Niinpä itse Jeesuskin asetti itsensä alttiiksi kärsimystien
kulkijaksi. Hän sanookin: Totisesti minä sanon teille, jos ei vehnänjyvä putoa
maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon
hedelmää. Tie iankaikkiseen elämään kulkee juuri kuoleman kautta ja Jeesus on
edelläkävijänä kulkenut sen. Ja me saamme seurata hänen viitoittamaansa tietä.
Uskon tie onkin riisumista omista luuloistamme. Vanhat
heränneet sanoivatkin, että me pyrimme ylöspäin ja eksymme aina, mutta Herran
tie painaa alaspäin ja pienentää meitä.
Jeesus myös opettaa palvelemista: Jos joku minua palvelee,
hän seuratkoon minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani
oleva. Ja Hän tiesi oman kärsimyksensä raskaan taakan, mutta koska se oli
välttämätöntä voidakseen suorittaa Vapahtajan tehtävänsä, hän alistui
kärsimyksiinsä.
Ja lopulta, kun hänet ylennettiin ristille, hän tiesi
vetävänsä kaikki tykönsä syntiemme sovittajana. Aivan kuten juutalaisten
erämaavaelluksella Egyptistä kaikki, jotka katsoivat ja uskoivat ylennettyyn
vaskikäärmeeseen, pelastuivat.
Me saamme kulkea Kristuksen kuoleman viitoittamaa ristin
tietä, mutta juuri sillä tiellä kärsimys koituu myös meidän parhaaksemme ja
ylentämiseksi kerran maasta taivaalliseen kirkkauteen.
Olkoon alkava paastonaika meille tällaista laskeutumista
yksinkertaiseen rakkauden täyttämään palvelimisen ja itsekieltäymysten tielle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti