Olen pitkään ihmetellyt enkä oikein mistään ole saanut selvitystä maamme suomalaiskansallisen kaikinpuolisen kulttuurin nousemisesta heti alkuvaiheissaan sellaisiin saavutuksiin, etteivät myöhemmät miespolvet ole siihen kyenneet. Tämä koskee nimenomaan omaa kansallista kulttuuriamme, jolle tarjoutui kehitysmahdollisuudet vasta autonomiamme aikana suomenkielen tultua viralliseksi kieleksi 1800 -luvulla ja silläkin nimenomaan vasta jälkimmäisellä puoliskolla.
Tekee jopa mieli sanoa, ettei taidemaalauksemme edes enää voi yltää sille tasolle, jolle se nousi ns. kultakaudella kansallisromantiikkamme aikana 1800-luvun lopulla. Ei tarvitse mainita kuin nimet Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Helena Schjerfbeck ja Juho Rissanen. Kun eilen mainitsin Ruokolahden leijonasta, on yksi Edelfeltin mieleenpainuvimpia maalauksia Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä niin kuin Gallen-Kallelalla esim. Akka ja kissa sekä lukemattomat Kaleva-aiheiset maalaukset.
Samoin musiikissa koko maailman tietoisuuteen nousseen säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen teokset ovat ylittämättömiä, niin ajallisesti ensimmäisten säveltäjiemme joukossa kuin hänkin on.
Ja edelleen sama pätee kirjallisuudessamme, vain syksystä jouluun runollisesti sanottuna elänyt Stenvallin Aleksi, Aleksis Kivi on yltänyt sellaisiin saavutuksiin, että ne ovat ylittämättömiä.
Runoilijoistamme myös 1800-luvun lopun Eino Leino on ehdoton huippumme.
Kun tähän lisään vielä kristinuskon puolelta ensimmäisen maallikon Paavo Ruotsalaisen (1777-1852), joka uskonnollisen ajattelun terävyydessä ja syvimmässä ymmärtämisessä ei ole vieläkään löytänyt maastamme vertaistaan maallikkoa, tuskin montaakaan oppinutta teologiakaan, niin ihmettelyn aihetta riittää.
Onko kansamme keskuudessa vuosisatojen aikana, kun ei suomalaisuutemme ole saanut tunnustusta, itänyt ja kypsynyt tälläinen jalokivi, joka on puhjennut pitkän pimeyden jälkeen kirkkaaseen valoon, ja mikä ihmeellisintä, kaikilla kulttuuriemme aloilla. Tästä kaikesta olemme jo yli sata vuotta saaneet iloita ja nauttia. Onko meidän aikanamme etualla talous ja teknisyys nokioineen. Ja eikö hajonnut yhtenäiskulttuurimme enään pysty tuottamaan ehdottomia huippuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti