Luvian kirkkoherra, lääninrovasti, kirkolliskokousedustaja, Satakunnan Kansan kolumnisti, herännäispappi ja muutenkin mukava mies. Eli ei sellainen, kun seurakunnasta lähetettiin vastaanottajat uuden papin saapuessa junalla. Laiturille purkautui paljon ihmisiä. Kun lopulta jäljellä oli vain yksi ihminen, rohkaistuivat vastaanottajat kysymään, oletko sinä se seurakuntamme uusi pappi. "En ole, minä vain näytän siltä, sillä minulla on hammassärky," kuului vastaus.
Tapio Seppälä ei siis tee matkaa hammasta purren vaan leppoisasti hyväntahtoisesti hymyhuulin ja jokaista ihmistä kunnioittaen ja lähestyen samalla tavalla, vaikka syntymäpäiväjuhlissa tänään olikin vieraita ja seurapuhujia piispasta ja professorista alkaen. Oli myös konsertti, jossa kuulimme kanteleella, viululla ja pianolla esitettyjä herkkiä kappaleita.
Minulla on ilo tuntea Tapio jo pitkältä ajalta aina Länsi-Porin kappalaisen ajoilta lähtien. Luvian kirkkoherranakin hän on toiminut jo vuosikausia. Hän on aina ollut auliisti lähtemässä seuroihin, jos vain aikataulut ovat sopineet. Niinpä hän on käynyt molemmissa kirkkoherraseurakunnissani Jämijärvellä ja Jurvassa, niin myös Kankaanpään siioninvirsiseuroissa kuten myös Porissa. Ja on Luviallakin yleensä vuoden vaihteessa ollut körttiseuroja.
Ennen kaikkea Tapio tunnetaan sujuvakynäisenä kantaaottavana kirjoittajana. Satakunnan Kansassa hänellä on laaja lukijakunta, jolle hän tuo jokaisen tavoitettavissa olevaa kristittynä olemista ilman vaatimuksia, koska Vapahtajamme on täyttänyt kaiken puolestamme. Saamme näin uskolla omistaa kaiken valmiina. Papistoa varten hän on kerran ollut synodaalikirjan kirjoittajana papin kutsumuksesta.
On arvokasta, että saa pitää tälläisiä ystäviä, sillä vaimonsa Maija-Leena on täysin samaa kaliiperia! Tyttäret ovat jo lentäneet pois pesästä, vaikka olivatkin tarjoilemassa kaffetta ja nisusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti