Arvoisat kunniakansalaisemme, sotiemme veteraanit ja kotirintamalla uurastaneet naiset! Hyvät juhlavieraat!
Voimme tänäänkin kansallista veteraanipäivää viettäessämme täydellä syyllä sanoa, että uhrien ansiosta siniristilippumme voivat juhlistaa tätä vapaan isänmaamme merkkipäivää. Ja te, sotiemme veteraanit ja kotirintaman naiset ansaitsette mitä suurimman kiitoksen itsenäisyytemme säilymisestä. Kansojen Kaitsija, Taivaallinen Isämme on katsonut kansamme puoleen ja antanut meidän pysyä itsenäisenä kansojen suuren meren keskellä.
Minulla on mitä suurin kunnia tuoda tähän perinteiseen juhlaamme maamme korkeimman päättävän elimen, eduskunnan puhemiehistön mitä kunnioittavin tervehdys. Ja teen sen suurella ilolla. Olemme saaneet viettää syyskuun 15. päivästä 8 kuukauden ajan, kuluvan huhtikuun 15. päivään asti kestänyttä, ensimmäisten säännöllisten valtiopäivien 150-vuotisjuhlamuistoa ja –vuotta. Jo silloin säätyvaltiopäivien ensimmäisten puhemiesten joukossa oli satakuntalainen puhemies, talonpoikaissäätyä edustanut Aukusti Mäkipeska Ruovedeltä. Satakuntahan ulottui silloin niin pitkälle.
Suurelle valtiopäivämiehellemme J.V. Snellmanille kuuluu suuri ansio valtiopäivien koollekutsumisesta. Siksi teitä veteraaneja ja teidän työtännekin ajatellen sopii hyvin lainata hänen ajatustaan: "Kansakunnan, jolta puuttuu tarpeellinen itsetunto, täytyy joutua halveksituksi. Suomen kansalla, kun se luo silmäyksem viimeksi kuluneisiin 50 vuoteen, on oikeus iloita olemassaolostaan ja saada siitä luottamusta, että se niissä ahtaissakin oloissa, joihin historia on sen asettanut, voi osoittaa samaa tyyntä urheutta, joka on johtanut esi-isät läpi kovien kohtaloitten, ja siten säilyttää ja kartuttaa saamaansa perintöä."
Te olette toimineet tämän Snellmanin ohjeen mukaisesti ja antaneet siitä esikuvan myös meille nuoremmille.
On hyvä, että tänään osaamme antaa koko kansakuntana sotiemme veteraaneille ja kotirintaman naisille teille kuuluvan arvon. Esim. perjantaina saimme veteraanien kanssa olla kunniavieraina Säkylän Porin Prikaatissa. Siellä meitä oli Kankaanpäästä kuusi edustajaa.
En voi olla kertomatta eilisestä tilaisuudesta, jossa vietimme siunaustilaisuuden jälkeen muistotilaisuutta ja lauloimme tietysti virsiä. Mutta vasta kun vuorossa oli tässäkin juhlassamme laulettava Veteraanin iltahuuto, alkoi myös vaimonsa kuoleman vuoksi leskeksi jäänyt puoliso laulaa. Niin tärkeä meille on veteraanien asia: "Laineissa Laatokan mahti, kahlita kenkään ei voi. Veljet sen rantoja vahti, konsa on koittava koi."
V. 2017 saamme juhlia itsenäisyytemme 100-vuotista olemassaoloa. Me olemme eduskunnassa hyvissä ajoin aloittaneet valmistelut, ja eduskunnan rakennusten remontit ovat menossa. Viimeisenä on vuorossa vanhimman eli v. 1931 valmistuneen, arkkitehti J.S. Sirenin suunnitteleman päärakennuksen täysremontti, joka aloitetaan tämän eduskuntakauden päätyttyä keväällä 2015.
Tällaisia 100- ja 150-vuotisjuhlia emme voisi viettää, ellei teidän veteraanisukupolven itsenne uhraavaa työtä olisi ollut. Meidän nuoremman polven tehtävänä on pitää teistä hyvää huolta koko elämänne ajan ja siitä pidämme vaarin niin eduskunnassa kuin paikallisestikin kaikkien veteraajärjestöjemmekin kautta, ovathan sotainvalidien, sotaveteraanien ja rintamaveteraanien liputkin täällä juhlassamme muistuttamassa tärkeästä tehtävästämme.
Näin saamme mennä kiitollisin kohti tulevaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti