Puheenvuoroni Kankaanpään veteraanipäivän juhlassa

Arvoisat kunniakansalaisemme, sotiemme veteraanit ja kotirintamalla uurastaneet naiset! Hyvät juhlavieraat!

Voimme tänäänkin kansallista veteraanipäivää viettäessämme täydellä syyllä sanoa, että uhrien ansiosta siniristilippumme voivat juhlistaa tätä vapaan isänmaamme merkkipäivää. Ja te, sotiemme veteraanit ja kotirintaman naiset ansaitsette mitä suurimman kiitoksen itsenäisyytemme säilymisestä. Kansojen Kaitsija, Taivaallinen Isämme on katsonut kansamme puoleen ja antanut meidän pysyä itsenäisenä kansojen suuren meren keskellä.

Minulla on mitä suurin kunnia tuoda tähän perinteiseen juhlaamme maamme korkeimman päättävän elimen, eduskunnan puhemiehistön mitä kunnioittavin tervehdys. Ja teen sen suurella ilolla. Olemme saaneet viettää syyskuun 15. päivästä 8 kuukauden ajan, kuluvan huhtikuun 15. päivään  asti kestänyttä, ensimmäisten säännöllisten valtiopäivien 150-vuotisjuhlamuistoa ja –vuotta. Jo silloin säätyvaltiopäivien ensimmäisten puhemiesten joukossa oli satakuntalainen puhemies, talonpoikaissäätyä edustanut Aukusti Mäkipeska Ruovedeltä. Satakuntahan ulottui silloin niin pitkälle.

Suurelle valtiopäivämiehellemme J.V. Snellmanille kuuluu suuri ansio valtiopäivien koollekutsumisesta. Siksi teitä veteraaneja ja teidän työtännekin  ajatellen sopii hyvin lainata hänen ajatustaan: "Kansakunnan, jolta puuttuu tarpeellinen itsetunto, täytyy joutua halveksituksi. Suomen kansalla, kun se luo silmäyksem viimeksi kuluneisiin 50 vuoteen, on oikeus iloita olemassaolostaan ja saada siitä luottamusta, että se niissä ahtaissakin oloissa, joihin historia on sen asettanut, voi osoittaa samaa tyyntä urheutta, joka on johtanut esi-isät läpi kovien kohtaloitten, ja siten säilyttää ja kartuttaa saamaansa perintöä."

Te olette toimineet tämän Snellmanin ohjeen mukaisesti ja antaneet siitä esikuvan myös meille nuoremmille.

On hyvä, että tänään osaamme antaa koko kansakuntana sotiemme veteraaneille ja kotirintaman naisille teille kuuluvan arvon. Esim. perjantaina saimme veteraanien kanssa olla kunniavieraina Säkylän Porin Prikaatissa. Siellä meitä oli Kankaanpäästä kuusi edustajaa.

En voi olla kertomatta eilisestä tilaisuudesta, jossa vietimme siunaustilaisuuden jälkeen muistotilaisuutta ja lauloimme tietysti virsiä. Mutta vasta kun vuorossa oli tässäkin juhlassamme laulettava Veteraanin iltahuuto, alkoi myös vaimonsa kuoleman vuoksi leskeksi jäänyt puoliso laulaa. Niin tärkeä meille on veteraanien asia: "Laineissa Laatokan mahti, kahlita kenkään ei voi. Veljet sen rantoja vahti, konsa on koittava koi."

V. 2017 saamme juhlia itsenäisyytemme 100-vuotista olemassaoloa. Me olemme eduskunnassa hyvissä ajoin aloittaneet valmistelut, ja eduskunnan rakennusten remontit ovat menossa. Viimeisenä on vuorossa vanhimman eli v. 1931 valmistuneen, arkkitehti J.S. Sirenin suunnitteleman päärakennuksen täysremontti, joka aloitetaan tämän eduskuntakauden päätyttyä keväällä 2015.

Tällaisia 100- ja 150-vuotisjuhlia emme voisi  viettää, ellei teidän veteraanisukupolven itsenne uhraavaa työtä olisi ollut. Meidän nuoremman polven tehtävänä on pitää teistä hyvää huolta koko elämänne ajan ja siitä pidämme vaarin niin eduskunnassa kuin paikallisestikin kaikkien veteraajärjestöjemmekin kautta, ovathan sotainvalidien, sotaveteraanien ja rintamaveteraanien liputkin täällä juhlassamme muistuttamassa tärkeästä tehtävästämme.

Näin saamme mennä kiitollisin kohti tulevaisuutta.

Muistojen Huovinrinteellä

Päivän hienoa antia oli osallistua varuskuntapalveluspaikassani Säkylän Huovinrinteellä Porin Prikaatin veteraaneille tarjoamaan lounaaseen tutussa ruokalarakennuksessa. Monia veteraaneja eri puolilta Satakuntaa tunsinkin, koska olen monella tavalla mukana kaikkienkin veteraanijärjestöjemme työssä: valtakunnallisessa veteraaniasiain neuvottelukunnassa, Satakunnan sotainvalidien hallituksessa, Kankaanpään seudun Sotainvalidien puheenjohtajana, Kankaanpään Sotainvalidien varapuheenjohtajana ja Kankaanpään Rintamaveteraanien sihteerinä. Paikalla oli muuten Kankaanpäästä meitä Kankaanpään Rintamaveteraanien jäseniä kuusi henkeä, muita meiltä ei sitten ollutkaan tällä kerralla. Sää oli mitä hienoin ulkona olleiden prikkaatin ajoneuvojen tutustumiseen Porilaisaukiolla.

Iltapäivä ja ilta kului nopeasti taas valtatie 23:n varrella, urakka lähenee uhkaavasti loppuaan, enää  900 metriä on jäljellä Pori-Parkanotien ja Pohjanmaantien risteyksen liikenneympyrästä Parkanon suuntaan. Seppo Sillanpää on myös ahkeroinut kanssani. Kahteen pekkaan olemme jo urakoineet tienvarsiputsausta yli 20 km, tarkalleen sanoen 20 km 200 metriä. Muuten on sujunut hyvin, mutta heti roskien poiston jälkeen ilmestyy uusia roskia. Mikä valta saisi Suomen pysymään siistinä!

Työtä riittää tekevälle

Kerron vähän kuluneen alkuviikon toimista, kun eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut tulla lainkaan kirjoittamaan. Näin vastasin viestiinkin, jossa kysyttiin vieläkö olen täällä netissä.

Eduskunnan vapaa viikko on todella pyörähtänyt täydessä, voisi sanoa jopa sekamelskassa aamusta iltayöhön. Joka päivä on päästy vähän eteenpäin tienvarsiroskien keräämisessä, yhtenä iltana otettiin jo aurakeppejäkin pois parisenkymmentä kilometriä, vain kaksi keppiä oli niin jäässä, ettei saatu irti.

Tänään olin onnibussin kyydissä Mansessa, Israelin Ystävien liittohallituksen kokousta johtamassa. Asioita ja puhumista riitti kolmeksi tunniksi ja valmisteltiin myös liittokokousta, joka pidetään la 24.5. Kalevan kirkon seurakuntasalissa. Kankaanpäässä on elokuun 23.-24. päivinä Israel-konferenssi eli Israelin Ystävien vuosittainen valtakunnallinen kesätapahtuma.

Maanantaipäivän ratoksi

Tänään pidimme Kankaanpään seudun Sotainvalidien vuosikokouksen täyden tusinan ollessa paikalla. Vuoden suuntaviivat ovat siten selvillä. Sihteerimme Sari Lehto oli laatinut toimintakertomuksen ja toimintasuunnitelman, alusta asti rahastonhoitajana ansiokkaasti toiminut Aino Lilja esitteli tilit ja tilintarkastajien niistä antaman lausunnon. Kunniamerkkejäkin jaettiin ansioituneille, kultainen  Olavi Raitaluomalle ja hopeinen Hellevi Mäelle, Sari Lehdolle ja Olavi Koivuniemelle.

Piirin vuosikokouksessa Toivo Lautaoja ja Oskari Kukkumäki saavat ansioristin.
Iltapäivä kului sitten suksihommissa, Kesport Jämi ja sen voitelumestarit pistivät oikeat tökötit suksien pohjiin, ja piti ostaa toiset suksetkin mahdollista suojakeliä varten, kun säätiedot keskiviikon ilmanalasta Helsingissä eduskunnan mestaruushiihdoissa ovat kahtalaista ilmaa lupaavat. Jämiltä takaisin tullessa piti poiketa kyläkauppa Wihtiksessäkin sanaa heittämässä Teuvon kanssa, kun ei perjantaina päässyt käymään kaupassa.

Illan uutisissa kuului kummia Italian vaaleista, MOT-ohjelmassa Pirkko Jalovaaran parantamiskokouksista, joita piispa Tapio Luoma oli viisaasti kommentoinut ilmeisesti A-studiossa. Aina sattuu ja tapahtuu, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

Hannu Nymanin kanssa käymämme puolen tunnin keskustelu, jonka piti tulla ulos perjantai-iltana, onkin näytetty tänään sekä päivällä että illalla kanavalla 64. Muutamat ovat sen nähneet, mutta voipi tulla uusintoina muulloinkin. Keskustelimme nyky-Suomen menosta ja meiningeistä, eli melkein inflaation kokeneella yhdellä sanalla sanottuna A R V O I S T A, mikä ei suinkaan tarkoita arpoja, vaan todella ARVOJA.

Byrokratian hitaat rattaat

Byrokratian rattaat jauhavat aina vaan. Tänään sain tiedon erään asian päättymisestä pitkän jahkailun jälkeen onnellisesti. Tammikuun lopussa Australiassa kuolleen pojan ruumis on tulossa Suomeen ja siunaus voi tapahtua maaliskuun alussa, kuten vanhemmat ovat kaukokatseisesti sopineet. Mutta kuukauden päivät täytyi asian pyöriä virkakoneiston rattaissa.

Toinen asia on kestänyt jo vuosia: onnettomuus tapahtui Saksassa ja lääkärintodistuksia on kertynyt kilokaupalla ja nyt niitä täytyisi kääntää saksaksi, mutta kuka maksaa kustannukset. Jätin tiedustelun eduskunnan tietopalveluluun, löytyykö EU-kansalaisille tulkkipalveluita.

Eduskunnan kyselytunnilla sai Martti Mölsä tehdä ensimmäisenä kysymyksen nykyrakentamisesta ja sen ongelmista, kuten homeiden myrkkykaasujen aiheuttamista hengitysvaurioista.

Omakotitalojen rakentamisen vauhdittamiseksi tuli hyvä ehdotus Noormarkun puolesta. Jos annettaisiin normaalihintaisen, korkeintaan 200.000 euroa maksavan ensikodin rakentajalle ALV-veron palautus, niin jo alkaisi taloja nousta maakuntiin, pääkaupunkiseudullahan ei tähän hintaan saa taloja pystyyn. Näin edistettäisiin maaseudun pysymistä asuttuna.

10 sivua veteraaniasiaa

Veteraanityö ei suinkaan ole loppunut, meillä Kankaanpäässäkin on tänä vuonna 35 vähintään 90-vuotiasta veteraania, joista kaksi yli 100-vuotiasta. Kaiken kaikkiaan veteraaneja on 73, puolisoita 20, leskiä 62, kannattajajäseniä 124 ja naisjaostossa 26 eli yhteensä Kankaanpään Sotaveteraaneilla on 307 jäsentä, kun lukuun otetaan myös kaksi yhteisöjäsentä. Vuoden aikana viimeiseen iltahuutoon kutsuttiin yhdeksän veteraania, yksi puoliso, viisi leskeä ja kaksi kannattajajäsentä.

Tämä ja paljon muuta käy ilmi nelisivuisesta toimintakertomuksesta, joka jaettiin veteraanien hallituksen kokouksessa ja käsitellään tulossa olevassa vuosikokouksessa. Viime vuoden aikana erilaisia tapahtumia on ollut kuutisenkymmentä. Lisäksi tulevat veteraanihautaukset, joissa on laskettu seppeleet, merkkipäivämuistamiset kaikille yli 90-vuotiaille sekä kaikille  henkilökohtaisesti viety itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien kutsu ja joulukukkien vieminen yli 90-vuotiaille.

Paavo Kampin johtama Kankaanpään Sotaveteraanit on siis vahvasti noudattamassa tunnuslausetta: Veteraania ei jätetä. Siitä oli taas muistuttamassa tämänpäiväinen hallituksen kokouskin, jossa meillä oli käsiteltävänä kymmenen arkkia asiapapereita: esityslista ja edellisen kokouksen pöytäkirja, jo mainittu nelisivuinen toimintakertomus, tuloslaskelma, toimintasuunnitelma, talousarvio, tulevan vuosikokouksen esityslista ja piirihallituksen kiertokirje. Kokouksessa käsiteltiin myös Tykistöprikaatin valatilaisuutta Niinisalossa, jossa valan lukee veteraani Jaakko Vaajasaari. Veteraanikeräyksen aluejakoa tarkennetaan, koska keräyksen suorittaneet sotilaat eivät ole käyneet läheskään kaikilla alueilla. Talvisodan päättymisen muistotilaisuus on 13.3. talvisotaan lähdön muistomerkillä.

Alkaneesta vuodesta on jälleen tulossa yhtä toimelias kuin aikaisemmatkin, veljeä ei todellakaan jätetä!

Lauantaipäivän kulkua

Etelässä alkoivat hiihtolomat, mahtavat hiihtokelit koululaiset saivatkin. Kankaanpäässä on loistavat ladut, liikuntakeskuksesta pääsee pimeälläkin valaistua latua viidentienristeykseen ja siellä vitosen ladulle tai vaikka Kuninkaanlähteelle, jossa taas viiden kilometrin latu, samoin kuin liikuntakeskuksessa vitosen valaistu latu. Mutta eipä silti, kyllä hiihtäjiäkin näkyy monilla eri laduilla.

Päivä meni Säkylän Pyhäjärven rannan mahtavissa maisemissa seurakunnan leirikeskuksessa Pihlavassa, jossa pidettiin arkkihiippakunnan luottamustehtävien puheenjohtajien koulutuspäivä. Olimme Kankaanpäästä paikalla Ulla Suontaustan kanssa. Aina sitä oppii uutta vanhanakin. Lainoppinut asessori Matti Mäkinen valotti ajankohtaisia kirkollisia asioita: kesäkuun alusta voimaan tulevia kirkon uusia virkamiesoikeudellisia säännöksiä mm. virkasuhteen irtisanomisperusteiden muuttumisesta.

Sain myös luettua loppuun lähes viisisataasivuisen tiiliskiven, Jukka Tarkan ”Karhun kainalossa, Suomen kylmä sota 1947 – 1990”. Onnekkaasti, osin omankin taitavan menettelymme ansiosta, suomettumis-pilkankin painamina onnistuimme kuitenkin säilyttämään itsenäisyytemme yya-sopimuksen varjosta huolimatta ja vapauduimme vuodesta 1990 lähtien täydellisesti puolueettomaksi ja riippumattomaksi valtioksi. Itse sanoisin, että kuten sotiemme aikana, niin myös tämän kylmän sodan ajanjakson suojelijanamme toimi itse Kansojen Kaitsija, Kaikkivaltias Jumala, joka näin suuriarvoisesti katsoi kansamme puoleen.

Ajetaanko metsäteollisuuskin alas

Olin Raumalla tutustumassa UPM:n paperitehtaaseen, jonka kolmas paperikone on saanut lopettamistuomion. Jäljellä on vielä kolme ajanmukaista, ja neljäs on jopa maailman ykkösluokan paperintekokone. Paneelissamme oli alustajana Metsäteollisuusliiton toiminnanjohtaja Timo Jaatinen.
Näyttää siltä, että Nokian ja telakkateollisuuden jälkeen alasajon kohteena on 25 %:a nettoviennistämme vastaava metsäteollisuus. Tämäkö on sitä EU:n paljon puhuttua siunauksellisuutta? Yksin rikkidirektiivi nostaa metsäteollisuuden vientikustannuksia vuodesta 2015 lähtien 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Kun mukaan lasketaan vuodesta 2011 lähtien perittävä kuljetusten dieselvero ja vuodesta 2014 alkaen maksuun tuleva Windfall- eli päästövero, tulee näistä vuosittain toinen 200 miljoonan euron verorasitus metsäteollisuudelle.

Näin ollen ei olekaan ihme, ettei esimerkiksi UPM ole kiinnostunut investoimaan Suomeen, kun sillä on paperitehtaita viidessä maassa, ja muissa maissa ei ole näitä Suomen valtion aikaansaamia kustannusrasitteita. Hallituksen puolivälin kehysriiheltä odotetaankin paljon. Kaiken lisäksi kauppataseemme on kääntynyt järkyttävästi alijäämäiseksi ensi kerran sitten 1990 tapahtuneen Neuvostoliiton kaupan romahtamisen jälkeen, nyt jopa kolme miljardia enemmän kuin silloin. Nokia-buumin ollessa parhaimmillaan 2000-luvun alussa ylijäämää oli peräti 12 miljardia kolmenakin vuotena.

Olisko kirveellä töitä! Sitä tarvitaan metsänhakkuussa, mutta tarvetta sille näyttäisi olevan muuallakin.