja Ollin hersyvän huumorin muistamme me seuraväki aina. Samaa mallia oli Seppo A:kin omanlaatuisensa huumorin ahkerana viljelijänä.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
Naurua auringon kanssa
Uuno Kailaksen Lapsifantasioista: Minä nauran auringolle./ Sekin nauraa./ On tyhmää nauraa auringolle./ Isä ja äiti ja eno ja täti/ eivät koskaan naura sille./ Ja isot ihmiset ovat viisaita./Viisaat eivät ymmärrä mitään./ Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa./ Mutta minä olen tyhmä/ ja nauran auringolle./ Minä melkein luulen, aurinko,/ että sinäkin olet tyhmä./ Me nauramme viisaita, aurinko. EI TODELLAKAAN VOI MUUTA TÄSSÄ AURINGON HELLITTELYSSÄ!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)