Talvi näyttää tapansa

Talvi näyttää tapansa, lumitöitä riittänyt päivittäin, nyt 17 astetta pakkasta. Hiihtoladut mitä mainioimmat! Perussuomalainen-lehden ilmestymispäivä muuttunut maanantaihin, näillä keleillä riittää askaretta jakamisessa 5000 kappaleen mällissä. Jakajia ei koskaan ole liikaan!

Ei mitään uutta

Eilen ilmestyneet Perussuomalainen-lehden etusivu on täytetty Oulun maahanmuuttajien suorittamien seksuaalirikosten syytteillä. Nämähän ovat nostaneet oikein kohuaallon ja kaikki puolueet perussuomalaisten kannatuksen nousun pelossa ja kevään eduskuntavaalien ansiosta ovat nousseet yhteisrintamassa tuomitsemaan nämä teot ja vaatimaan kovempia rangaistuksia jne.

Mutta eivät nämä teot mitään uutta ole. Nyt vaan asia on noussut pinnalle yleisen mielipiteen nostattamana. Luin näet juuri MMM 2019 miten 17.11.2017 maahanmuuttaja sai vain 3 vuotta vankeutta raiskattuaan 10-vuotiaan tytön Pirkanmaalla ja myös Hovioikeus pysytti tuomion samana lievänä. Näin muuttuu maailman veliseni, vai muuttuuko?

Mm Jari Koskelalle ansiomerkki

Ka

Kansanedustajaehdokkaamme varakansanedustaja Jari Koskela sai tänään Tasavallan Presidentin myöntämän kunniamerkin Kankaanpään valtuuston kokouksessaan

Kankaanpään kaupunki - City of Kankaanpää

5 tuntia ·

Tasavallan presidentti, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien suurmestari jakoi itsenäisyyspäivänä 6.12.2018 ansi

Matti Rimpelällä painavaa asiaa

Matti Rimpelä puhuu täyttä asiaa, kannattaa lukea:

voimistelijakaverini Matti Rimpelä puuttuu ajankohtaiseen 

kipeään kilpailutettujen vanhusten hoitolaitosten 

. Kunnillamme on valvontavastuu kaikissa tapauksissa. Matin kirjoitus kannattaa lukea ja laittaa ajattelemaan:
Matti Rimpelä 17 tuntia

17 tuntia ·

Kirje eduskunnan oikeusasiamiehelle: Tämän HS:n uutisen lukeminen on minulle vakavin ja myös pelottavin kokemus aikoihin. Olen 76 v., ei siis ole enää kaukana hoivan lisääntyvä tarve. Eilenkin hoivakodissa - hyvässä sellaisessa - ei vielä onneksi asiakkaana, vaan vuoteen reunalla anopin seurana. On siis henkilökohtaista.

Mutta siinä ei tärkein. Löydän myös todella vakavan ja ajankohtaisen yhteiskunnallisen ongelman. Se on otsikossa, sanojen välissä: KUKA ei kuullut? Oliko todella kysymys HILJAISISTA signaaleista?

Otetaan ensin signaalit ja niiden äänekkyys. En millään voi ymmärtää, miksi joku edes rohkenee puhua HILJAISISTA signaaleista, kun kysymys on vanhusten hoivasta. Miten ihmeessä signaalit voisivat olla äänekkäämpiä. Tutkijat, työntekijät, ammattijärjestöt, monet poliittiset vaikuttajat, jne. ovat jo KAUAN JA KOVAA HUUTANEET, että hoivan inhimillinen laatu mättää.

Ja sitten KUKA EI KUULLUT. Yksi kuurokorvan sanotaan uutisessa selvästi ja se on HOIVAN TILAAJA: "...yksikössä kaupungin kanssa sovittu henkilöstömitoitus on ollut poikkeuksellisen pieni suhteessa asiakkaiden vaativuuteen. Henkilöstöä pitäisi sopimuksen mukaan olla 0,5 työntekijää hoivattavaa kohti. Mitoitus vaikuttaa hintaan, jonka kaupunki hoivasta maksaa. Tähän liittyy hänen mukaansa yleisempikin ilmiö hoiva-alalla. Asiakkaat ovat jatkuvasti huonokuntoisempia, mutta palveluja ostavat kaupungit haluaisivat tinkiä hinnasta.

Kun tulin toimitusjohtajaksi 15 vuotta sitten hoivakodissa asuttiin 5–7 vuotta. Nyt keskimääräinen aika on kaksi vuotta, mikä kertoo siitä että hoivakotiin tullaan paljon huonokuntoisempana. Se vaikuttaa hoidon vaativuuteen ja hintaan. Tästä käymme jatkuvasti keskustelua kaupunkien kanssa" SITÄ SAA MITÄ TILAA!

Tilaajan lisäksi kuuroja löytyy myös muualta: "...ongelma­tapauksia on tullut Valviran tietoon kymmenistä eri yksiköistä usean alue­hallinto­viraston alueelta.....ministeri ei kommentoinut ongelmia HS:lle, mutta kertoi Twitterissä antavansa tukensa Valviralle." Valvova viranomainen ei ole kuullut kentän huutoja tai jos on kuullut, on Sinuhen orja Kaptahin tavoin tulkinnut ne 'kärpästen surinaksi korvissani'. Vastaava ministeri antaa tukensa.

Voimme tietenkin kohdistaa huomion tuottajaan, mutta se on pään pistämistä pensaaseen. Kansainvälinen pääomasijoittajan yhtiö on toiminut pääoman pelisääntöjen mukaisesti, kunnes lopulta on ottanut liian suuren liiketoimintariskin. Ja miksi: Tilaajat ja valvojat ovat antaneet siihen mahdollisuuden. Vuosien aja on siirrytty hoivan inhimillisessä laadussa yhä pidemmälle harmaalla alueella. Valvojat ovat sen hiljaa hyväksyneet. On muodostunut 'maan tapa' omistajien, tilaajien ja tuottajien yhteistyöhön. Lopulta kuitenkin jossakin mennään liian pitkälle ja riski laukeaa.

Huomion kiinnittäminen yhteen tuottajaan ja sen yhden yksikön pistäminen tikun nokkaan sopii kohumedian liiketoimintamalliin. Ongelman ydin löytyy ensin tilaajista ja valvojista. Tuottajat tuottavat, mitä tilaajat tilaa ja minkä valvojat hiljaisina hyväksyvät. Ja todellinen ydin on HEIKKOJEN ASIAKKAIDEN ASEMA HYVINTIPALVELUJEN TILAAMISESSA; TUOTTAMISESSA JA VALVONNASSA. Kun OMAVAVONTAA soveltaen julkinen valta on siirtänyt vastuun inhimillisestä laadusta tuottajille, tulokset näkyvät heikkojen asiakkaisen arjessa.

Tässä olisi eduskunnan oikeusasiamiehelle yhteiskunnallisesti todella merkittävä toimeksianto: Ota tarkastettavaksi ja tutkittavaksi, ovatko TILAAJAT JA VALVOJAT TOMINEET LAINMUKAISESTI, KUN VANHUSTEN HOIVASSA ON JO VUOSIEN AJAN OLLUT MAHDOLLISTA JATKUVASTI JA LISÄÄNTYVÄSTI TINKIÄ INHIMILLISESTÄ LAADUSTA. Miksi omavalvonta ei ole estänyt laiminlyöntejä?

Pidän tällaista tarkastusta ja tutkintaa erityisen tärkeänä siksi, että se toisi näkyviin yhden edessä olevan sote-hallintoreformin suurista riskeistä: Tilaajien, tuottajien ja valvojien 'maan tavat' siirtyvät sellaisinaan uuteen hallintorakenteeseen. Välillä toki kuritetaan liian suuren riskin ottaneita (esim. Turun kaupunki/vanhuspsykiatrian osasto, Nuorten Ystävät/Pohjola-Koti, Esperi/Ulrika -koti). Mutta laajasti omavalvontaan luottava ja näin inhimillisen hoivan laadun laiminlyönnit käytännössä salliva tilaajien, tuottajien ja valvojien yhteistyö jatkuu uudessa hallintorakenteessa, teemalla 'Oma vikas, jos jäät kiinni'. Ja sitten Twitterissä ministeri tukee taas kerran valvojaa.

Terveisin, vanhus nojatuolista Näsijärven rannalta.

Jussi Pelto-Piri 80 vuotta

Jussi Pelto-Piriä juhlittiin tänään suurella ystäväjoukolla 80 vuotispäivän merkeissä oikein olan takaa Porin seurakuntakeskuksessa. Monessa on ehtinyt olla mukana pidettynä pappina kävi ilmi juhlamuisteluissa Jussin eri elämänvaiheista. Voi jo nyt sanoa kiitollisena: Kun pitkän elämän elää saa. Ja jatko sitten tulee aikanaan!

Kuvassa Pelto-Pirit ja Kavastot, joiden vihkipappi Jussi on.

Kahdeksan ystävää

Viikon Kotimaa-lehdessä kerrotaan monista tutuista eteläpohjalaisista eläkkeellä olevista papeista ja heidän jatkamisestaan edelleen kutsumuksessaan. Papin tehtävissähän on oikeudet ja mielestäni myös velvollisuuskin toimia niin kauan kuin voimia ja elinpäiviä on annettu.

Vanhimpana on 88-vuotias Arvi Kallio eläkkeellä Ylistarosta, edeltäjäni Jurvan kirkkoherrana Väinö Reinilä 77v., Nurmon eläkekirkkoherra Jouko Ikola, tuomiokapitulin asessorinakin ollut Eero Holma sekä Karhunmäen kristillisen kansanopiston ent. rehtori Pentti Lemettinen - kaikki tuttuja herännäisyyden piiristä sekä juoksukavereina olleet Kauhavan eläkekirkkoherra Seppo Ruotsala ja samasta tehtävästä eläkkeelle Ylihärmästä jäänyt Esa Vaittinen. Ja samassa rovastikunnassa olimme myös Kauhajoelta eläkkeellä olevan Olavi Kauppilan kanssa. Harvemmin saa näin lukea samassa jutussa siis peräti kahdeksasta hyvästä ystävästä!

KUINKA TÄSTÄ ETEENPÄIN

 Ei aikaisempina vuosisatoina ole ollut itsestään selvyys, milloin uusi vuosi alkaa. Kuitenkin aikaa myöten on päästy yksimielisyyteen roomalaisen tradition mukaiseen tammikuun 1. päivää, joka siis koko maailmassa on vuoden ensimmäinen päivä. Näin se yhteisenä käytäntönä helpottaa vuoden kalenterin tekemistä ja seuraamista.

Vuoden vaihde on aina itsetutkistelujen ja tulevaisuuden tarkastelun aikaa. Mennyt vuosi on voinut monella tavoin olla vaikeaa ja raskastakin. Syystä on vanhassa almanakassa perinteisesti laitettu tammikuun alkuun nöyrä rukous: Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!
Nykyisenä voimakkaan muutoksen ja rajujakin yllätyksiä täynnä olevana aikana voimme olla varmoja vain taakse jääneen vuoden tapahtumista. Tulevaisuus edessämme aukenee tuntemattomana. Syystä Väinö Malmivaara kyselee uuden vuoden virressään: “Kuinka lainkaan uskallamme käydä vuoteen alkavaan?” Ja niinpä hän löytää vastauksena nöyrän rukouksen: “Kuule, Herra, huutoamme, saavu jälleen auttamaan. Anna uuden vuoren armo, särkyneeksi sydän lyö. Katso, Herra, nääntyneihin, uudeksi luo mielemme. Kerran kiitossäveleihin vielä taipuu kielemme.”
Psalmista kahdeksan saamme lukea kaiken epävarmuutemme ja tulevaisuudenpelkommekin keskellä, miten meidän Herramme on niin suuri, että hänen valtasuuruutensa ulottuun kaikkeen maassa ja aina taivaittenkin ylitse! Psalmirunoilja jatkaakin katsellessaan Jumalan taivasta ja hänen sormiensa tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka hän on luonut, että mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
Psalmintekijä kirjoittaa sitten meistä ihmisistä: “Ja kuitenkin Sinä Jumala teit hänestä lähes jumal´olennon, Sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan Sinun nimesi kaikessa maassa!”
Kaiken Luoja, Taivaallinen Isämme hallitsee koko maanpiiriä Poikansa Jeesuksen kanssa kutsuen meitä yhteistyöhön viljelemään ja varjelemaan maapalloamme. Siinä meille riittää tehtävää myös yhteisesti politiikan avulla mahdollistaaksemme rauhan säilymisen, ilmaston varjelemisen, köyhyyden poistamisen ja nälkäisten ruokkimisen.
Näin Taivaallisella Isällämme on meitä kohtaan rakkauden ajatukset. Siksi hän antoi ainoan Poikansa, jotta meillä hänen kauttansa olisi niin tämä ajallinen kuin iankaikkinenkin Elämä!
Saammekin turvallisesti elää alkanutta uutta vuotta ja rukoilla:

 Jumala! Katselen uutta aikaa edessäni.

 En tiedä, mitä on tulossa.

Anna minulle luottamusta ja toivoa,
jotka kannattelevat kaikkien vaiheiden ja aikojen yli.
Suo, että osaisin irrottautua vanhasta.
Anna avoin mieli ottaa vastaa tuleva.
Kiitos, että Sinä olet sama eilen, tänään ja huomenna.
Sinun varassasi olen tähän asti tullut.
Sinun varassasi lähden tästä eteenpäin!  Amen