Tänään sain olla pitämässä Jämijärvellä messun. Kanttorina toimi Heikki Havin vapaan viikonlopun sijaisena Keijo Vättö, jonka kanssa on ollut monia miellyttäviä kokemuksia, tämänpäiväinen ei suinkaan tehnyt poikkeusta. Jo itse messukin sujui luonnikkaasti.
Aina välistä tuuratessani Osmo Tahvanaisen vapaita järjestämme messun jälkeen kirkkokahvit ja siioninvirsiveisuuhetken. Niin tänäänkin. Heli Lautaluoma leipoo aina makoisat pullat, Anni Mäkynen huolehtii muusta kastamisesta ja Mirja Keskisaari keittää ja tarjoilee kahvit.
Itse veisuutilanne muodostui Keijo Vätön ansiosta yllättäväksi juhlahetkeksi. Hänen houkuttelemanaan paikkalla oli myös Juho Vuorenmaa, joka Vätön johtamana piti laulukonsertteja nuorena poikana vuosikausia. Nyt on ollut jonkun vuoden tauko. Tänään hän veresti vanhoja muistoja veisaamalla yksin siioninvirren Salli, Jeesus, että saisin vilppittömän sydämen. Yhdessä Keijo Vätön kanssa he lauloivat kahdestaan pari säkeistöä Soi virteni kiitosta Herran-virrrestä, muut säkeistöt veisattiin yhdessä. Yhteisveisuukin oli voimakasta paikalla olleiden hyvin laulajien ansiosta ja Keijo johti taitavasti aina välillä säestäen jonkin säkeistön flygelillä, sitten taas ilman säestystä.
Yhdessä kokonaan veisatut siioninvirret ovatkin kaikki myös nykyisessä viriskirjassa. Näitä olivat Armon lapset, riemuitkaa; Kiitos olkoon Jeesuksen; Oi, Herra, jos mä matkamies maan alkuperäisellä Minne käy tullen ilmassa tie-sävelellä; Oi Jeesus, ota sylihis; Lahjoita Herra perheisiimme sekä Kiitos, Karitsa kuollut ja ylösnoussut myös.
Siionin virsien lisävihkosta Keijo Vättö lauloi yksin Jaakko Löytyn Edessä reitti tuntematon aukeaa, jonka jokaisen neljän säkeistön lopussa on Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen. Lopuksi Keijo ja Juho lauloivat yhdessä viimeisen siioninvirren myös Jaakko Löytyn tekemän Viimeisen laulun vielä laulan.
Mutta ei vielä siihenkään lopetettu, vaan pyynnöstä Vättö meni vielä flyygelin ääreen ja loihti sydäntä sykähdyttäviä variaatioita kappaleesta Täältä puolehen ylhäisen maan. Kyllä on taitava muusikko tämä meidän Vätön Keijo, jonka kanssa olen tosiaan saanut olla monissa ikimuistettavissa tilanteissa esim. veteraanihautauksissa, joissa hän aina vielä haudallakin soitti trumpetilla kunniamarssin. Eipä yleensäkään koskaan tiedä, mitä hienoa Keijo aina keksii esim. virsiä säestäessään niin kuin tälläkin kerralla. KIITOKSIA!
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
lauantai 30. tammikuuta 2010
Elämälle kirkkokonsertti
Parhaat paikat oli varattu eli ne, joista näki hyvin kirkon kuoriin, kun tulimme Keski-Porin kirkkoon kuntelemaan vaikuttavaa konserttia. Olisihan se pitänyt muistaa entisenä seurakunnan työntekijänä, miten kirkossa on mahtavat pylväät estämässä näkymiä sivulaivoista alttarille. Porilaiset asian tietävät ja kansoittavat siksi ajoissa keskilaivan istuimet, jotka olivat siis täynnä tullessamme kirkkoon noin varttia vaille h-hetken. Osa meistä menikin lehterille, jotka ovat ympäri kirkon ja sieltä kyllä näkyi ja kuului erinomaisesti paitsi juontajan Osmo Olkkosen puhe, josta ei ainakaan lehterin etuosassa tahtonut saada selvää.
Kolmen sotilassoittokunnan, Jorma Hynnisen ja Porin Mies-Laulajien konsertti oli kunniakansalaisillemme veteraaneille maksuton. Niinpä teimme Kankaanpään seudun Sotainvalidien kustantamana linja-autoretken Poriin. Mukaan saimme 28 henkeä, jotka eivät lähtöänsä katuneet, siksi mahtavan puolitoistatuntisen esiintyjät tarjosivat meille kuulijoille.
Satakunnan Sotilassoittokunta, Panssarisoittokunta ja Laivaston soittokunta olivat saaneet jalkeille 35 soittajaa Riku Huhtasalon johdolla. Porin Mies-Laulussa oli lähes yhtä monta miestä eli 32. Soittajissa toki oli kaksi naistakin. Soitto todella raikui parhaimmillaan melkoisella voimalla, kyllä silti Jorma Hynnisen mahtava äänikin kuului hänen laulamissaan seitsemässä laulussa.
Alussa soittokunnan esittivät Järnefeltin Korsholman ja J-P Lehdon Suita III isänmaalle. Hynnisen laulut olivat yksinlauluja parhaasta päästä, Sibeliuksen Ristilukki ja Svarta rosor sekä Merikannon Elämälle, Laatokka, Merellä ja yhdessä kuoron kanssa Kun saapuu Herra Sebaot. Ylimääräiseksi kappaleeksi oli varattu Hynnisen esittämänä Oi muistatko vielä sen virren, jonka herkkä tunnelma päätti onnistuneen illan. Harvemmin näin täällä mailla voi kokea näin laadukasta konserttia, onhan Jorma Hynninenkin kiertänyt kaikki maailman johtavat oopperanäyttämöt ja on edelleen kovassa vedossa huolimatta yli 60-vuoden iästään, mutta olemus oli kuin nuorukaisella, kyllä täytyy olla liikuntaharrastustakin kunnon ylläpitäjänä!
Kolmen sotilassoittokunnan, Jorma Hynnisen ja Porin Mies-Laulajien konsertti oli kunniakansalaisillemme veteraaneille maksuton. Niinpä teimme Kankaanpään seudun Sotainvalidien kustantamana linja-autoretken Poriin. Mukaan saimme 28 henkeä, jotka eivät lähtöänsä katuneet, siksi mahtavan puolitoistatuntisen esiintyjät tarjosivat meille kuulijoille.
Satakunnan Sotilassoittokunta, Panssarisoittokunta ja Laivaston soittokunta olivat saaneet jalkeille 35 soittajaa Riku Huhtasalon johdolla. Porin Mies-Laulussa oli lähes yhtä monta miestä eli 32. Soittajissa toki oli kaksi naistakin. Soitto todella raikui parhaimmillaan melkoisella voimalla, kyllä silti Jorma Hynnisen mahtava äänikin kuului hänen laulamissaan seitsemässä laulussa.
Alussa soittokunnan esittivät Järnefeltin Korsholman ja J-P Lehdon Suita III isänmaalle. Hynnisen laulut olivat yksinlauluja parhaasta päästä, Sibeliuksen Ristilukki ja Svarta rosor sekä Merikannon Elämälle, Laatokka, Merellä ja yhdessä kuoron kanssa Kun saapuu Herra Sebaot. Ylimääräiseksi kappaleeksi oli varattu Hynnisen esittämänä Oi muistatko vielä sen virren, jonka herkkä tunnelma päätti onnistuneen illan. Harvemmin näin täällä mailla voi kokea näin laadukasta konserttia, onhan Jorma Hynninenkin kiertänyt kaikki maailman johtavat oopperanäyttämöt ja on edelleen kovassa vedossa huolimatta yli 60-vuoden iästään, mutta olemus oli kuin nuorukaisella, kyllä täytyy olla liikuntaharrastustakin kunnon ylläpitäjänä!
perjantai 29. tammikuuta 2010
Hätähuutoa maalta
Moi!
Eikö eduskuntaryhmä voisi tehdä näyttävää politiikkaa vaatimalla tutkittavaksi myös Vanhasen puheenjohtajakaudellaan saama vaalituki Nuorisosäätiöltä. Samoin olisi kysyttävä, miksi RAY tukee jatkuvasti vuosittain Nuorisosäätiötä miljoonilla, vaikka RAY on muuttanut avustuskäytäntöjään niin, ettei pelkkään rakentamiseen anneta tukea. Sen koemme kipeästi täällä maalla, kun ennen saatiin avustusta vanhusten palvelutalojen rakentamiseen, mutta enää ei saada, vaikka tarve olisi huutava.
Sitten Alma Median uutisointiin, jälleen tänään esim. Satakunnan Kansa ja ilmeisesti muutkin konsernin lehdet julkaisevat Anita Simolan Helsinki artikkelin, jossa haastatellaan kaikkien muiden eduskuntapuolueiden edustajia kuin PerusS ( eikä tietenkään kepulaisia) koko sivun levyisellä otsakkeella: Pääministerin asema yhä tukalampi. Eikö tähän voi puuttua, ei ole ensimmäinen kerta tällainen unohdus.
Terveisin Anssi Joutsenlahti
Päivän uutisaiheen pääministerin toimien tutkimisesta keskusrikospoliisin toimesta innoittamana lähetin PerusS eduskuntaryhmään oheisen viestin. Tutkimistä riittää ja syrjimistä.
Soitin myös hyvälle ystävälle RAY:n johtajalle Hannu Salokorvelle, joka kertoi valtioneuvoston muuttaneen RAY:n sääntöjä niin, ettei palveluasuntojen rakentaminen ole enää yhdistykselle mahdollista, jottei kilpailutilanne vääristyisi. Eli yksityiset alalle tulleet yrittäjät ovat tämän mahdollisuuden torperoineet. Mistä nyt sitten saadaan palveluasuntoja, joihin on huutava tarve. Valtion asuntorahasto kyllä jakaa rahaa, mutta tahtoopi rahahanat ulottua vain suurempiin asutuskeskuksiin, kun hakijoita on paljon ja rahoja vähän. Salokorpi kyllä sanoi, että kyllä Nuorisosäätiönkin avustuksia on ruvettu tarkastelemaan, mutta nuorisoasunnot kuuluvat RAY:n toimialaan. Nämä säännöt jos mitkä ovat kyllä myös politiikkaa mitä suuremmassa määrin. Aina vain tulee mieleen kysymys, miksi juuri kepulaiset saavat rakentaa nuorisoasuntoja yhteiskunnan tuella. Eli miksi kepulaisilla on aina ketunhäntä kainalossa.
Eikö eduskuntaryhmä voisi tehdä näyttävää politiikkaa vaatimalla tutkittavaksi myös Vanhasen puheenjohtajakaudellaan saama vaalituki Nuorisosäätiöltä. Samoin olisi kysyttävä, miksi RAY tukee jatkuvasti vuosittain Nuorisosäätiötä miljoonilla, vaikka RAY on muuttanut avustuskäytäntöjään niin, ettei pelkkään rakentamiseen anneta tukea. Sen koemme kipeästi täällä maalla, kun ennen saatiin avustusta vanhusten palvelutalojen rakentamiseen, mutta enää ei saada, vaikka tarve olisi huutava.
Sitten Alma Median uutisointiin, jälleen tänään esim. Satakunnan Kansa ja ilmeisesti muutkin konsernin lehdet julkaisevat Anita Simolan Helsinki artikkelin, jossa haastatellaan kaikkien muiden eduskuntapuolueiden edustajia kuin PerusS ( eikä tietenkään kepulaisia) koko sivun levyisellä otsakkeella: Pääministerin asema yhä tukalampi. Eikö tähän voi puuttua, ei ole ensimmäinen kerta tällainen unohdus.
Terveisin Anssi Joutsenlahti
Päivän uutisaiheen pääministerin toimien tutkimisesta keskusrikospoliisin toimesta innoittamana lähetin PerusS eduskuntaryhmään oheisen viestin. Tutkimistä riittää ja syrjimistä.
Soitin myös hyvälle ystävälle RAY:n johtajalle Hannu Salokorvelle, joka kertoi valtioneuvoston muuttaneen RAY:n sääntöjä niin, ettei palveluasuntojen rakentaminen ole enää yhdistykselle mahdollista, jottei kilpailutilanne vääristyisi. Eli yksityiset alalle tulleet yrittäjät ovat tämän mahdollisuuden torperoineet. Mistä nyt sitten saadaan palveluasuntoja, joihin on huutava tarve. Valtion asuntorahasto kyllä jakaa rahaa, mutta tahtoopi rahahanat ulottua vain suurempiin asutuskeskuksiin, kun hakijoita on paljon ja rahoja vähän. Salokorpi kyllä sanoi, että kyllä Nuorisosäätiönkin avustuksia on ruvettu tarkastelemaan, mutta nuorisoasunnot kuuluvat RAY:n toimialaan. Nämä säännöt jos mitkä ovat kyllä myös politiikkaa mitä suuremmassa määrin. Aina vain tulee mieleen kysymys, miksi juuri kepulaiset saavat rakentaa nuorisoasuntoja yhteiskunnan tuella. Eli miksi kepulaisilla on aina ketunhäntä kainalossa.
torstai 28. tammikuuta 2010
Matalalentoa piisaa
Tänään talven kylmimpänä päivänä, pakkasta parikymmentä asetta ja kova viima on paleltu aamupäivä torilla parin torimyyjän kanssa, limput silti tekivät kauppansa.
On oltu lämpimässäkin, kun sotainvalidien kokouksessa Helena Korvala ilmoitti haluavansa järjestää veteraaanikokoontumisen. Tänään se sitten oli nimellä Nuutin nuttu ja joulun loppu. Juotiin makoisat kahvit. Laulettiin yhdessä ja erikseen veteraanikuoro, huru-ukot ja joulun mummot niin joululauluja kuin sota-ajan laulujakin. Ahti Hämäläinen toimi säestäjänä. Veteraaneja oli paikalla yli kaksikymmentä. Tällaista yhdessäoloa vähän kaivataankin, vaikkei itse veteraanitalosta paikalla ollut ainuttakaan, vaikka kokoonnuimme juuri veteraanitalolla.
Aaro Holman kanssa kävimme onnittelemassa pienkodissa 85-vuotiasta naisveteraania, joka - niin kuin aina onnittelukäynneillä - oli kovasti mielissään muistamisesta ja saamistaan kukista. Näimme myös muita tuttuja kodin asukkaita ja toivotettiin käymään toistenkin.
Kun niitä siunaustilaisuuksia on osunut useita, sain tehtyä myös yhden omaiskeskustelunkin vielä ennen Noormarkkuun lähtöä, jossa innolla valmistellaan yhteisvastuukeräystä. Olemmehan saaneet jo lentävän lähdön lipaskeräyksellä markettien ovilla Haitin järistyksen uhrien hyväksi. Nyt oli ohjelmassa soittorinki ovelta ovelle kerääjien saamiseksi ja keräyksen tiimoilta kootun vapaaehtoistoimikunnan kokoontuminen. Paikkalla oli useita marttoja, jotka huolehtivat yhteisvastuuruokailusta eli hirvilihakeitosta keräyksen avauspäivänä 7.2. Omalta osaltani sai julkituoda suunnitteilla olevan yhteisvastuukonsertin 11.4. jolloin kirkossa laulavat Noormarkun Mieslaulajat, Pomarkun Honkakosken Alppikööri ja Noormarkussa tunnettu laulaja Martti Anttila. Olihan tässä jotain vapaapäivän viettämiseksi.
Eilen keskiviikon työpäivänä oli hartaushetket Snällintuvalla ja aivo- ja afasiakerhossa, jossa on ennestäänkin tuttuja. Sitten oli vihkiharjoitus kirkossa, palaveri lähetyssihteerin kanssa ja lähetysilta Rudanmaan koululla Vainojen päivän päätteeksi. Tiistaina oli yksi kokous ja illalla Jämijärven veteraanikonsertti. Huomenna mennäänkin todella mahtavaan konserttiin Keski-Porin kirkkoon. Kankaanpäästäkin sotainvalidien kustantamaan kyytiin on tulossa kolmisenkymmentä veteraania. Ja lauantaina vapaana viikonloppuna on kaksi siunausta, Noormarkussa ja Kankaanpäässä. Laiskan täytyy töitää luetella!
On oltu lämpimässäkin, kun sotainvalidien kokouksessa Helena Korvala ilmoitti haluavansa järjestää veteraaanikokoontumisen. Tänään se sitten oli nimellä Nuutin nuttu ja joulun loppu. Juotiin makoisat kahvit. Laulettiin yhdessä ja erikseen veteraanikuoro, huru-ukot ja joulun mummot niin joululauluja kuin sota-ajan laulujakin. Ahti Hämäläinen toimi säestäjänä. Veteraaneja oli paikalla yli kaksikymmentä. Tällaista yhdessäoloa vähän kaivataankin, vaikkei itse veteraanitalosta paikalla ollut ainuttakaan, vaikka kokoonnuimme juuri veteraanitalolla.
Aaro Holman kanssa kävimme onnittelemassa pienkodissa 85-vuotiasta naisveteraania, joka - niin kuin aina onnittelukäynneillä - oli kovasti mielissään muistamisesta ja saamistaan kukista. Näimme myös muita tuttuja kodin asukkaita ja toivotettiin käymään toistenkin.
Kun niitä siunaustilaisuuksia on osunut useita, sain tehtyä myös yhden omaiskeskustelunkin vielä ennen Noormarkkuun lähtöä, jossa innolla valmistellaan yhteisvastuukeräystä. Olemmehan saaneet jo lentävän lähdön lipaskeräyksellä markettien ovilla Haitin järistyksen uhrien hyväksi. Nyt oli ohjelmassa soittorinki ovelta ovelle kerääjien saamiseksi ja keräyksen tiimoilta kootun vapaaehtoistoimikunnan kokoontuminen. Paikkalla oli useita marttoja, jotka huolehtivat yhteisvastuuruokailusta eli hirvilihakeitosta keräyksen avauspäivänä 7.2. Omalta osaltani sai julkituoda suunnitteilla olevan yhteisvastuukonsertin 11.4. jolloin kirkossa laulavat Noormarkun Mieslaulajat, Pomarkun Honkakosken Alppikööri ja Noormarkussa tunnettu laulaja Martti Anttila. Olihan tässä jotain vapaapäivän viettämiseksi.
Eilen keskiviikon työpäivänä oli hartaushetket Snällintuvalla ja aivo- ja afasiakerhossa, jossa on ennestäänkin tuttuja. Sitten oli vihkiharjoitus kirkossa, palaveri lähetyssihteerin kanssa ja lähetysilta Rudanmaan koululla Vainojen päivän päätteeksi. Tiistaina oli yksi kokous ja illalla Jämijärven veteraanikonsertti. Huomenna mennäänkin todella mahtavaan konserttiin Keski-Porin kirkkoon. Kankaanpäästäkin sotainvalidien kustantamaan kyytiin on tulossa kolmisenkymmentä veteraania. Ja lauantaina vapaana viikonloppuna on kaksi siunausta, Noormarkussa ja Kankaanpäässä. Laiskan täytyy töitää luetella!
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Keikkaa on lisättävä
Timo Soinia moni kaipaa enemmän näkösälle. Ihmeellinen presidenttigallup näkyi vilaukseltaan TV-uutisissa: Niinistö sai lähes puolet äänistä, seuraavana oli puoluetoveri ulkoministeri Stubb ja sitten hyvin pienin prosentein Vanhanen ja demarien Lipponen ja Tuomioja. Kummallisinta olikin se, ettei Timo Soinista puhuttu mittään! Luuleeko kansa todella Timon kadonneen Pyrsseliin! Tämän päivän uutisissa kerrottiin keskusrikospoliisin tutkivan pääministerin osuuksia Nuorisosäätiön rahoitussotkuissa, mielestäni sekin on vain liian rajoitettua, kun puututaann vain hänen osuuteensa presidenttivaaleissa, olisi tutkittava myös hänen toimiaan, kun hän oli säätiön puheenjohtajana ja sai säätiöltä eduskuntavaalirahoitusta.
Niinpä Timo kirjoittaa blogissaan käynnistään puhetilaisuudessa Kontulassa, jossa keskellä arkipäivää oli 150 kuulijaa. Hän toteaa, että kiertämistä on lisättävä. Ei hän ole mihinkään kadonnut, on sekä EU:ssa että koti-Suomessa, puoliksi molemmissa. Olisi uhkeata saada Timo Kankaanpään torillekin kesällä. EU-vaalien edellä hän kävi Kankaanpäässä, ennen kunnallisvaaleja sen sijaan häntä ei näille nurkille saatu yrityksistä huolimatta, tulosta tuli silti molemmissa vaaleissa.
On sitä vientiä meikämannellakin. Täällä Kankaanpäässä tammikuussa viisi ja jo tiedossa helmikuussa kuun puoliväliin asti samoin viisi, nimittäin siunaustilaisuutta. Kymmenen ainutlaatuista ihmistä ja heidän elämäntyönsä ja perheensä ovat tilaisuuksien keskiössä. Hyvä lähtökohta on heidän ja heidän läheistensa tuntemisessa. Jokainen siunaus on ainutlaatuinen ja juuri kysessä oleville omaisille tärkeä viimeisen palvelu, joka on suoritettava lämmöllä ja vainajaa ja hänen elämänkaartaan henkilökohtaisesti ja kunnioittavasti muistaen. Eli niin kuin Tapio Rautavaara on laulanut, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Näin meillä jokaisella on sama ihmisarvo ja sen mukaisesti on toimittava myös hautauksissa. Todella täysin erilailla kuin Tony Hametta kunniattomasti kohdelleessa Hazardin kirjoituksessa. Eipä ihme, että meitä Facebookissa Kaarina Hazardin eroa Iltalehdesta vaativia on kertynyt lähes 20.000.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Kun liikumme kansan parissa, kyllä myös vastausta tulee. Siksi Timo Soinin ajatus kiertää kansan parissa nyt pienen EU-vaalien jälkeisen hiljaisemman jakson jälkeen on mitä kannatettavampaa. Hänellä on tietoa EU:n ihmeellisyyksistä ja myös taitoa kertoa siitä kansalle ymmärrettävällä tavalla. Siis, siitä vaan!
Niinpä Timo kirjoittaa blogissaan käynnistään puhetilaisuudessa Kontulassa, jossa keskellä arkipäivää oli 150 kuulijaa. Hän toteaa, että kiertämistä on lisättävä. Ei hän ole mihinkään kadonnut, on sekä EU:ssa että koti-Suomessa, puoliksi molemmissa. Olisi uhkeata saada Timo Kankaanpään torillekin kesällä. EU-vaalien edellä hän kävi Kankaanpäässä, ennen kunnallisvaaleja sen sijaan häntä ei näille nurkille saatu yrityksistä huolimatta, tulosta tuli silti molemmissa vaaleissa.
On sitä vientiä meikämannellakin. Täällä Kankaanpäässä tammikuussa viisi ja jo tiedossa helmikuussa kuun puoliväliin asti samoin viisi, nimittäin siunaustilaisuutta. Kymmenen ainutlaatuista ihmistä ja heidän elämäntyönsä ja perheensä ovat tilaisuuksien keskiössä. Hyvä lähtökohta on heidän ja heidän läheistensa tuntemisessa. Jokainen siunaus on ainutlaatuinen ja juuri kysessä oleville omaisille tärkeä viimeisen palvelu, joka on suoritettava lämmöllä ja vainajaa ja hänen elämänkaartaan henkilökohtaisesti ja kunnioittavasti muistaen. Eli niin kuin Tapio Rautavaara on laulanut, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Näin meillä jokaisella on sama ihmisarvo ja sen mukaisesti on toimittava myös hautauksissa. Todella täysin erilailla kuin Tony Hametta kunniattomasti kohdelleessa Hazardin kirjoituksessa. Eipä ihme, että meitä Facebookissa Kaarina Hazardin eroa Iltalehdesta vaativia on kertynyt lähes 20.000.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Kun liikumme kansan parissa, kyllä myös vastausta tulee. Siksi Timo Soinin ajatus kiertää kansan parissa nyt pienen EU-vaalien jälkeisen hiljaisemman jakson jälkeen on mitä kannatettavampaa. Hänellä on tietoa EU:n ihmeellisyyksistä ja myös taitoa kertoa siitä kansalle ymmärrettävällä tavalla. Siis, siitä vaan!
tiistai 26. tammikuuta 2010
Nostalgista muistelua
Seppo Sjöman, Ismo Vallila, Heikki Ränsi, Arto Ranta ja Heikki Havi järjestivät todella sykähdyttävän illan Jämijärven keskuskoululla esittämällä sota-ajan lauluja juhlasalintäyteiselle yleisölle veteraanien hyväksi. Meitäkin Kankaanpäästä oli mukana 17 henkeä pääasiassa veteraaneja, joille erityisesti nämä laulut toivat mieleen sodanaikaisia joskus raskaitakin muistoja. Anneli Koivumäki sotaveteraanien sihteerinä ja puheenjohtaja Vilho Teelmäki sekä Olavi Koivuniemi olivat puuhahenkilöinä.
Ohjelma jakautui puoliajan kahvitarjoilulla kahtia. Alkuosassa oli välistä melko menevääkin musiikkia, mutta kaikki sodan ajoilta peräisin olevia. Hyvin tuttuja kappaleita: Synnyinmaan laulu, Tapio Rautavaaran Isoisän olkihattu, ensimmäisen iskelmäkilpailun voittanut Kultainen nuoruus, Elämää juoksuhaudoissa, Mamsstenin Heili Karjalasta, Liisa pien. Ja yhä repäisevämpiä: Iso-Iita, Karjalan Katjusha, Tulipunaruusut, Eldankajärven jää.
Yhteislauluina saatiin laulaa Sotaveteraanin virsi, Sillanpään marssilaulu ja loppuhuipennuksena Veteraanin iltahuuto.
Väliajan jälkeen oli vuorossa vielä syvällisemmin liikuttavia sota-ajan muistoja palauttavia kappaleita. Yö skanssissa ja Olavi Virran Tähti ja meripoika. Eino Leinon kauneimpaan tuotantoon kuuluvat herkät Nocturno ja Lapin kesä. Jämijärven oman pojan Lasse Pihlajamaan Lapsuusmuistoja ja Vartiossa seison yksinään lauloivat yhdessä Heikki Ränsi ja Ismo Vallila, joka juonsi ja lauloi suurimman osan lauluista. Seppo Sjöman puolestaan soitti ja lauloi Kirje isältä, Pienet kukkivat kummut ja Sinäkö äiti soittaen yksin Äänisen aallot.
Esiintyjät kukitettiin ja Vilho Teelmäki kiitti kertoen sota-ajan laulujen painuneen syvälle mieliin ja toivoen, ettei veteraanien kallista perintöä vapaata isänmaata koskaan menetettäisi.
Ohjelma jakautui puoliajan kahvitarjoilulla kahtia. Alkuosassa oli välistä melko menevääkin musiikkia, mutta kaikki sodan ajoilta peräisin olevia. Hyvin tuttuja kappaleita: Synnyinmaan laulu, Tapio Rautavaaran Isoisän olkihattu, ensimmäisen iskelmäkilpailun voittanut Kultainen nuoruus, Elämää juoksuhaudoissa, Mamsstenin Heili Karjalasta, Liisa pien. Ja yhä repäisevämpiä: Iso-Iita, Karjalan Katjusha, Tulipunaruusut, Eldankajärven jää.
Yhteislauluina saatiin laulaa Sotaveteraanin virsi, Sillanpään marssilaulu ja loppuhuipennuksena Veteraanin iltahuuto.
Väliajan jälkeen oli vuorossa vielä syvällisemmin liikuttavia sota-ajan muistoja palauttavia kappaleita. Yö skanssissa ja Olavi Virran Tähti ja meripoika. Eino Leinon kauneimpaan tuotantoon kuuluvat herkät Nocturno ja Lapin kesä. Jämijärven oman pojan Lasse Pihlajamaan Lapsuusmuistoja ja Vartiossa seison yksinään lauloivat yhdessä Heikki Ränsi ja Ismo Vallila, joka juonsi ja lauloi suurimman osan lauluista. Seppo Sjöman puolestaan soitti ja lauloi Kirje isältä, Pienet kukkivat kummut ja Sinäkö äiti soittaen yksin Äänisen aallot.
Esiintyjät kukitettiin ja Vilho Teelmäki kiitti kertoen sota-ajan laulujen painuneen syvälle mieliin ja toivoen, ettei veteraanien kallista perintöä vapaata isänmaata koskaan menetettäisi.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Avoimmuutta Kankaanpään seurakuntaan
Kankaanpäässä juuri käydyssä eilen päättyneessä piispantarkastuksessa tuotiin voimakkaasti piispan ja kapitulin taholta esiin avoimmuuden tärkeyttä seurakunnan asioissa. Seurakunta on kaikkia jäseniään varten eikä minkään pienen kuppikunnan piirileikkipaikka. Ensi syksyn seurakuntavaaleissa taas ratkaistaan neljäksi vuodeksi luottamushenkilöiden kokoonpano. Tähän asti Kankaanpäässä niin kuin varmaan monessa muussakin seurakunnassa on vaalit pidetty melkein sokkona, ehdokkaiden kantoja esim. Kankaanpäässä voimakkaasti esiin nousseeseen naispappeuskysymykseen ei ole ollut tiedossa. Nyt syksyn vaaleissa jokaisen ehdokkaan on tuotava esiin oma käsityksensä siitä, kannattaako kirkon yhteisesti hyväksymää Raamatun kokonaispohjalta syntynyttä pappisnäkemystä, vai onko siitä poikkeavalla kannalla.
Avoimmuuden lisäämiseksi ja myös usein moititun alhaisen äänestysvilkkauden parantamiseksi olisi kiinnitettävä huomiota laajan tiedotuksen lisäksi myös äänestyksen helpottamiseen. Monissa seurakunnissa on menty sinne, missä Jeesus itsekin kulki, eli toreille ja aitovierille. Niinpä ennakkoäänestys on mahdollistettu kauppamarketeissa. Kankaanpäässäkin on kahden kaupparyhmittymän marketit, joihin olisi saatava ennakkoäänestyspaikat. Näin helpotettaisiin seurakuntalaisten äänestystä ja saataisiin osallistumaan todella laajat kansalaisryhmät. Sitten vaalien jälkeen ei Kankaanpäässäkään seurakunnankaan asioista päättäisi enään vain pieni piiri, vaan kaikki seurakuntalaiset saisivat tuntea voivansa vaikuttaa seurakunnan päätöksiin.
Piispa Kari Mäkinen tahtoo koko kirkon parasta ja myös Kankaanpään seerakunnan ja ennen kaikkea kaikkien seurakuntalaisten parasta ja juuri mahdollisimman suurella avoimmuudella se on saavutettavissa.
Avoimmuuden lisäämiseksi ja myös usein moititun alhaisen äänestysvilkkauden parantamiseksi olisi kiinnitettävä huomiota laajan tiedotuksen lisäksi myös äänestyksen helpottamiseen. Monissa seurakunnissa on menty sinne, missä Jeesus itsekin kulki, eli toreille ja aitovierille. Niinpä ennakkoäänestys on mahdollistettu kauppamarketeissa. Kankaanpäässäkin on kahden kaupparyhmittymän marketit, joihin olisi saatava ennakkoäänestyspaikat. Näin helpotettaisiin seurakuntalaisten äänestystä ja saataisiin osallistumaan todella laajat kansalaisryhmät. Sitten vaalien jälkeen ei Kankaanpäässäkään seurakunnankaan asioista päättäisi enään vain pieni piiri, vaan kaikki seurakuntalaiset saisivat tuntea voivansa vaikuttaa seurakunnan päätöksiin.
Piispa Kari Mäkinen tahtoo koko kirkon parasta ja myös Kankaanpään seerakunnan ja ennen kaikkea kaikkien seurakuntalaisten parasta ja juuri mahdollisimman suurella avoimmuudella se on saavutettavissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)