Rautaisannosta tarvitsemme

Olen joskus todennut puheessa vihkiessäni sellaista avioparia, josta mies on armeijan palveluksessa, miten jokainen alokas kantaa repussaan marsalkan sauvaa ja miten vihittävillä on omassa avioliitossaan tähän samaan onnistumiseen täydet mahdollisuudet. Mutta kuten alokkaan repussa on paljon muutakin, rautaisannos sisältäen kaikkea tarvittavaa, samoin avioliitossa tarvitaan oppimista Vapahtajaltaltamme, joka on hiljainen ja nöyrä sydämeltään.

Rautaisannoksena tarvitaan hätätilan varalta 1-3 päivän määrän ravintorikasta ja säilyvää muonaa ja sotilas tarvitsee tietysti myös patruunoita. Mutta tarvitsemme myös päivittäisessä elämässämme rautaisannoksen vaeltaessamme Jeesuksen opetuslapsitietä, nytkin kun elämme parhaillaan paaston aikaa ja valmistaudumme vastaanottamaan Jeesuksen kärsimysajan, pitkänperjantain ristinkuoleman ja pääsiäisen riemullisen ylösnousemuksen ja eläessämme kaiken tämän taas kerran todeksi.

Ensi sunnuntain otsakkeksi on annettu Rukous ja usko, aiemmin ehkä vielä kuvaavampana pyhän nimenä oli Hellittämätön usko. Evankeliumissa kerrotaan isästä, joka toi riivaajan vaivaaman poikansa Jeesuksen luo ja pyysi tätä parantamaan poikansa sanoen: "Jos sinä voit". Jeesus joutui silloin tekemään vastakysymyksen: "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Ja tähän hädissään oleva isä lausui meitä kaikki heikkouskoisia lohduttavat sanansa: "Minä uskon! Auta minun epäuskoani." Ja Jeesus paransi pojan.

Omaa rautaisannostamme ylläpitääksemme meillä kristikunnan keskellä eläessämme on monia erinomaisia päivittäisravintomme tankkauspaikkoja. On radion aamu- ja iltahartaudet, ennen niitä tulevat hartaat sävelet ja sunnuntain jumalanpalvelukset. On myös paljon päivittäiseen hartaushetkeen johdattavia hartaus- ja rukouskirjoja.

Tänä vuonna seuraan Olavi Kareksen toimittamaa Isien perintö -kotihartauskirjaa, johon on koottu heränneiden isien kirjoituksia pääasiassa 1800-luvulta. Hyvin terveellistä luettavaa vielä meidänkin päivinämme, vaikka olemmekin jo 2000-luvulla. Samaa voi sanoa myös Paavo Virkkusen toimittamasta Rukouskirjasta, jossa on osoitettu rukous joka päivälle. Nytkin juuri mitä ajankohtaisin rauhan rukous Suomen kirkon rukouskirjasta: "Anna laupias Jumala rauhan vallita kansojen kesken, rauhan ja yksimielisyyden vallita kodeissa, rauhan päästä kaikkien sydämiin. Siunaa kaikkia niitä, jotka työskentelevät saadakseen aikaan rauhan ja sopua ihmisten kesken."

Ja toinen rukous Isien perinnöstä lähes 200 vuoden takaa Antti Björkqvistin postillasta Uskon harjoitus autuuteen: "Oi, sinä Pyhä Jeesus, joka olet meidän tähtemme kyyneleitä vuodattanut, tule Henkesi kautta lähelle meitä musertaaksesi ja sulattaaksesi kylmenneet sydämemme, jotta meissä syntyisi sinun armosi ikävä ja alkaisimme niin omilla kyyneleillämme pyyhkiä pois sinun kyyneleitäsi. - Herra kuule meitä!"

Niin, pysyimmepä tällaisella pienellä paikalla suren Herramme edessä!

IHME

Ihmeistä puhuvia kristittyjä katsotaan joskus vähän pitkään, jotkut kun tahtovat pitää ihmeinä kaikkia tapahtumia. Kuitenkin jo kirkkoisä Augustus sanoi, ettei olisi kristitty ellei ihmeitä tapahtuisi.

Tänä iltana sain todistaa ihmeen, aivan uskomattoman asian.

Kuten torstai-illasta kerroin, olin mökkijärvellä jopa soutamassa. Yritin myös laittaa laituria parempaan asemaan, vaikken onnistunut korkean vedenpinnan takia. Illalla kotona ei kännykkää löytynyt mistään eikä siihen soittokaan auttanut mitään. Joskus kadoksissa oleva kännykkä antaa näin itsestään elonmerkkejä.

No ei mitään, seuraava aamuna päivän valjettua ajoin takaisin mökille katsomaan paikkoja. Punainen Nokian Lumia-puhelin näkyi hyvin mökin matalassa rantavedessä. Puhelin ehti liota järvivedessä 17 tuntia. Tuntui, että puhelin oli menetetty. Tilasin uuden puhelimen heti perjantaina eduskunnasta, josta ilmoitettiin sen lähettämisen tapahtuvan vasta maanantaina.

No ei vieläkään mitään, viikonvaihde on ollut tosi rauhallista, kun kännykkä ei ole soinut eivätkä ihmiset osaa enää soittaa lankapuhelimeen, kun on totuttu niin soittamaan yksinkertaisesti vain kännykkään.

Tänään illalla, kun on tehty kaikki kaiken varalta taiteen kaikkien sääntöjen mukaan sim-kortin kuivaamisineen, kuitenkin laitettiin uponnut kännykkä lataukseen. Ja kas kummaa, se pyysi koodinumeroa ja kaikki toiminnat tulivat näkyviin ja niin siihen soittaminen kuin siitä soittaminen rupesi luonnistamaan niin kuin ei mitään.

Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi. Tämä voi jostakin tuntua pikkujutulta, mutta kyllä se on IHME. Viisas J.W. von Goethe ei turhaan ole todennut ihmeen olevan uskon rakkain lapsi.