Ihmeistä puhuvia kristittyjä katsotaan joskus vähän pitkään, jotkut kun tahtovat pitää ihmeinä kaikkia tapahtumia. Kuitenkin jo kirkkoisä Augustus sanoi, ettei olisi kristitty ellei ihmeitä tapahtuisi.
Tänä iltana sain todistaa ihmeen, aivan uskomattoman asian.
Kuten torstai-illasta kerroin, olin mökkijärvellä jopa soutamassa. Yritin myös laittaa laituria parempaan asemaan, vaikken onnistunut korkean vedenpinnan takia. Illalla kotona ei kännykkää löytynyt mistään eikä siihen soittokaan auttanut mitään. Joskus kadoksissa oleva kännykkä antaa näin itsestään elonmerkkejä.
No ei mitään, seuraava aamuna päivän valjettua ajoin takaisin mökille katsomaan paikkoja. Punainen Nokian Lumia-puhelin näkyi hyvin mökin matalassa rantavedessä. Puhelin ehti liota järvivedessä 17 tuntia. Tuntui, että puhelin oli menetetty. Tilasin uuden puhelimen heti perjantaina eduskunnasta, josta ilmoitettiin sen lähettämisen tapahtuvan vasta maanantaina.
No ei vieläkään mitään, viikonvaihde on ollut tosi rauhallista, kun kännykkä ei ole soinut eivätkä ihmiset osaa enää soittaa lankapuhelimeen, kun on totuttu niin soittamaan yksinkertaisesti vain kännykkään.
Tänään illalla, kun on tehty kaikki kaiken varalta taiteen kaikkien sääntöjen mukaan sim-kortin kuivaamisineen, kuitenkin laitettiin uponnut kännykkä lataukseen. Ja kas kummaa, se pyysi koodinumeroa ja kaikki toiminnat tulivat näkyviin ja niin siihen soittaminen kuin siitä soittaminen rupesi luonnistamaan niin kuin ei mitään.
Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi. Tämä voi jostakin tuntua pikkujutulta, mutta kyllä se on IHME. Viisas J.W. von Goethe ei turhaan ole todennut ihmeen olevan uskon rakkain lapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti