Kerroinkin mennessäni viime viikon ryhmäkokoukseen miettineeni, etteivätpä median edustajat enää ole kiinnostuneet meikäläisistä, kun muut puolueet ovat tekemässä hallitusta. Erehdyin ryhmähuoneesta ja lehdistöstä, kun lopulta pääsiin oikeaan kokouspaikkaan, olikin käytävä täynnä toimittajia. He kärkkyivät tietoja ryhmässä olleesta Teuvo Hakkaraista koskevasta päätöksestä.
Tämän illan A-studiossa oli puolestaan puoli tuntia PerusSuomalaisten kansanedustajista ja taas ajattelin, että taisi olla viimeisen kerran, kun kerrottiin koko nykyisen eduskuntakauden ajasta ja puolueemme kujanjuoksusta hallitusneuvotteluissa ja niistä syrjäytymisestämme. Liekö enää tämän jälkeen mitää suurempaa mielenkiintoa meikämanneihin. Vaikka eipä tiedä, eivät näytä hallitusneuvottelutkaan kovin etenevän, jo yhdettätoista päivää on väännetty ja villoja on kertynyt vähänlaisesti. Demaritkin ovat suivaantumassa ja vaatimassa huomiseksi päätettäväksi talouslukuja pöytään. Olisiko sittenkin juuri demarien otettava komento käsiinsä ja lähdettävä muodostamaan hallituspohjaa keskiryhmien varaan.
A-sudion ohjelmassa seurattiin pääasiallisesti kahden vähän niin kuin kohujulkkiksemme eduskuntataivalta: Kike Elomaa, Juha Väätäinen. Pöydälläni muuten on juuri Juha Väätäisen kirja Kierros vielä varustettuna omistuskirjoituksella "Ystävälleni Anssille 17.05.2011 Juha Väätäinen".
Molemmat olivat mukana ryhmäkokouksissamme, puoluevaltuustossa ja kansanparissa toreilla ja turuilla. Hallitusneuvottelutilannetta seurattiin koko aja, ja Timo Soinin puheenvuorot kertoivat missä mennään, myös synkkä ilmoitus, ettemme voi olla takinkääntäjinä mukana Portugalin ja muun EU-tuen lahjoittamisissa. Hyvin myös Kike ja Julma-Juha ottivat tiedon vastaan, vaikka aluksi olivat samaa mieltä kuin koko ryhmämme, että hallitukseen on mentävä.
Mutta vaalilupauksia emme voineet pettää ja niin kasvamme korkoa tulevia varten. Ja hyvin on kansa vastannut nostamalla meidät jo kahdessa gallupissa suurimmaksi puolueeksi.
maanantai 30. toukokuuta 2011
Lyöminen vain lisää kannatustamme
Blogini Miksi meitä 500.000 vihataan on poikinut Uuden Suomen sivuilla 245 kommenttia ja siitä tehty uutinenkin 54 puheenvuoroa. Valtaosa kannanotoista on myönteisiä. Kielteisissä puolestaan käytetään loppuunkuluneita moneen kertaan tuulesta temmatuiksi perättömiksi osoitettuja todisteluyrityksiä. Olen niitä korjannut ja heitellyt muiden sekaan omiksi vastauksikseni yli kymmenenä kommenttina.
Eräs jopa kateellisuudessaan ja pahansuopaisuudessaan väittää minua valehtelijaksi, kun olen luvannut luovuttaa kansanedustajan palkkani hoitotyönttekijöille enkä ole puhunut puhemiehen palkkiosta mitään. Miten olisin voinut, kun puhemiehisyyteen pääsystä tai joutumisesta ei ole voinut olla etukäteen pienintäkään tietoa. Vastasin kuitenkin tälle häpeämättömälle, että hän voi olla täysin rauhassa, jopa puhemiehen palkkio kuluu kyllä 42,5 % veronpidätyksen jälkeen kahden hoitotyöntekijän palkkoihin työnantajan maksujen kanssa.
Edelleen heitellään Timo Soinin EU:ssa oloa, vaikka kansanedustajuus katkaisi hänen siellä olonsa ja tilalla on jo varamies Sampo Terho.
Myös jatkuvasti ratsastetaan Teuvo Hakkaraisella tekemällä hänestä vaikka mitä pelleä, vaikka hän on rehellinen kansanmies, josta media vaan on yrittänyt leipoa kohujulkkista. Myös vedetään esiin poisnukkkunutta Tony Halmetta, niin kuin hänelläkin olisi jotain osaa tai arpaa tähän päivään.
Tietysti yritetään ratsastaa myös Jussi Halla-aholla ja hänen saamallaan tuomiolla rasistisesta lausunnosta, josta valitus on menossa korkeampaan oikeusportaaseen. Näin jopa antamaamme rasistisuuden vastaista julkilausumaakin on ruvettu riepottelemaan mukamas vähemmistöjä sortavana.
Joku yrittää viitata puhemiehen aseman tuomaan puolueettomuuteen, mutta se koskee vain puheen johtamista edsukunnassa, ei suinkaan muualla. Loistavan esimerkkinä on puhemies Niinistön arvovaltaiset puheenvuorot.
Soinin mukamas takinkäännöstäkin jaksetaan pauhata. Jos hän tosiaan ei olisi neuvotellut, mikä mekkala siitä vasta oliskaan noussut. Nyt hallitusneuvotteluissa sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon takinkääntäjiä.
Viimeisen puoluetukiäänestyksen lapsus vähennyksen ehdottamatta jäämisestä puhuttaa edelleen. Mutta eipä mikään muukaan puolue tehnyt vähennysehdotusta!
Kommentoimattomuuttanikin arvostellaan, vaikka niitä löytyy jo toistakymmentä, joskaan en ollut mukana alkuvaiheissa, koska on muutakin tekemmistä kuin istua jatkuvasti tietokoneen ääressä.
Päähuomio on melkein kääntynyt edustaja Gustafssonin pilkkamielessä tehtyyn heittoon Timo Soinista: Pyknikko mikä pyknikko. On arvosteltu omaan mainintaani Timosta pyknikkona, mutta asiayhteys ratkaisee. Esitän Timon Kretschmerin tyypittämänä joviaalina ja hyväntahtoisena, kun sen sijaan Gustafssonin takoituksena on mustamaalaaminen.
Blogin pää-asia useimmassa kommentissa jää varjoon. Sehän oli meidän PerusSuomalaisten ainutlaatuisuus, täydellinen riippumattomuus niin rahoittajista, etujärjestöistä tai kenestä tahansa muusta ja siten täydellinen vapautemme puolustaa yksityistä pientä ihmistä.
Eräs jopa kateellisuudessaan ja pahansuopaisuudessaan väittää minua valehtelijaksi, kun olen luvannut luovuttaa kansanedustajan palkkani hoitotyönttekijöille enkä ole puhunut puhemiehen palkkiosta mitään. Miten olisin voinut, kun puhemiehisyyteen pääsystä tai joutumisesta ei ole voinut olla etukäteen pienintäkään tietoa. Vastasin kuitenkin tälle häpeämättömälle, että hän voi olla täysin rauhassa, jopa puhemiehen palkkio kuluu kyllä 42,5 % veronpidätyksen jälkeen kahden hoitotyöntekijän palkkoihin työnantajan maksujen kanssa.
Edelleen heitellään Timo Soinin EU:ssa oloa, vaikka kansanedustajuus katkaisi hänen siellä olonsa ja tilalla on jo varamies Sampo Terho.
Myös jatkuvasti ratsastetaan Teuvo Hakkaraisella tekemällä hänestä vaikka mitä pelleä, vaikka hän on rehellinen kansanmies, josta media vaan on yrittänyt leipoa kohujulkkista. Myös vedetään esiin poisnukkkunutta Tony Halmetta, niin kuin hänelläkin olisi jotain osaa tai arpaa tähän päivään.
Tietysti yritetään ratsastaa myös Jussi Halla-aholla ja hänen saamallaan tuomiolla rasistisesta lausunnosta, josta valitus on menossa korkeampaan oikeusportaaseen. Näin jopa antamaamme rasistisuuden vastaista julkilausumaakin on ruvettu riepottelemaan mukamas vähemmistöjä sortavana.
Joku yrittää viitata puhemiehen aseman tuomaan puolueettomuuteen, mutta se koskee vain puheen johtamista edsukunnassa, ei suinkaan muualla. Loistavan esimerkkinä on puhemies Niinistön arvovaltaiset puheenvuorot.
Soinin mukamas takinkäännöstäkin jaksetaan pauhata. Jos hän tosiaan ei olisi neuvotellut, mikä mekkala siitä vasta oliskaan noussut. Nyt hallitusneuvotteluissa sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon takinkääntäjiä.
Viimeisen puoluetukiäänestyksen lapsus vähennyksen ehdottamatta jäämisestä puhuttaa edelleen. Mutta eipä mikään muukaan puolue tehnyt vähennysehdotusta!
Kommentoimattomuuttanikin arvostellaan, vaikka niitä löytyy jo toistakymmentä, joskaan en ollut mukana alkuvaiheissa, koska on muutakin tekemmistä kuin istua jatkuvasti tietokoneen ääressä.
Päähuomio on melkein kääntynyt edustaja Gustafssonin pilkkamielessä tehtyyn heittoon Timo Soinista: Pyknikko mikä pyknikko. On arvosteltu omaan mainintaani Timosta pyknikkona, mutta asiayhteys ratkaisee. Esitän Timon Kretschmerin tyypittämänä joviaalina ja hyväntahtoisena, kun sen sijaan Gustafssonin takoituksena on mustamaalaaminen.
Blogin pää-asia useimmassa kommentissa jää varjoon. Sehän oli meidän PerusSuomalaisten ainutlaatuisuus, täydellinen riippumattomuus niin rahoittajista, etujärjestöistä tai kenestä tahansa muusta ja siten täydellinen vapautemme puolustaa yksityistä pientä ihmistä.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Im memoriam Niilo Sillanpää 93 vuotta
Ei mikään niin voi virvoittaa (vk 299) ja Mä kauniin tiedän kukkasen (vk 184) olivat sotainvalidi ja -veteraani Niilo Sillanpään lempivirsiä, jotka myös veisattiin hänen siunaus- ja muistotilaisuuksissaan. Lyhyen sairauden jälkeen hänet kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon 93 vuotiaana, seuraava syntymäpäivä olisi ollut 8.8.
Niilo sai viettää elämänsä kotitilallaan Jankkarin-Kouran kulmalla aina eläkkeelle siirtymiseensä asti, jolloin muutti vaimonsa Annan kanssa ensimmäisten asukkaiden joukossa v.1981 Luomanmäen vanhustentaloon, jossa Anna ei enää ehtinyt olla kuin pari vuotta ja niin Niilo on ollut leskenä jo 28 vuotta. Viimeiset vuodet hän asui ensin Nurkkalassa ja kodin siirryttyä Lohipuroon Hoepapuroksi sitten siellä ollen omalta osaltaan kodin hyvän hengen luojana ja erinomaisena virsien aloittajana yhteisissä hartaushetkissä, joissa sain olla usein mukana.
Niilon elämään kuuluivat sotavuodet molemmissa sodissamme puhelin- eli viestimiehenä. Taistelupaikkoja kertyi runsaasti: Rautu, Summa, Leipäsuo, Kämärä, Pienpero, Lyykylä, Tali, Simpele, Hiitola, Kurkijoki, Kilpola, Taipele, Lempaala ja yleensä Itä-Kangas.
Luku sinänsä on siiviilissä käyty kamppailu sotainvaliditeetistä, kun sodassa tapahtuneen paleltumisen johdosta leikattiin ensin varpaat keväällä 1944 ja sitten molemmat jalat polvien alapuolelta vuosina 1954 ja 1957. Siitä huolimatta monista anomuksista huolimatta eivät byrokraatit myöntäneet hänelle sotainvaliditeettiä ja sen myötä tulevia etuisuuksia.
Niilo toimi viljelijänä pienellä tilallaan ja vammoistaan huolimatta oli mukana kaikissa talon töissä. Kerran seuroissa rovasti Sarparanta sanoi, että saavat muutkin veisata, kun Niilon ja Annan äänet sointuivat hyvin yhteen ja muut jäivät kuuntelemaan heidän komeata veisuutaan.
Niilo oli viimeinen sisarussarjassansa, jossa hänellä oli neljä veljeä ja kaksi sisarta. Näin hän oli myös suvun vanhin ja nyt on taas toteutunut myös veisaamamme virren sana: Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Vanhinta sukupolvea edustavat nyt Niilon neljä lasta Aila, Seppo, Anitta ja Taija, seuraavaa polvea on kaksi Pasi ja Katja.
Niilo sai viettää elämänsä kotitilallaan Jankkarin-Kouran kulmalla aina eläkkeelle siirtymiseensä asti, jolloin muutti vaimonsa Annan kanssa ensimmäisten asukkaiden joukossa v.1981 Luomanmäen vanhustentaloon, jossa Anna ei enää ehtinyt olla kuin pari vuotta ja niin Niilo on ollut leskenä jo 28 vuotta. Viimeiset vuodet hän asui ensin Nurkkalassa ja kodin siirryttyä Lohipuroon Hoepapuroksi sitten siellä ollen omalta osaltaan kodin hyvän hengen luojana ja erinomaisena virsien aloittajana yhteisissä hartaushetkissä, joissa sain olla usein mukana.
Niilon elämään kuuluivat sotavuodet molemmissa sodissamme puhelin- eli viestimiehenä. Taistelupaikkoja kertyi runsaasti: Rautu, Summa, Leipäsuo, Kämärä, Pienpero, Lyykylä, Tali, Simpele, Hiitola, Kurkijoki, Kilpola, Taipele, Lempaala ja yleensä Itä-Kangas.
Luku sinänsä on siiviilissä käyty kamppailu sotainvaliditeetistä, kun sodassa tapahtuneen paleltumisen johdosta leikattiin ensin varpaat keväällä 1944 ja sitten molemmat jalat polvien alapuolelta vuosina 1954 ja 1957. Siitä huolimatta monista anomuksista huolimatta eivät byrokraatit myöntäneet hänelle sotainvaliditeettiä ja sen myötä tulevia etuisuuksia.
Niilo toimi viljelijänä pienellä tilallaan ja vammoistaan huolimatta oli mukana kaikissa talon töissä. Kerran seuroissa rovasti Sarparanta sanoi, että saavat muutkin veisata, kun Niilon ja Annan äänet sointuivat hyvin yhteen ja muut jäivät kuuntelemaan heidän komeata veisuutaan.
Niilo oli viimeinen sisarussarjassansa, jossa hänellä oli neljä veljeä ja kaksi sisarta. Näin hän oli myös suvun vanhin ja nyt on taas toteutunut myös veisaamamme virren sana: Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Vanhinta sukupolvea edustavat nyt Niilon neljä lasta Aila, Seppo, Anitta ja Taija, seuraavaa polvea on kaksi Pasi ja Katja.
perjantai 27. toukokuuta 2011
Kreikan on autettava itse itseään
Sain taas asiantuntijan pohdiskelua Kreikan tilanteesta Pohjois-Afrikassa työskentelevältä asiantuntijalta, joka aluksi pyytää vaalitarkkoilijoita Tunisiaan.
Ensin yksi pyyntö. Tunisia tekee kovasti töitä vetääkseen vaalit läpi 24.7. Se ei ole helppo juttu, mutta toivottavasti EU auttaa vaalitarkkailijoiden muodossa, sekä lähettämällä neuvonantajia jotka voivat auttaa käytännön järjestelyissä. Rahallisesti kyse ei ole paljosta, mutta Euroopalla on suuri intressi auttaa aidon demokratian syntyä tässä arabimaassa. Epävakaa Välimeren eteläreuna ei ole hyväksi Euroopalle.
Moody’s uhkasi Kreikkaa massiivisella luottoluokistuksen pudotuksella. Markkinoilla pelätään jo Italian velanhoidon puolesta, ja lisäksi huhuillaan siitä miten neljä massiivisesti ylivelkaista Saksan osavaltiota hoitaa velkansa. Mopo on karkaamassa käsistä. Tullaan joka tapauksessa kokemaan vaikeita aikoja. Sellaisessa tilanteessa solidaarisuus katoaa nopeasti, ja Suomen on turha kuvitella että kukaan välittäisi mistään muusta kuin omasta edustaan. Monet tahot harovat Kreikan velkasaneerausta vastaan, mutta viimeisimpänä heitti sanasa kehiin arvovaltainen Otto Issing, entinen Bundesbankin Johtaja, joka totesi että saneeraus on väistämätön.
Velkasaneerauksen vastustajat perustelevat kantaansa sillä että sellaisen jälkeen kestää vuosia ennen kuin Kreikka saa taas nostettua rahaa kansainvälisiltä markkinoilta. Tämä merkitsisi korkeita korkoja jotka ovat Kreikan kansantaloudelle kestämättömiä, sekä sitä että sitten EU maat joutuvat luotottamaan Kreikkaa muiden velanantaijien kaikotessa. Katsotaanpa tarkemmin.
Historia osoittaa että monet sijoittajat ovat äkkipikaisia, ja palaavat velanottajan luo yllättävänkin nopeasti. Joskus jopa 3 -4 vuoden kuluttua. Jos saneerataan kunnolla, ei velkamarkkinoita tarvita sitä aiemmin.
Jos Kreikka maksaa vanhoista velosta tänään noin 4-5%:n korkoa, ja kun sen valtionvelka on noin 120% BKT:sta, merkitsisi uusien velkojen koron nousu 2 %-lla että korkomenojen nousu söisi budjetista summan joka vastaa noin 2-2½% BKT:sta. Tämä on paljon. On kuitenkin muistettava, että jos velat saneerataan, ja pakotetaan velkasijoittajat realisoimman tappiot jotka ovat jo markkinahinnoissa, putoaa korkorasite (kun velkoja saneerauksessa vaihdetaan uusiin esim. 50-70%-iin nimellisarvosta). Eli nettovaikutus korkomenoihin olisi paljon pienempi. Mutta se merkitsisi, että tulevaisuudessa velan hankinta on Kreikalle vaikeampaa, mikä taas pakotttaisi Kreikan parempaan itsekuriin (tai turvautumaan hölmön EU:n jatkettuun tukeen).
Näin asiantuntija. Joka tapauksessa Kreikalla on edessään ison lainan maksu 27. kesäkuuta. Oppositio vastustaa kaikkia uusia säästötoimia. Omaisuutta kyllä riittää, olisiko myyntiaika?
Ensin yksi pyyntö. Tunisia tekee kovasti töitä vetääkseen vaalit läpi 24.7. Se ei ole helppo juttu, mutta toivottavasti EU auttaa vaalitarkkailijoiden muodossa, sekä lähettämällä neuvonantajia jotka voivat auttaa käytännön järjestelyissä. Rahallisesti kyse ei ole paljosta, mutta Euroopalla on suuri intressi auttaa aidon demokratian syntyä tässä arabimaassa. Epävakaa Välimeren eteläreuna ei ole hyväksi Euroopalle.
Moody’s uhkasi Kreikkaa massiivisella luottoluokistuksen pudotuksella. Markkinoilla pelätään jo Italian velanhoidon puolesta, ja lisäksi huhuillaan siitä miten neljä massiivisesti ylivelkaista Saksan osavaltiota hoitaa velkansa. Mopo on karkaamassa käsistä. Tullaan joka tapauksessa kokemaan vaikeita aikoja. Sellaisessa tilanteessa solidaarisuus katoaa nopeasti, ja Suomen on turha kuvitella että kukaan välittäisi mistään muusta kuin omasta edustaan. Monet tahot harovat Kreikan velkasaneerausta vastaan, mutta viimeisimpänä heitti sanasa kehiin arvovaltainen Otto Issing, entinen Bundesbankin Johtaja, joka totesi että saneeraus on väistämätön.
Velkasaneerauksen vastustajat perustelevat kantaansa sillä että sellaisen jälkeen kestää vuosia ennen kuin Kreikka saa taas nostettua rahaa kansainvälisiltä markkinoilta. Tämä merkitsisi korkeita korkoja jotka ovat Kreikan kansantaloudelle kestämättömiä, sekä sitä että sitten EU maat joutuvat luotottamaan Kreikkaa muiden velanantaijien kaikotessa. Katsotaanpa tarkemmin.
Historia osoittaa että monet sijoittajat ovat äkkipikaisia, ja palaavat velanottajan luo yllättävänkin nopeasti. Joskus jopa 3 -4 vuoden kuluttua. Jos saneerataan kunnolla, ei velkamarkkinoita tarvita sitä aiemmin.
Jos Kreikka maksaa vanhoista velosta tänään noin 4-5%:n korkoa, ja kun sen valtionvelka on noin 120% BKT:sta, merkitsisi uusien velkojen koron nousu 2 %-lla että korkomenojen nousu söisi budjetista summan joka vastaa noin 2-2½% BKT:sta. Tämä on paljon. On kuitenkin muistettava, että jos velat saneerataan, ja pakotetaan velkasijoittajat realisoimman tappiot jotka ovat jo markkinahinnoissa, putoaa korkorasite (kun velkoja saneerauksessa vaihdetaan uusiin esim. 50-70%-iin nimellisarvosta). Eli nettovaikutus korkomenoihin olisi paljon pienempi. Mutta se merkitsisi, että tulevaisuudessa velan hankinta on Kreikalle vaikeampaa, mikä taas pakotttaisi Kreikan parempaan itsekuriin (tai turvautumaan hölmön EU:n jatkettuun tukeen).
Näin asiantuntija. Joka tapauksessa Kreikalla on edessään ison lainan maksu 27. kesäkuuta. Oppositio vastustaa kaikkia uusia säästötoimia. Omaisuutta kyllä riittää, olisiko myyntiaika?
Miksi meitä 500.000 vihataan
Olen usein toistanut, miten meistä smp-läisistä väitettiin, ettei meitä tuntenut ihmiseksikään muusta kuin lumeen jättämästämme jalanjäljestä. Mutta yhä edelleen näyttä olevan sama kaiku askelten, emme perussuomalaisinakaan ole saaneet ihmisarvoa, vaan kaikin tavoin meitä mollataan ja yritetään vähätellä. Viimeksi jopa eduskunnassa meille ahkeraan välihuutojaan osoitteleva Jukka Gustafsson on blogissaan heittänyt Timo Soinista: pyknikko mikä pyknikko. Ja nimittelyhän on aina yhtä asiatonta kuin on väitetty Teuvo Hakkaraisen neekeri-lausunnonkin olevan.
Lehdistö eli media yrittää jatkuvasti painaa ja etsiä mitä ihmeellisimpiä syitä mollaamiseemme. Ystämme Teuvo Hakkarainen on yritetty perussuomalaisena miehenä painaa maan rakoon. Kun ei enää saatu sanoja hänen suustaan, vedettiin esiin jopa 25 vuoden takaisia humalapäissä tehtyjä rikoksia. Tämä vain kuvastaa median epätoivoista yritystä mustamaalata meikämanneja ja valtavaa pettymistä, kun mikään ei auta. Kannatuksemme senkus vain päinvastoin kasvaa kohisten, jo kahdessa gallupissa vaalien jälkeen olemme ottaneet ykköspaikan yli 20% kannatuksella.
Olen päätynyt tämän ajojahdin aiheuttajaksi tietysti vanhojen puolueiden kannattajien hädän oman ruokkijansa joutumisesta taloudelliseen ahdinkoon rahavirtojen vähetessä.
Mutta on siinä sitäkin, että me uskallamme olla rehellisiä ja täydellisen riippumattomia mistään sidosryhmistä, kun kukaan ei ole meitä rahoittanut, olemme tulleet omillamme toimeen, nytkin olemme vaalienkin jälkeen ilman suuria puoluetukia velaton puolue. Siksi voimme täysin vapaasti puuttua ja tuoda esiin epäkohtia, joita ns. hyvinvointivaltiossamme riittää valitettavasti yllin kyllin. Ja tämä jos mikään on meidän perussuomalaisten vahvuutemme: uskallamme puolustaa tavallista suomalaista ja hänen oikeuksiaan: vaatia minimitoimeentuloon parannuksia, vastaavasti optioherrojen etuisuuksien kohtuullistamista, työkyvyttömien eläkkeellepääsyä vakuutuslääkäreiden vastarinnasta huolimatta, monien etuoikeutettujen ryhmien saalistuksen riisumista, byrokratian rattaissa muserrettujenihmisarvon ja ihmisoikeuksien palauttamista, yleensäkin kaiken tuottamattoman byrokratian vähentämistä, EU-lainatukien lopettamista jne. jne. jne.
Emmekä enää ole yksin, takanamme on yli 500.000 suomalaisen voimakas kannatus ajamaan oikeudenmuakisemaa Suomea.
Lehdistö eli media yrittää jatkuvasti painaa ja etsiä mitä ihmeellisimpiä syitä mollaamiseemme. Ystämme Teuvo Hakkarainen on yritetty perussuomalaisena miehenä painaa maan rakoon. Kun ei enää saatu sanoja hänen suustaan, vedettiin esiin jopa 25 vuoden takaisia humalapäissä tehtyjä rikoksia. Tämä vain kuvastaa median epätoivoista yritystä mustamaalata meikämanneja ja valtavaa pettymistä, kun mikään ei auta. Kannatuksemme senkus vain päinvastoin kasvaa kohisten, jo kahdessa gallupissa vaalien jälkeen olemme ottaneet ykköspaikan yli 20% kannatuksella.
Olen päätynyt tämän ajojahdin aiheuttajaksi tietysti vanhojen puolueiden kannattajien hädän oman ruokkijansa joutumisesta taloudelliseen ahdinkoon rahavirtojen vähetessä.
Mutta on siinä sitäkin, että me uskallamme olla rehellisiä ja täydellisen riippumattomia mistään sidosryhmistä, kun kukaan ei ole meitä rahoittanut, olemme tulleet omillamme toimeen, nytkin olemme vaalienkin jälkeen ilman suuria puoluetukia velaton puolue. Siksi voimme täysin vapaasti puuttua ja tuoda esiin epäkohtia, joita ns. hyvinvointivaltiossamme riittää valitettavasti yllin kyllin. Ja tämä jos mikään on meidän perussuomalaisten vahvuutemme: uskallamme puolustaa tavallista suomalaista ja hänen oikeuksiaan: vaatia minimitoimeentuloon parannuksia, vastaavasti optioherrojen etuisuuksien kohtuullistamista, työkyvyttömien eläkkeellepääsyä vakuutuslääkäreiden vastarinnasta huolimatta, monien etuoikeutettujen ryhmien saalistuksen riisumista, byrokratian rattaissa muserrettujenihmisarvon ja ihmisoikeuksien palauttamista, yleensäkin kaiken tuottamattoman byrokratian vähentämistä, EU-lainatukien lopettamista jne. jne. jne.
Emmekä enää ole yksin, takanamme on yli 500.000 suomalaisen voimakas kannatus ajamaan oikeudenmuakisemaa Suomea.
torstai 26. toukokuuta 2011
Mielenkiintoa enemmän kuin riittävästi
Viimeiseen pariin päivään on mahtunut enemmän kuin riittävästi mitä mielenkiintoisimpia tapahtumia siitäkin huolimatta, että olemme sivussa hallitusneuvotteluista ja siten vähän kuin sivuraiteella, mutta ei siltä tunnu eikä näytä.
Kun menin vähän myöhästyneenä ryhmäkokoukseemme, kun vanhasta muistista menin paljon käytettyyn kokoustilaamme yleisösiivessä alakerrassa ja nousin sieltä, kun ovi pääeteiseen ei auennut yleisölehtereiden kautta tällä kertaa valtiovarainvaliokunnan huonessa kokoontuneeseen ryhmäämme, oli käytävä täynnä median edustajia. He odottivat ryhmämme päätöstä Teuvo Hakkaraisen asiassa. Uutislähetyksissä siitä olikin näyttäviä juttuja. Teuvo itse ei enää puhunut sanan sanaa medialle, joka vain vääristelee hänen sanojansa. Ystävästäni Teuvosta olen kirjoittanut jo viime viikolla blogissani. . On siis huomattava, ettei eduskuntaryhmämme suurenemisen vuoksi meille ole vielä löydetty omaa kokoontumistilaa eli ryhmähuonetta.
Portugali-paketin koko tiistainen eduskuntakäsittely oli melkoinen farssi, kun toimitusministeriö antoi esityksen eikä odotettu varsinaisen valtioneuvoston muodostamista,ja sen antamaa esitystä, jotta saatiin takinkääntäjä-vasemmistoliitolle oikeus äänestää tukipakettia vastaa. Yli 140 puheenvuoron keskustelu oli värikäs. Omalta osaltani se oli historiallinen, sillä täysi-istunnon loppuosan olin johtamassa puhetta ja sain olla antamassa puheenvuoron peräkkäin 16 perussuomalaiselle kansanedustajalle, kun muita edustajia ei enää ollut puhumassa eikä oikein ainakaan kaikin ajoin edes koko salissa. Keskustelu yhtenä väriläiskänä oli -kuinkas muuten- Timo Soinin räväkkä vastustuspuheenvuoro, jota kannatti yli 20 puheen pitänyttä perussuomalaista.
Myös keskiviikon äänestys Portugali-paketista oli melkomoinen näytelmä. Kokoomus äänesti Arhinmäen ehdotuksen puolesta, jolloin keskustan päätösehdotus putosi ja viimeksi jäin Arhinmäen hylkäysehdotus hallituksen ehdotusta vastaan. Ensimmäisessä äänestyksessä hävisi niin kuin oli odotettavissa Timo Soinin hylkäysehdotus Arhinmäen ehdotusta vastaan. Ennakkoon oli odotettavissa myös Portugalin rahoitusta puolustavan keskustan ehdotuksen pääseminen viimeiseen äänestykseen ja sen mukaiset ohjeet oli annettu PerusSuomalaisten ryhmällemme ja ohjeena oli äänestää tyhjää eli ei tietenkään kannattaa kumpaakaan. Kun nyt olikin toisena vaihtoehtona hylkäysehdotus, olikin äänestettävä punaista, mutta ryhmämme untuvikot painoivatkin keltaista eli tyhjää, tatkoituksella kuitenkin äänestysaikaa sekaannuksen huomaamisen jälkeen pidennettiin niin, että ainoastaan neljältä edustajaltamme jäi äänestynappulan vaihtaminen ja pöytäkirjaan tuli tyhjän äänestäminen. Senkin olisi voinut vielä äänetyksen päätyttyä korjata ilmoittamalla äänestäneensä väärin, mutta sitä eivät edustajamme vielä tienneet. Nyt tietävät, oppia ikä kaikki.
Palkkani luovuttaminen kahden hoitotyöntekijän palkkaamiseen on myös kerännyt huomiota, kun lopullisen sopimuksen Posan eli Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän kanssa saimme valmisteluiden jälkeen valmiiksi maanantaina. Iltalehti kirjoitti siitä nyt keskiviikkona, torstaina on haastattelut Hufvudstadsbladetissa ja Kankaanpään Seudussa. Suurta huolta palkkani käyttämisestä mainittuun tarkoitukseen kantaville voin lohdutukseksi kertoa, että jopa puhemiehenpalkkanikin verojen jälkeen (42,5%) kuluu näiden kahden hoitotyöntekijän palkkaamisesta aiheutuviin kokonaiskuluihin, joita ei edes ihan tarkkaan voida etukäteen laskea.
Kun menin vähän myöhästyneenä ryhmäkokoukseemme, kun vanhasta muistista menin paljon käytettyyn kokoustilaamme yleisösiivessä alakerrassa ja nousin sieltä, kun ovi pääeteiseen ei auennut yleisölehtereiden kautta tällä kertaa valtiovarainvaliokunnan huonessa kokoontuneeseen ryhmäämme, oli käytävä täynnä median edustajia. He odottivat ryhmämme päätöstä Teuvo Hakkaraisen asiassa. Uutislähetyksissä siitä olikin näyttäviä juttuja. Teuvo itse ei enää puhunut sanan sanaa medialle, joka vain vääristelee hänen sanojansa. Ystävästäni Teuvosta olen kirjoittanut jo viime viikolla blogissani. . On siis huomattava, ettei eduskuntaryhmämme suurenemisen vuoksi meille ole vielä löydetty omaa kokoontumistilaa eli ryhmähuonetta.
Portugali-paketin koko tiistainen eduskuntakäsittely oli melkoinen farssi, kun toimitusministeriö antoi esityksen eikä odotettu varsinaisen valtioneuvoston muodostamista,ja sen antamaa esitystä, jotta saatiin takinkääntäjä-vasemmistoliitolle oikeus äänestää tukipakettia vastaa. Yli 140 puheenvuoron keskustelu oli värikäs. Omalta osaltani se oli historiallinen, sillä täysi-istunnon loppuosan olin johtamassa puhetta ja sain olla antamassa puheenvuoron peräkkäin 16 perussuomalaiselle kansanedustajalle, kun muita edustajia ei enää ollut puhumassa eikä oikein ainakaan kaikin ajoin edes koko salissa. Keskustelu yhtenä väriläiskänä oli -kuinkas muuten- Timo Soinin räväkkä vastustuspuheenvuoro, jota kannatti yli 20 puheen pitänyttä perussuomalaista.
Myös keskiviikon äänestys Portugali-paketista oli melkomoinen näytelmä. Kokoomus äänesti Arhinmäen ehdotuksen puolesta, jolloin keskustan päätösehdotus putosi ja viimeksi jäin Arhinmäen hylkäysehdotus hallituksen ehdotusta vastaan. Ensimmäisessä äänestyksessä hävisi niin kuin oli odotettavissa Timo Soinin hylkäysehdotus Arhinmäen ehdotusta vastaan. Ennakkoon oli odotettavissa myös Portugalin rahoitusta puolustavan keskustan ehdotuksen pääseminen viimeiseen äänestykseen ja sen mukaiset ohjeet oli annettu PerusSuomalaisten ryhmällemme ja ohjeena oli äänestää tyhjää eli ei tietenkään kannattaa kumpaakaan. Kun nyt olikin toisena vaihtoehtona hylkäysehdotus, olikin äänestettävä punaista, mutta ryhmämme untuvikot painoivatkin keltaista eli tyhjää, tatkoituksella kuitenkin äänestysaikaa sekaannuksen huomaamisen jälkeen pidennettiin niin, että ainoastaan neljältä edustajaltamme jäi äänestynappulan vaihtaminen ja pöytäkirjaan tuli tyhjän äänestäminen. Senkin olisi voinut vielä äänetyksen päätyttyä korjata ilmoittamalla äänestäneensä väärin, mutta sitä eivät edustajamme vielä tienneet. Nyt tietävät, oppia ikä kaikki.
Palkkani luovuttaminen kahden hoitotyöntekijän palkkaamiseen on myös kerännyt huomiota, kun lopullisen sopimuksen Posan eli Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän kanssa saimme valmisteluiden jälkeen valmiiksi maanantaina. Iltalehti kirjoitti siitä nyt keskiviikkona, torstaina on haastattelut Hufvudstadsbladetissa ja Kankaanpään Seudussa. Suurta huolta palkkani käyttämisestä mainittuun tarkoitukseen kantaville voin lohdutukseksi kertoa, että jopa puhemiehenpalkkanikin verojen jälkeen (42,5%) kuluu näiden kahden hoitotyöntekijän palkkaamisesta aiheutuviin kokonaiskuluihin, joita ei edes ihan tarkkaan voida etukäteen laskea.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Hapuan kyläkoulu jatkaa
Kankaanpään edellinen kaupunginvaltuusto on viimeksi ollut lakkauttamassa kyläkouluja ja näin kävi Veneskosken ja Narvin koulujen osalta. Nyt jälleen ollaan hakemassa säästöjä samalla tavalla, nyt Hapuan koulun on liipasimella, vaikka jopa edellisen valtuuston päätös 25 oppilaan vähimmäismäärästäkin täyttyy tämän päätöksen edellyttämässä ajassa hyvissä ajoin ennen kevätlukukauden alkua ja tämän on sivistyslautakuntakin todennut kokouksessaan 8.3.
Nyt lakkauttamista perustellaan, kun näyttäisi, ettei syksyllä tulisikaan tähän rajaan yltävää oppilasmäärää.
Kuitenkin kyläyhdistys tekee hartiavoimin töitä oppilaiden saamiseksi ja järjestää iltapäiväkerhon, jossa tarjotaan myös välipala yhdistyksen kustannuksella. Hapuan kylää yhdistävää koulun jatkamista onkin kaikin tavoin puolustettava. Meille PerusSuomalaisille on jopa sanottu, etteikö politiikkojen päätöksiin voi luottaa, johon voimme todeta, ettei meitä ollut ketään edellisessä valtuustossa emmekä näin ole mitenkään vastuussa sen päätöksistä, kun oppilasrajaa nostettiin 20:stä 25:een. Mahdollinen oppilasmäärän notkahdus on seurausta monista tunnetuista tekijöistä, esim. epäpätevästä sijaisopettajasta johtuen. Oppilasennusteet tuleville vuosille ovatkin nousevia, joten senkään takia 1-2 vuoden pienemmän oppilasluvun takia ei koulua kannata lopettaa semminkin kun Hapuan alueelle uudessa osayleiskaavassa ollaan osoittamassa uusia rakennuskelpoisia tontteja. Koulu sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien tavoitettavissa 23-valtatien varrella ja kevyenliikenteenväylätkin ainakin keskustan suuntaan ovat kunnossa.
Paljon puhutaan 2-opettajaisten koulujen heikkoudesta, mutta jopa esim. aikanaan Petkeleen koulu on ollut yksiopettajainen ja sieltäkin on tullut täysin menestyneitä oppilaita. Kyläkoulut ovatkin kaikin puolin puolustamisen arvoisia, sillä monissa tutkimuksissa on myös todettu niillä olevan monia hyviä puolia. Nyt myös Hapuan koulussa toimii 2 dysfasiaryhmää, joille yhteys normaaliin kouluun on myös kaikin tavoin kehittävää ja tarpeellista.
Eduskuntavaaleissa PerusSuomalaiset tuli suurimmaksi puolueeksi Hapualla saaden 40,3% äänistä ja yhteensä278 ääntä eli saimme Kankaanpään äänestysalueista prosentuaalisesti toiseksi eniten ääniä juuri Hapualta, kun Kankaanpään koko kannatusprosenttimme oli 37, 1.
Olimme näin ollen valtuuston kokouksessa puolustamassa jatkoaikaa Hapuan koululle, joka tulikin äänin 20-15, vastaan äänestivät koko kokoomuksen ryhmä, demarit yhtä lukuunottamatta ja keskustasta kolme: Nina Rajamäki, Rauno Mäntysalo, Jorma Lepistö. Puolesta oli kokonaista neljä ryhmää kokonaan eli me PerusSuomalaiset, vasemmistoliitto ja yhden hengen kd:n ja vihreiden ryhmät sekä valtaosa keskustan ryhmästä.
Nyt lakkauttamista perustellaan, kun näyttäisi, ettei syksyllä tulisikaan tähän rajaan yltävää oppilasmäärää.
Kuitenkin kyläyhdistys tekee hartiavoimin töitä oppilaiden saamiseksi ja järjestää iltapäiväkerhon, jossa tarjotaan myös välipala yhdistyksen kustannuksella. Hapuan kylää yhdistävää koulun jatkamista onkin kaikin tavoin puolustettava. Meille PerusSuomalaisille on jopa sanottu, etteikö politiikkojen päätöksiin voi luottaa, johon voimme todeta, ettei meitä ollut ketään edellisessä valtuustossa emmekä näin ole mitenkään vastuussa sen päätöksistä, kun oppilasrajaa nostettiin 20:stä 25:een. Mahdollinen oppilasmäärän notkahdus on seurausta monista tunnetuista tekijöistä, esim. epäpätevästä sijaisopettajasta johtuen. Oppilasennusteet tuleville vuosille ovatkin nousevia, joten senkään takia 1-2 vuoden pienemmän oppilasluvun takia ei koulua kannata lopettaa semminkin kun Hapuan alueelle uudessa osayleiskaavassa ollaan osoittamassa uusia rakennuskelpoisia tontteja. Koulu sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien tavoitettavissa 23-valtatien varrella ja kevyenliikenteenväylätkin ainakin keskustan suuntaan ovat kunnossa.
Paljon puhutaan 2-opettajaisten koulujen heikkoudesta, mutta jopa esim. aikanaan Petkeleen koulu on ollut yksiopettajainen ja sieltäkin on tullut täysin menestyneitä oppilaita. Kyläkoulut ovatkin kaikin puolin puolustamisen arvoisia, sillä monissa tutkimuksissa on myös todettu niillä olevan monia hyviä puolia. Nyt myös Hapuan koulussa toimii 2 dysfasiaryhmää, joille yhteys normaaliin kouluun on myös kaikin tavoin kehittävää ja tarpeellista.
Eduskuntavaaleissa PerusSuomalaiset tuli suurimmaksi puolueeksi Hapualla saaden 40,3% äänistä ja yhteensä278 ääntä eli saimme Kankaanpään äänestysalueista prosentuaalisesti toiseksi eniten ääniä juuri Hapualta, kun Kankaanpään koko kannatusprosenttimme oli 37, 1.
Olimme näin ollen valtuuston kokouksessa puolustamassa jatkoaikaa Hapuan koululle, joka tulikin äänin 20-15, vastaan äänestivät koko kokoomuksen ryhmä, demarit yhtä lukuunottamatta ja keskustasta kolme: Nina Rajamäki, Rauno Mäntysalo, Jorma Lepistö. Puolesta oli kokonaista neljä ryhmää kokonaan eli me PerusSuomalaiset, vasemmistoliitto ja yhden hengen kd:n ja vihreiden ryhmät sekä valtaosa keskustan ryhmästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)