Tasan neljäkymmentä vuotta sitten saavutettiin sinänsä mielestäni enemmän kuin kyseenalainen edistysaskel ihmiskunnan kehityksessä, kun ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle samanaikaisesti kun maapallon pinnalla oli yhä edelleen vieläkin ratkaisemattomia ongelmia esim. silloin Biafran nälkä eikä nälkä ole poistunut palloltamme sen jälkeenkään monista muista vaikeuksista puhumattakaan. Avaruuden valloitukseen uhratuilla varoilla olisi saatu paljon tarpeellisempia hyviä tekoja köyhyyden poistamiseksi.
Itselleni tämä kuuhun pääsyn päivä on jäänyt mieleeni ikimuistoisena, sillä olin silloin maamme edustajana Manchesterin maratonilla Englannissa saaden ajan 2.39.12. Se oli neljäs maratonini, sinä vuonna 1969 olin juossut jo ajan 2,27.40 ja edellisvuonna heti ensimmäisellä maratonillani Turussa 2.26.23,8. Parhaimmillani olin vuonna 1972 ennätysajallani 2.23.23, jolla olin Suomen kautta aikojen tilastossa 27. Ja Suomi oli sentään silloin ollut jo pitkään tunnettu maratonjuoksijoiden luvattu maa.
Tällä hetkellä maratonjuoksua ajatellen tähtäimenä on 29. Helsingin City-Marathon. Meitä on tasan kaksi tusinaa joka kerta mukana olleita ja kova kilpailu on siitä, ketkä pysyvät mukana ja kuka putoaa pois, aikaraja on 6 tuntia ja aina voi tulla myös vaivoja ja sairauksiakin. Itselläni tämä elokuun 15. päivä juostava maraton on 79. ja siis neljänkymmenen kahden vuoden aikana.
Voisi jopa sanoa maratonjuoksusta muodostuneen elämäntavan, mutta ei se niinkään ole. Päivittäiset lenkit tahtovat jäädä vain kympin pituisiksi ja nekin pehmeällä kankaalla sammalikossa lenkkipolun vieressä juostuina kipeähköä kantapäätäni säästääkseni. Akilleen kantapää nimensä mukaisesti kipeytyi minullakin ensi kerran vuoden 2007 syksyllä Ylihärmän veteraanien SM-maratonilla, josta jouduin terveyskeskukseen tiputukseen. Viime talven aikana sain kahdesti kortisoonipiikin, jonka on pitänyt parantaa kantapäätä, mutta aina siinä tuntuu pientä kipua, joka tosin ei paljoakaan haittaa rauhallista juoksua, mutta vauhtityötä ei juuri voi tehdä eikä liioin tule tehtyä pitkiä lenkkejä, jotka maratonin kannalta olisivat välttämättömiä.
Niin että tällaisia omakohtaisia mietteitä herätti 40 vuoden takainen kuukävely. Monella muulla voi olla myös mielikuvia tästä päivästä tai ainakin jostain muusta ikimuistoisesta hetkestä vuosienkin takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti