Puhemiehen juhlapuhe

Jussi Halla-aho Keskiviikkona, Kalevalan päivänä, julkistettiin Helsingin Suomalaisen Klubin perinteisen "Suomalaisen kirjoituskilpailun" voittaja. Minulla oli ilo ja kunnia olla jakamassa palkintoja ja pitää tilaisuudessa puhe, jonka panen tähän näkyville. * * * Yksi kansallisvaltion keskeisistä funktioista on se, että se antaa ihmisille mahdollisuuden elää elämäänsä, asioida viranomaisten kanssa, osallistua yhteiskunnan toimintaan, käydä koulua ja tehdä työtä omalla kielellään. Kaikki Suomessa asuvat ihmiset eivät puhu äidinkielenään suomea, eivätkä kaikki suomea äidinkielenään puhuvat asu Suomessa, mutta valtava enemmistö Suomessa asuvista on suomenkielisiä, ja valtava enemmistö maailman suomenkielisistä asuu täällä. Suurimmalla osalla maailman kielistä ei ole asemaa virallisena kielenä tai opetuksen, koulutuksen ja tieteen kielenä. Näiden kielten puhujat ovat monessa suhteessa hyvin epäedullisessa asemassa, ja globaalisti verkostoituneessa maailmassa heidän kielensä ovat vaarassa taantua niin sanotuiksi kyökkikieliksi, joiden välittämistä uusille sukupolville ei koeta tarpeellisena ja arvokkaana. Edes virallinen asema ja jalustalle nostaminen eivät suojaa kieltä, jos sen osaamiseen ja ylläpitoon ei ole riittäviä kannustimia. Iirin kieli Irlannissa on tästä hyvä esimerkki. Suomen kielen asema Suomessa on pitkään ollut vahva. Moni pitää sitä jopa itsestäänselvyytenä, kuten ihmisellä on taipumus pitää itsestäänselvyytenä mitä tahansa pitkään jatkunutta asiaintilaa. Suomen kielen kehityksestä käydään kyllä ajoittain vilkastakin maallikkokeskustelua sosiaalisessa mediassa ja lehtien yleisönosastoilla, mutta tässä keskustelussa närkästyksen kohteena ovat yleensä pinnalliset asiat kuten lisääntyvä englanninkielisten sanojen käyttö. Suomalainen kielipolitiikka oli pitkään puristista. Uusille käsitteille pyrittiin muodostamaan nimiä kotoperäisistä aineksista sen sijaan, että olisi tyydytty lainaamaan yleismaailmallisia, yleensä kreikkalais-latinalaisia termejä. Tarkoitus oli osoittaa meille itsellemme ja kaikille muille, että kielemme on yhtä jalo ja ilmaisuvoimainen kuin klassiset korkeakulttuurin kielet. Naapurimme virolaiset taas omaksuivat kansallisen heräämisensä aikana täysin päinvastaisen linjan. He halusivat sitoa kielensä kreikkalais-roomalaiseen perinteeseen. Siksi me suomalaiset puhumme vaikkapa ”sähköstä”, ”lehdistöstä” tai ”puhelimesta”, kun virolainen sanoo ”elekter”, ”press” ja ”telefoon”. Itse kuulun siihen sukupolveen, joka äidinkielen tunnilla vielä opetteli sellaisia termejä kuin ”ulko-olento”, ”sisäeronto” tai ”mahtotapa”. Nykyään niillä ei liene muita nimiä kuin ”adessiivi”, ”elatiivi” ja ”potentiaali”. Vaikka itsekin toki paheksun sitä, että tällainen luova sananmuodostus väistyy laiskan lainaamisen tieltä, asia on syytä panna kontekstiin. Suomi on kaikkina aikoina lainannut naapureiltaan valtavat määrät sanastoa. Sellaiset perussanat kuin ”porsas” ja ”sata” lainattiin arjalaisilta, ”äiti” ja ”sisar” germaaneilta, ”herne” ja ”heinä” balteilta, ”lusikka” ja ”kattila” slaaveilta. Myös sanat ”laina” ja ”sana” ja itse asiassa jopa konjunktio ”ja” ovat lainasanoja. Eivät kai nämä eroa oleellisesti sellaisista nykysanoista kuin ”upgradaaminen” tai ”ragetus”, tai hiljattain omilta teineiltäni oppimani verbi ”afkata”, joka tarkoittaa ”olla pois näppäimistön äärestä”, away from keyboard. Paljon suurempi uhkakuva on suomen kielen käyttöalueen kapeneminen, usein hyvää tarkoittavien ratkaisujen seurauksena. Akateemisessa maailmassa suomi on väistymässä englannin tieltä tutkimuksen ja opetuksen kielenä. Jopa kahvihuoneiden ja työpaikkakokousten kieleksi hivuttautuu englanti, joko siksi, että suomalaiset itse tuntisivat olonsa kansainvälisemmäksi, tai jotta mahdollisesti muualta tulleet työntekijät eivät tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Yhä useammassa palveluammatissa etenkin pääkaupunkiseudulla on arkipäivää se, että suomen kielen taitoa ei edellytetä eikä palvelua saa suomeksi. Onko tämä keneltäkään pois, joku kysyy. Kaikkihan osaavat englantia. Ongelma on se, että tällainen kehitys muodostuu helposti itseään ruokkivaksi kierteeksi. Kun työelämässä menestyminen edellyttää äidinkielentasoista englannin osaamista, se luo vanhemmille kannusteen rakentaa lapselleen mahdollisimman varhaisesta vaiheesta lähtien englanninkielistä koulupolkua. Kun työelämässä tai muuten yhteiskunnassa ei välttämättä tarvitse suomen taitoa, se vähentää kannustimia opetella suomea. Kun tiedettä ja tutkimusta ei tehdä suomeksi, ei ole tarvetta luoda uutta suomenkielistä terminologiaa, jolloin asioista puhuminen suomeksi muuttuu konkreettisella tavalla mahdottomaksi, ja tämä tietysti entisestään ohjaa ja pakottaa käyttämään englantia. Englanti ei ole ihmiskunnan historian ensimmäinen ylikansallinen tieteen ja sivistyksen kieli. Aiemmin tällainen rooli on ollut esimerkiksi kreikalla, persialla ja etenkin latinalla. Erona on kuitenkin se, että varhaisempina aikoina sivistys ja kansainvälinen kanssakäyminen olivat harvalukuisen eliitin heiniä. Suurin osa ihmiskunnasta eli elämänsä omissa kyläyhteisöissään ja puhui paikallisia kieliään ja murteitaan. Tänä päivänä verkostoituminen ja globalisaatio koskettavat ainakin länsimaissa jokseenkin kaikkia. Siksi myös pienten kielten, kuten suomen, aseman ja kehityksen suhteen on syytä olla hiukan enemmän hereillä. Ajan henkeen sopivasti siteeraan Ukrainan kansallisrunoilijaa Taras Shevchenkoa: ”Opiskelkaa vierasta, mutta älkää väheksykö omaanne.” Helsingin Suomalainen klubi on jo 16 vuoden ajan järjestänyt Suomalaisen kirjoituskilpailun, jossa painotetaan hyvän ja vivahteikkaan suomen kielen käyttöä. Onnittelen lämpimästi sekä voittajaa että muita palkittuja

Olimme ryssän orjia, nyt EU:n

Teemu Keskisarjan kolumni: Ryssän orja ja EU:n orja Suomalaisuusmies A. I. Arwidsson raapusti 1850-luvulla almanakkaansa: ”Älä sure Suomen poika, jos olet Ryssän orja. Kohta kuluu sata vuotta Perkele sen korja!” Arwidssonia sapetti keisarillinen asetus, joka kielsi melkein kaiken kirjallisuuden julkaisemisen suomen kielellä. Orjuuttajia eivät olleet toistaiseksi venäläiset vaan kotimaan huippuvirkamiehet ja ruotsinkielinen harvainvalta. Venäjä oli 1800-luvun Suomelle kelpo rauhanprojekti. Pax Russica mahdollisti valtaisan väestönkasvun ja vaurastumisen. Suomella oli oma tarkan markan valtiontalous eikä kopeekkaakaan yhteisvelkaa. Verovarat menivät Saimaan kanavaan tai kansakouluihin, eivät Sevastopolin linnoitukseen. Kansallinen kulttuuri kohosi korkeuksiin. Oikeus ja totuus voittivat kielitaistelussa. Venäjä hyväksyi fennomanian, joka ei aiheuttanut mitään separatismia taikka russofobiaa. Vuosisadanvaihteessa Venäjä sekosi panslavismiin, slavofiliaan ynnä muihin sorto-oppeihin Suomen kannalta kohtalokkaasti. Suomalaiset olivat alkujaan keisarin uskollisin alamaiskansa, isovenäläisiä uskollisempi. Suhde tuhoutui muutamassa routavuodessa. Yleisvaltakunnallistaminen, yhdenmukaistaminen ja venäläistäminen olivat järjetöntä politiikkaa. Kuolemansairas imperiumi söi ja sulatteli kipeään vatsaansa suuriruhtinaskuntaa, jonka omat lait ja hallinto olivat erinomaisen terveitä. Euroopan talousyhteisö toimi hyvin 1950–80-luvuilla. Saksa ja Ranska lopettivat sotimisen. Hiilen ja teräksen tulleja tai interrailaajien passintarkastuksia tuskin kukaan kaipasi. Suomikin nautti yhdentymisestä vapaakauppasopimuksilla. Liittyminen Euroopan yhteisöön 1995 oli luontevaa lännettymistä. Kokonaan toinen asia on, että EU:sta kieroutui maailmanhistorian suurin ja mahtavin byrokratia. Yleisvaltakunnalliset direktiivit ja komissaarien päähänpistot ulottuvat vuonna 2024 yksityiskohtiin ja kokonaisuuksiin, joista helmikuun manifestin 1899 allekirjoittajalla Nikolai II:lla ei ollut hajuakaan. Hampaisiin asti militarisoitunutta jättiläistä vastaan kävi nouseminen vain Eugen Schaumanin keinolla. Suomen ei kannattanut erota Venäjästä vielä 1916 – mutta seuraavana vuonna kannatti. Myös EU:ssa aikaikkuna aukeaa, kun pakkovalta kerran luhistuu ja kansat karkaavat vankilastaan. Älä sure Suomen poika, jos olet EU:n orja. Kohta kuluu sata vuotta Perkele sen korja! TEEMU KESKISARJA

Iltalehden pääkirjoituksessa

PÄÄKIRJOITUS Pääkirjoitus: Yksi iso muutos selittää sen, miksi perussuomalaisten kannatus nousee KREETA KARVALA Perussuomalaisten kannatus kasvaa, vaikka köyhiltä leikataan ja duunareitten etuja karsitaan, kirjoittaa Kreeta Karvala. Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) edustaa tiukkaa talouskuria. Perussuomalaisten suosion nousu näkyy muun muassa tuoreessa Helsingin Sanomien gallupissa (20.2.), jossa puolue on puolentoista prosenttiyksikön nousussa ja pitää kakkossijaa 19,6 prosentin kannatuksella yhdessä SDP:n kanssa. Myös Ylen puoluekannatuskyselyssä (9.2.) perussuomalaiset oli 2,4 prosenttiyksikön nousussa ja hengittämässä iskuetäisyydellä laskussa olevan SDP:n niskaan. Pääministeripuolue kokoomus oli molemmissa kannatuskyselyissä suosituin puolue. Perussuomalaisten kannatuspohja pitää, vaikka hallitus leikkaa köyhiltä ja runnoo uudistuksia, jotka iskevät myös duunareihin. PS:n vahvaa kannatusta selittää muun muassa se, että puolueen kannattajat ovat laajan eduskuntavaalitutkimuksen mukaan merkittävästi viime vuosina oikeistolaistuneet. Perussuomalaisten duunariäänestäjät maksavat itse veronsa, velka-Suomen vaikea taloustilanne ymmärretään, ja monien perussuomalaisia äänestävän mielestä hyvinvointivaltio on paisunut liikaa. Kannatusmittausten perusteella perussuomalaisten harjoittama hallituspolitiikka resonoi puoluetta äänestävien mielenmaisemaan. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) kova talouspuhe ihastuttaa enemmän kuin vihastuttaa, ja elinkeinoministeri Wille Rydman (ps) lisää tarpeen mukaan painetta puheisiin. Rydmanin töräytykset, kuten ulostulo ”ay-mafiasta”, toimivat perussuomalaisten erottautumiskeinona hallituksessa. Kun sopivin väliajoin lyödään löylyä ja isketään henkistä piikkiä kokoomuksen lihaan, pysyy perussuomalaisten äänestäjillä mielessä, että PS on se rajumpi vaihtoehto. Rydmanin ulostulot ärsyttävät varmasti pääministeri Petteri Orpoa (kok), joka joutuu tavan takaa selittelemään niitä julkisuudessa. Samalla Orpo pystyy kuitenkin itse profiloitumaan kokoomuslaisena maltillisempana vaihtoehtona, jonka jälkeen hallitus voi taas jatkaa yhteisen ohjelmansa toimeenpanoa. Perussuomalaisten hyvä kannatus antaa puolueelle itseluottamusta ja uskoa valittuun linjaan. Hyvin menneiden presidentinvaalien jälkeen seuraava iskun paikka on kesäkuun eurovaalit, jossa perussuomalaiset uhoaa tekevänsä historiallisen kovan tuloksen. Nykyisessä maailmanajassa monia suomalaisia huolettaa myös Venäjä. Hallituksen määrätietoiset rajansulkutoimet, joita tehdään perussuomalaisen sisäministerin johdolla, nauttivat laajaa kannatusta. Hallituspuolueista nykylinjasta kärsii eniten RKP, joka uhkaa kutistua kolmen prosentin pikkupuolueeksi. RKP selittää kannatusalhoaan sillä, että puolueella ei ollut presidentinvaaliehdokasta. Näin voi hyvin olla, mutta suurempi syy lienee se, että ainakin osa RKP:n kannattajista ei ymmärrä, mitä puolue tekee oikeistokonservatiivisessa hallituksessa. Seuraavasta pääministeripuolueen paikasta haaveilevalle SDP:lle ja puolueen puheenjohtajalle Antti Lindtmanille perussuomalaisten kannatuksen vahvistuminen aiheuttaa pääsärkyä. Mitä tehdä, kun oikeistohallitus sopeuttaa ja leikkaa eikä välitä lakkopainostuksesta, ja silti keskeisten hallituspuolueiden kannatus pysyy korkeana, kun taas SDP:n kannatus on laskussa? Uuden elementin hallituspuolueiden ja perussuomalaisten kannatukseen voi kuitenkin tuoda kevään vaikea kehysriihi, jossa hallitus joutuu päättämään miljardien eurojen sopeutustoimista. Esimerkiksi ruuan alv:n nosto, jota valtiovarainministeri Purra on jo

Stubb ja Purra, yhteistyö luonnistaa

Purra ja Stubb tapasivat Tuleva presidentti Alexander Stubb on tavannut ahkerasti suomalaisia päättäjiä ja maailman johtajia. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) ja tuleva presidentti Alexander Stubb tapasivat sunnuntaina kahvittelun merkeissä. Jyri Huttunen 25.2. 18:20 VALTIOVARAINMINISTERI Riikka Purra (ps) kertoo X-viestipalvelussa, että hän on tavannut tulevan presidentin Alexander Stubbin. Hän kertoo kahvitelleensa Stubbin kanssa Espoon Haukilahdessa. – Yhteistyö toimii, ei epäilystäkään – Suomen parhaaksi kaikilla osa-alueilla. Perussuomalaisten puheenjohtaja Purra nähtiin myös Stubbin vaalivalvojaisissa 11. helmikuuta. Purra kertoi X:ssä, että kävi paikalla onnittelemassa Stubbia. Hän ei antanut haastatteluja medialle. Perussuomalaisten oma presidenttiehdokas, eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho ei päässyt presidentin­vaalien toiselle kierrokselle. Purra tai perus­suomalaiset eivät kuitenkaan missään vaiheessa kommentoineet, ketä Halla-ahon äänestäjien pitäisi toisella kierroksella äänestää. Alexander Stubb astuu virkaansa Suomen tasavallan 13. presidentiksi 1. maaliskuuta. Siihen asti hän perehtyy tehtäväänsä. Stubb on tavannut muun muassa presidentti Tarja Halosen ja käynyt lounaalla Mäntyniemessä tasavallan presidentti Sauli Niinistön luona. Stubb osallistui viime viikonloppuna Münchenin turvallisuus­konferenssiin, jossa hän tapasi muun muassa Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin, Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin ja Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin.

60-vuotisluokkakokoukseen

Meitä pääsi vuonna 1964 Kankaanpään lukiosta 36 ylioppilasta. Tänä keväänä tulee siis täyteen 60 vuotta ja puuhaan silloin yhteiskokoontumista Kankaanpäähän ja osallistumista myös uusien ylioppilaitten lakkiaisjuhlaan. Edellisen kerran olimme koolla Helsingissä v.2014 50-vuotisriemuvuonna, ja satuin silloin olemaan eduskunnan puhemiehistössä, joten voin kutsua ylioppilasluokkiemme oppilaat tutustumaan eduskuntaan ja jopa ruokailemaan puhemiehen edustustilaan. Meitä on ollut alunperin 36, joista tietojen mukaan poisnukkuneita on yksitoista, joten 25 olisi jäljellä. Yritämme saada kutsua kaikille, vaikka se on vaikeaa, kun kummatkin edelliskerralla kutsuja lähettäneet ovat kuolleet eikä heidän osoiteluetteloitaan ole saatu. Mutta toivotaan parasta eikä yrittänyttä ole laitettu. Muuten täällä fb:ssa näyttäisi meistä olevan vain yksi lisäkseni!😊😘🥰

Slava Ukraine

Punainen taivaanranta auringonlaskussa kotipihan lumikukkulalta kuvattuna! Kuva FB-sivullani symbolisoi tätä päivää - tasan kaksi vuotta on kulunut Venäjän kaikki rikosten tunnusmerkit omaavasta räikeästä hyökkäyksestä Ukrainaan!

Ukraina tarvitsee apuamme

Suomen Uutiset Ukrainassa muistetaan huomenna Venäjän hyökkäyssodassa kaatuneita ukrainalaissotilaita. Politiikka Venäjän brutaalin, koko Ukrainaa vastaan suunnatun hyökkäyssodan alkamisen toista vuosipäivää vietetään 24.2.2024. Helmikuun 15. päivänä tuli kuluneeksi myös tasan kaksi vuotta siitä, kun EU:n pelastuspalvelumekanismi aktivoitiin Ukrainan avunpyynnön seurauksena. Perussuomalainen sisäministeri Mari Rantanen kertoo, että Ukrainan tukemisen jatkaminen on prioriteetti myös sisäministeriössä. Kahden vuoden aikana Ukraina on pyytänyt apua 182 kertaa. Avunpyyntöjen johdosta Euroopan maat ovat tehneet pelastuspalvelumekanismin kautta Ukrainalle kaikkiaan 3 381 avuntarjousta. Suomi on ollut kolmanneksi aktiivisin avuntarjoaja 276 avuntarjouksellaan. – Sisäministeriö koordinoi materiaalisen hätäavun antamista Ukrainaan EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta. Toimitettavan avun kirjo on laaja ja kattaa käytännössä kaiken muun paitsi puolustustarvikeavun. Suomi on lähettänyt Ukrainaan jo lähes 300 rekkalastillista materiaaliapua sisältäen mm. suuria määriä energiasektorin, terveydenhuollon sekä pelastustoimen apua, kerrotaan sisäministeriön tiedotteessa. Suomi jatkaa Ukrainan tukemista Materiaalisella hätäavulla tuetaan Ukrainan selviytymiskykyä ylläpitämällä Ukrainan viranomaisten ja yhteiskunnan toimintakykyä sekä vähentämällä Venäjän iskujen vaikutuksia. – Tuen antaminen on tärkeää, sillä se on nopea ja tehokas keino muun muassa tuhotun energiainfrastruktuurin korjaamiseen tai sodasta aiheutuvien terveydenhuollon puutteiden nopeaan täyttämiseen. Myös sisäministeriössä priorisoimme Ukrainan tukemista, kertoo sisäministeri Mari Rantanen. Viimeisimpänä Suomi on toimittanut Ukrainaan muuntajia, generaattoreita, sähköverkon komponentteja, suurikokoisen vesisäiliön, muonapakkauksia, lastensairaalatarvikkeita, infuusiopumppuja, apuvälineitä sekä muita erilaisia sairaalatarvikkeita. Ukrainan avuntarpeet jatkuvat suurina ja koko yhteiskuntaa läpileikkaavina myös tulevaisuudessa, minkä vuoksi Suomen on kumppaneidensa ja liittolaistensa kanssa jatkettava aktiivista avun toimittamista Ukrainaan. SUOMEN UUTISET