Honkajoen markkinoilta ostin kaksi alennuskirjaa: Vappulan Honkajoen asutus ja olot Ruotsin vallan aikana, Heikki Kiviniemen "Pohjoisen porstuas, Hämeen hännillä" Honkajoki kunnallisen itsehallinnon aikana. Näiden historiankirjojen innoittamana voi pohtia Honkajoen asemaa ennen ja siltä pohjalta myös tätä päivää.
Itse markkinat taas kerran olivat onnistuneet, sää suosi helteisenä, väkeä ja myyjiä oli jopa tungokseen asti. Perjantai-illan hölkässäkin päävoitto tynnyrisauna löysi voittajansa. Näin markkinoiden 30-vuotinen taival tuli täyteen hyvien tähtien alla.
Historiankirjoista käy eittämättömästi ilmi, miten Honkajoen -aiemmin Hongonjoki vuoteen 1951 asti- asutus on tullut Ikaalisista Kankaanpään kautta. Honkajoki kuuluikin Ikaalisten seurakuntaan kuten koko Pohjois-Satakunta, samoin Ikaalisten pitäjään. Omaa paikallishallintoa aloitettiin 1867, mutta nälkävuodet aiheuttivat sen, että vasta ensimmäinen varsinainen kuntakokous pidettiin v.1870 sekin vielä pappilassa. Oma seurakunta täyttää tänä vuonna 11.12. 120 vuotta, kun seurakunta sai perustamisluvan v. 1891. Oma kirkkoherra tosin astui virkaan vasta 1.5.1905, jolloin Kankaanpäässä vaihtui kirkkoherra.
Näin Honkajoella on perinteitä suur-Ikaalisten suuntaan. Tuntuukin vähän juuriensa tuntemattomuudelta Honkajoen päätös jäädä pois neuvottelemasta uudesta kuntien yhtyynliittymisestä Parkanon, Jämijärven ja Kankaanpään kanssa, kun kuitenkin yhteisellä historialla on pitkät perinteet ja eritoten Kankaanpään kanssa yhteistyö on jatkuvasti hyvin monipuolista.
Yhtä yhteistyö puutetta honkajokiset erityisesti valittavat, kun vain Karvia ja Kankaanpää kuuluu Vatajankosken Sähkön omistajakuntiin ja kuitenkin molemmat yhtiön sähköä jauhavat kosketkin Jyllinkoski ja Vatajankoski sijaitsevat Honkajoen alueella.
Eiköhän jatkossa lyödä hynttyyt yhteen!
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Sotilaspojat
Taas katosi kirjoitus, lyhyen ajan sisällä jo toinen kerta eikä nyt ollut minunkaan syyni, koska kirjoituksen valmistuttua painoin heti tallenna-nappulaa, mutta katkos tuli koneeseen ja kylmä tieto: yhteys ei pelaa. Näin teen jutun uudelleen aamulla, nyt jo puolita öin pääsen nukkumaan.
Sain olla Kankaanpään Sotaveteraanien puheenjohtajan Reijo Orhasen perhejuhlan johdosta estyneenä ollessa hänen pyynnöstään tuomassa veteraanien viirin ja onnittelut Niinisalon sotilaskodissa vietetyssä isänmaallisessa juhlassa. Pohjois-Satakunnan Sotilaspoikien perinnekilta vietti siellä 20-vuotisjuhlaansa. Reijo itsekin on ollut killan edellinen puheenjohtaja.
Killan puheenjohtaja Heino Niemisen sairastuttua juhlan juontamisen ja tervehdyspuheen piti varapuheenjohtaja Aulis Kekokangas monessa näytelmäroolissa esiintymisrutiinia hankkineena. Juhlapuhujaksi oli saatu oikein liiton puheenjohtaja Atte Kaskari.
Musiikillisesta puolesta vastasi parkanolainen Korsukuoro yhdessä Kankaanpään Korsutöpinän kanssa. Monia sota-ajan kuolemattomia saimme kuulla: Ilta skanssissa, Kaarina, Äänisen allot, Kodin kynttilät. Killan alueeseen kuuluukin niin kuin historiassa monessa muussakin yhteydessä yhteistyötä tehneet Ikaalinen, Parkano, Kihniö, Karvia, Honkajoki ja Jämijärvi Kankaanpään lisäksi.
Tervehdyksessäni kerroin olevani varamiehenä Sotaveteraanien tervehdystä tuomassa ja samalla varapuhemiehenä voin esittää historiallisesti varmasti ensi kertaa eduskunna puhemiehistön kunnioittavan tervehdyksen tähän arvokkaaseen maanpuolustukselliseen juhlaan. Samoin Kankaanpään seudun Sotainvalidien puheenjohtajana esitin onnittelut sotainvalidien puolesta. Tervehdysten vastaanottajana toimi killan kunniapuheenjohtaja Kalevi Holma.
Kerroin myös itsellänikin olevan yhteyksiä sotilaspoikatoimintaan, vaikka olenkin syntynyt vasta sota-aikana vuonna 1943. Jouko Nurmisen historiikissa Sotilaspoikatoiminta Pohjois-Satakunnassa 1920-1944 kerrotaan perheeseemme liityvää. Oma isäni Taito Joutsenlahti kuoli jo ennen syntymääni v. 1943 ja v. 1949 äiti meni uusiin naimisiin Tuomas Liljan kanssa, josta siis tuli uusi isäni. Nurmisen kirjassa on kuva poikaleiriltä, jossa Taito ja Tuomas seisovat vierekkäin hyvinä ystävinä. He myös molemmat toimivat sotilaspoikien kouluttajina ja johtajina. Juuri ennen talvisodan alkamista olleessa ilmoituksessa mainitaa kirkonkylän osaston johtajaksi juuri Tuomas, vaikka hän sitten joutuikin heti lähtemään sotaan.
Näin kalliita muistojamme raskailta historiamme vuosilta kannattaa säilyttää vaalia. Ja siihen juuri tällainen kiltatoiminta on mitä sopivinta.
Sain olla Kankaanpään Sotaveteraanien puheenjohtajan Reijo Orhasen perhejuhlan johdosta estyneenä ollessa hänen pyynnöstään tuomassa veteraanien viirin ja onnittelut Niinisalon sotilaskodissa vietetyssä isänmaallisessa juhlassa. Pohjois-Satakunnan Sotilaspoikien perinnekilta vietti siellä 20-vuotisjuhlaansa. Reijo itsekin on ollut killan edellinen puheenjohtaja.
Killan puheenjohtaja Heino Niemisen sairastuttua juhlan juontamisen ja tervehdyspuheen piti varapuheenjohtaja Aulis Kekokangas monessa näytelmäroolissa esiintymisrutiinia hankkineena. Juhlapuhujaksi oli saatu oikein liiton puheenjohtaja Atte Kaskari.
Musiikillisesta puolesta vastasi parkanolainen Korsukuoro yhdessä Kankaanpään Korsutöpinän kanssa. Monia sota-ajan kuolemattomia saimme kuulla: Ilta skanssissa, Kaarina, Äänisen allot, Kodin kynttilät. Killan alueeseen kuuluukin niin kuin historiassa monessa muussakin yhteydessä yhteistyötä tehneet Ikaalinen, Parkano, Kihniö, Karvia, Honkajoki ja Jämijärvi Kankaanpään lisäksi.
Tervehdyksessäni kerroin olevani varamiehenä Sotaveteraanien tervehdystä tuomassa ja samalla varapuhemiehenä voin esittää historiallisesti varmasti ensi kertaa eduskunna puhemiehistön kunnioittavan tervehdyksen tähän arvokkaaseen maanpuolustukselliseen juhlaan. Samoin Kankaanpään seudun Sotainvalidien puheenjohtajana esitin onnittelut sotainvalidien puolesta. Tervehdysten vastaanottajana toimi killan kunniapuheenjohtaja Kalevi Holma.
Kerroin myös itsellänikin olevan yhteyksiä sotilaspoikatoimintaan, vaikka olenkin syntynyt vasta sota-aikana vuonna 1943. Jouko Nurmisen historiikissa Sotilaspoikatoiminta Pohjois-Satakunnassa 1920-1944 kerrotaan perheeseemme liityvää. Oma isäni Taito Joutsenlahti kuoli jo ennen syntymääni v. 1943 ja v. 1949 äiti meni uusiin naimisiin Tuomas Liljan kanssa, josta siis tuli uusi isäni. Nurmisen kirjassa on kuva poikaleiriltä, jossa Taito ja Tuomas seisovat vierekkäin hyvinä ystävinä. He myös molemmat toimivat sotilaspoikien kouluttajina ja johtajina. Juuri ennen talvisodan alkamista olleessa ilmoituksessa mainitaa kirkonkylän osaston johtajaksi juuri Tuomas, vaikka hän sitten joutuikin heti lähtemään sotaan.
Näin kalliita muistojamme raskailta historiamme vuosilta kannattaa säilyttää vaalia. Ja siihen juuri tällainen kiltatoiminta on mitä sopivinta.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Ei lomalta tunnu
No niin, laiska töitänsä lukee. Mutta en malta olla taas kerran luettelematta, jottei kukaan luulisi kansanedustajan loman olevan vain löhöilyä röhönrannassa, niin kuin näin kuniina ja helteisenä kesänä mielellään lekottelisi siellä hiekkarannoilla.
Viikon antiin on kuulunut kaksi siunausta muistotilaisuuksineen, yksi vihkiminen ja kastaminen. Jumalanpalvelussaarna, seurapuhe ja kaksi vanhainkotihartautta Hopeapurossa ja Lohipurossa.
Veteraanien työvaliokunta, parissa yleisurheilukilpailussa toimitsijana oleminen ja tietysti torimyynti kesäisellä torstaitorilla. Honkajoen markkinoillakin olin oikein kunnan vieraana, kerron siitä lisää erillisessä blogissa. Vatajankosken Sähkön kuntainliiton hallituskin kokousti firman kesämökillä Isolla Mateella, sielläkään en ehtinyt savusaunan löylyihin enkä uimaan, lenkki kutsui. Kiitettävästi jo viikon joka ilta onkin tulut tehtyä kympin Ottamon lenkki, maraton 20.8. pukkaa päälle. Pitäisi vaan saada joku pitempikin lenkki aikaiseksi, se toisi varmuutta maratonin jaksamisesta, kun aiemmat lenkin ovat jääneet peräti vähäisiksi.
Ja sitten kaksi isänmaallista juhlaa Niinisalon varuskunnassa. Toinen Tykistörykmentin perinnepäiväjuhla ja toinen sotilaspoikien perinnekillan 20-vuotisjuhla, josta myös kerron eri blogissa.
Satakunnan Tykistörykmentin perinnepäivän 93-vuotisjuhlaan sain tuoda - varapuhemies kun olen - eduskunnan puhemiehistön kunnioitavan tervehdyksen vähän tosin leikkimielellä, varsinainen tervehdyksen syy oli Kankaanpään kaupungin tervehdyksen esittäminen, valtuuston puheenjohtaja Jorma Lepistö ja kupunginjohtaja Paavo Karttunen uskoivat tämän tehtävän tällä kertaa 2. valtuuston varapuheenjohtajalle, minkä mieluusti suoritinkin. Onhan koko Niinisalon Tykistöprikaati viisinesatoine työpaikkoineen ensiarvoisen tärkeä koko Pohjois-Satakunnalle ja maanpuolustus on tärkeä yhteinen asiamme.
Juhla oli tietysti sotilaallisen arvokas lipun tuomisineen Pohjanmaan sotilassoittokunnan huolehtiessa koko tilaisuuden musiikista. Everstiluutnantti, komentaja Pertti Holma piti tervehdyspuheen ja suoritti monet palkitsimiset vuoden aikana ansioituneille. Varuskunnan ruokalassa pidetyssä juhlassa ruokalan naiset huolehtivat kahvitarjoilusta. perinnepäivän vietto on alkanut samana päivänä kuin nytkin 29.7. mutta vähän erilaisissa tunnelmissa vuonna 1918 vapaussodan jälkeisenä vaikeana aikana.
Viikon antiin on kuulunut kaksi siunausta muistotilaisuuksineen, yksi vihkiminen ja kastaminen. Jumalanpalvelussaarna, seurapuhe ja kaksi vanhainkotihartautta Hopeapurossa ja Lohipurossa.
Veteraanien työvaliokunta, parissa yleisurheilukilpailussa toimitsijana oleminen ja tietysti torimyynti kesäisellä torstaitorilla. Honkajoen markkinoillakin olin oikein kunnan vieraana, kerron siitä lisää erillisessä blogissa. Vatajankosken Sähkön kuntainliiton hallituskin kokousti firman kesämökillä Isolla Mateella, sielläkään en ehtinyt savusaunan löylyihin enkä uimaan, lenkki kutsui. Kiitettävästi jo viikon joka ilta onkin tulut tehtyä kympin Ottamon lenkki, maraton 20.8. pukkaa päälle. Pitäisi vaan saada joku pitempikin lenkki aikaiseksi, se toisi varmuutta maratonin jaksamisesta, kun aiemmat lenkin ovat jääneet peräti vähäisiksi.
Ja sitten kaksi isänmaallista juhlaa Niinisalon varuskunnassa. Toinen Tykistörykmentin perinnepäiväjuhla ja toinen sotilaspoikien perinnekillan 20-vuotisjuhla, josta myös kerron eri blogissa.
Satakunnan Tykistörykmentin perinnepäivän 93-vuotisjuhlaan sain tuoda - varapuhemies kun olen - eduskunnan puhemiehistön kunnioitavan tervehdyksen vähän tosin leikkimielellä, varsinainen tervehdyksen syy oli Kankaanpään kaupungin tervehdyksen esittäminen, valtuuston puheenjohtaja Jorma Lepistö ja kupunginjohtaja Paavo Karttunen uskoivat tämän tehtävän tällä kertaa 2. valtuuston varapuheenjohtajalle, minkä mieluusti suoritinkin. Onhan koko Niinisalon Tykistöprikaati viisinesatoine työpaikkoineen ensiarvoisen tärkeä koko Pohjois-Satakunnalle ja maanpuolustus on tärkeä yhteinen asiamme.
Juhla oli tietysti sotilaallisen arvokas lipun tuomisineen Pohjanmaan sotilassoittokunnan huolehtiessa koko tilaisuuden musiikista. Everstiluutnantti, komentaja Pertti Holma piti tervehdyspuheen ja suoritti monet palkitsimiset vuoden aikana ansioituneille. Varuskunnan ruokalassa pidetyssä juhlassa ruokalan naiset huolehtivat kahvitarjoilusta. perinnepäivän vietto on alkanut samana päivänä kuin nytkin 29.7. mutta vähän erilaisissa tunnelmissa vuonna 1918 vapaussodan jälkeisenä vaikeana aikana.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Timo Soinia kaivattu
Norjan surmantekojen yhteydessä on kovin kaivattu Timo Soinin lausuntoa, jota ei heti saatu hänen enemmän kuin ansaitun Irlannin lomamatkansa takia. Keskustan Kiviniemikin ylimielisyydessään väittä, ettei PerusSuomalaisista kukaan muu Timon lisäksi pysty kertomaan puolueemme linjaa esiintulevista asioista. Ja kuitenkin esimerkiksi heti perjantaina 22.7. kirjoitin blogin: Järkyttävää Norjassa ja sitten sunnuntaina 24.7. toisen blogin: Yhteinen suru kantaa. Ja moni muu meistä kirjoittaa ahkerasti blogejaan, minullakin näitä on jo yli kahdeksansataa.
Päinvastoin Mari Kiviniemen omaa vaikenemista kummastellaan jopa hänen omassa lehdessään Suomenmaassa: Miksi hän ei näy? Miksi hän ei osallistu. Hän on oppositiojohtaja, jota muu puoluejohto ei korvaa." Ehkä juuri tämän vuoksi hän nyt on tullut esiin puolustellen näkymättömyyttään sillä, että keskustassa löytyy osaajia eikä puheenjohtajan näin tarvitse kertoa kaikkea - ja hän lisää tölväisynä: "Tässä on se ero perussuomalaisiin". Voi pyhä yksinkertaisuus, uskooko hän moisen uppoavan kansaan.
Onhan meidän eduskuntaryhmässämme 39 monipuolisesti kokemusta ja eri alojen tietoa omaavia edustajia tohtoreista alkaen tavallisiin tallaajiin asti ja kaikkea siltä väliltä. Ja onhan meitä aiemminkin eduskunnassa olleita kahdeksan henkeä.
Keskustalla vaan pudotus eduskunna suurimman ja pääministeripuolueen paikalta eduskunnan pienimmäksi oppositiopuolueeksi on ollut sen luokan paukku, että siitä ei ole helppoa toipua. Kaikille se ei onnistu koskaan. Hyvä esimerkki on presidenttivaalissa hävinnyt Esko Aho, joka tappionsa jälkeen ei enää pystynyt palaamaan päivän politiikkaan. Miten käy Kiviniemen itsensä, pudotus Euroopan johtajien rinnalta ihailtuna esim. saksankielen osaajana opposition edustajaksi 16 kansanedustajapaikan menettämisen jälkeen ei ole kadehdittavaa.
Sen sijaan Timo Soinin vetovoima on nähty ja hänen kommenttinsa ehdottomasta väkivallan vastustamisesta järkyttävän Norjan terroriteon jälkeen on ehdottomasti oikea samoin kuin hänen ihailunsa norjalaisten asennoitumisesta trategiaansa, jossa ei syytellä mitään tahoa vaan politikoimatta kannetaan vastuuta yhdessä. Tässä olisi meillä Suomessa joillakin tahoilla opiksiotettavaa.
Päinvastoin Mari Kiviniemen omaa vaikenemista kummastellaan jopa hänen omassa lehdessään Suomenmaassa: Miksi hän ei näy? Miksi hän ei osallistu. Hän on oppositiojohtaja, jota muu puoluejohto ei korvaa." Ehkä juuri tämän vuoksi hän nyt on tullut esiin puolustellen näkymättömyyttään sillä, että keskustassa löytyy osaajia eikä puheenjohtajan näin tarvitse kertoa kaikkea - ja hän lisää tölväisynä: "Tässä on se ero perussuomalaisiin". Voi pyhä yksinkertaisuus, uskooko hän moisen uppoavan kansaan.
Onhan meidän eduskuntaryhmässämme 39 monipuolisesti kokemusta ja eri alojen tietoa omaavia edustajia tohtoreista alkaen tavallisiin tallaajiin asti ja kaikkea siltä väliltä. Ja onhan meitä aiemminkin eduskunnassa olleita kahdeksan henkeä.
Keskustalla vaan pudotus eduskunna suurimman ja pääministeripuolueen paikalta eduskunnan pienimmäksi oppositiopuolueeksi on ollut sen luokan paukku, että siitä ei ole helppoa toipua. Kaikille se ei onnistu koskaan. Hyvä esimerkki on presidenttivaalissa hävinnyt Esko Aho, joka tappionsa jälkeen ei enää pystynyt palaamaan päivän politiikkaan. Miten käy Kiviniemen itsensä, pudotus Euroopan johtajien rinnalta ihailtuna esim. saksankielen osaajana opposition edustajaksi 16 kansanedustajapaikan menettämisen jälkeen ei ole kadehdittavaa.
Sen sijaan Timo Soinin vetovoima on nähty ja hänen kommenttinsa ehdottomasta väkivallan vastustamisesta järkyttävän Norjan terroriteon jälkeen on ehdottomasti oikea samoin kuin hänen ihailunsa norjalaisten asennoitumisesta trategiaansa, jossa ei syytellä mitään tahoa vaan politikoimatta kannetaan vastuuta yhdessä. Tässä olisi meillä Suomessa joillakin tahoilla opiksiotettavaa.
torstai 28. heinäkuuta 2011
Vihapuheet
On ollut hämmästyttävää lukea suomalaisten politiikkojen lausuntoja, jotka tuomitsevat vihapuheita, mutta kuitenkin juuri he lietsovat vihaa ja tietysti yhtä ja samaa tahoa - meitä PerusSuomalaisia - vastaan. Näin ovat toimineet ministerinsalkkuja kantavat Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki. Syytöksiä on satanut saavikaupalla ikään kuin Norjan surmatyö olisikin Suomen PerusSuomalaisten aiheuttama tai vähintäänkin täältä olisi tullu alkusysäys.
Me monet suomalaiset olemme aina ihalleet Norjaa. Onhan siellä maailman parhaat talvilajien urheilijat. Viimeiset vuosien puheet heidän käyttämistään vilpillisistä keinoista ovat tosin sädekehää alentaneet. Mutta kyllä meillä olisi opiksi otettava heiltä tämän järkyttävän draaman käsittelyssä.
Siellä ei ole syyllistetty mitään tahoa eikä joukkosurmia ole politisoitu. Siitä ei ole tehty poliittista kiistakapulaa, toisia ei syytellä, vaan kaikki ovat kantaneet vastuuta yhdessä. Ymmärretään tämä teko yhden harhautuneen ja ajatusmaailmaltaan täysin pimentyneet käsittämättömäksi teoksi. Mielentilatutkimuskin on menossa.
Norjassa siis osataan ottaa asiat asioina aivan päinvastaisesti kuin meillä Suomessa, jossa PerusSuomalaisten jatkuvaa kannatusnousua on yritettävä näillä vihapuhelietsonnoillakin torpata. Mutta taitaakin käydä täysin päinvastaisesti. Yksinkertaisesti me PerusSuomalaiset olemme tyrmänneet kaikenlaisen väkivallan ja vihapuheet. Muut niitä yrittävät kaivella vuosienkin takaisista blogeista ja itse päinvastoin syyllistyvät tähän vihan lietsontaan täysin vääristellen. Pikemminkin juuri heidän perättömiä kirjoituksiaan olisikin syytä tarkastella vihapuheita käsiteltäessä.
Me monet suomalaiset olemme aina ihalleet Norjaa. Onhan siellä maailman parhaat talvilajien urheilijat. Viimeiset vuosien puheet heidän käyttämistään vilpillisistä keinoista ovat tosin sädekehää alentaneet. Mutta kyllä meillä olisi opiksi otettava heiltä tämän järkyttävän draaman käsittelyssä.
Siellä ei ole syyllistetty mitään tahoa eikä joukkosurmia ole politisoitu. Siitä ei ole tehty poliittista kiistakapulaa, toisia ei syytellä, vaan kaikki ovat kantaneet vastuuta yhdessä. Ymmärretään tämä teko yhden harhautuneen ja ajatusmaailmaltaan täysin pimentyneet käsittämättömäksi teoksi. Mielentilatutkimuskin on menossa.
Norjassa siis osataan ottaa asiat asioina aivan päinvastaisesti kuin meillä Suomessa, jossa PerusSuomalaisten jatkuvaa kannatusnousua on yritettävä näillä vihapuhelietsonnoillakin torpata. Mutta taitaakin käydä täysin päinvastaisesti. Yksinkertaisesti me PerusSuomalaiset olemme tyrmänneet kaikenlaisen väkivallan ja vihapuheet. Muut niitä yrittävät kaivella vuosienkin takaisista blogeista ja itse päinvastoin syyllistyvät tähän vihan lietsontaan täysin vääristellen. Pikemminkin juuri heidän perättömiä kirjoituksiaan olisikin syytä tarkastella vihapuheita käsiteltäessä.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Mistä kasvavalla vanhusmäärälle asuinpalvelut
Eliniän lisääntyessä kansakuntamme väistämättä ikääntyy. Ja tämä tietysti tuo kasvavia tarpeita vanhusten hoitoo. Mielestäni juuri tämä sektori vaatii tällä hetkellä kaikkein kipeimmin resulsseja ja monipuolista kehittämistä. Vanhuksemme ovat ansainneet myös ihmisarvon mukaisen elämän ehtoon.
Näin myös täällä Kankaanpäässä, jossa on huutava puute vanhusten hoitopaikoista. Pelkkiä asuntoja on saatavissa riittävästi, mutta hoivapaikkoja tarvittaisiin, koska kaikki eivät enää tule toimeen kotioloissa kotipalvelunkaan ja kotisairaanhoidon avulla.
Yritystä on ollut kaupungin omistamalla Vanhustentalosäätiöllä, jonka puheenjohtajana muuten tällä hetkellä toimin. Useamman kerran on ARA:lta (Valtion asuntorahasto) anottu avustusta palvelutalon rakentamiseen, mutta turhin toimin. Rahat menevät suurempiin asutuskeskuksiin. Aikaisemmin RAY on rahoittanut tällaisia hankkeita, mutta ilmeisesti EU:n direktiivien takia se tie on tukittu mukamas yksityistä kilpailua vääristävänä.
Meillä on nykyisen Kanervakodin yhteyteen suunniteltu saman kokoinen laajennus, tonttikin on valmiina ja terveyskeskuspalvelut sijaitsevat aivan vieressä. Kun kaikki muu on siis selvää, näkisinkin, että muiden rahoituslähteiden ehtyessä kaupungin itsensä on ryhdyttävä toimeen ja velkarahalla pystytettävä laajennusosa, niinhän rakennettiin kolmen ryhmän päiväkoti ja niin rahoitetaan kaupungin Yrityspalvelun teollisuushallirakentamisetkin.
Vierastan näiden vanhuspalveluiden siirtämistä yksityisten hoidettavaksi, koska eivät hekään sitä hoida sulasta lähimmäisenrakkaudesta vaan voitontavoittelu on tietysti takana semminkin, kun nämäkin ovat ketjuuntumassa ja paljolti siirtymässä ulkomaiseen omistukseen. Ei oikein järjestettynä kunnallinen hoito tule sen kalliimmaksi kuin yksityinenkään, ja vaikka viranomaiset valvovat toimintoja, niin kyllä kunnallinen hoito on aina varmempaa ja pysyy samanlaisena, yksityisellä puolella kilpailun loppuessa ei kaikesta ole takeita.
Kun eri tasoisten asuntojen tarve kasvaa, olisi myös Kankaanpäässä varmasti käyttöä myös ns. senjoritalolle, jossa asukkaat saavat asua omissa tai vuokratuissa asunnoissa, mutta olisi talon yhteisiä palveluita kuten ruokailuja, siivousta ja muuta tarvittavaa. Tässäkin kunta voisi olla aloitteentekijänä, kartoittaa tarvetta ja ryhtyä sanoista tekoihin ja hankkia myös yhteishakkeeseen rahoitusta.
Nyt kauan odotettu vanhuspalvelulaki tulee määrittelemään hoitajien ja hoidettavien välisen oikean suhdeluvun. Sitä varten on kunnissa ruvettu vähentämään vanhainkotipaikkoja, jolloin hoitajien suhteellinen määrä nousee ilman henkilölisäyksiä. Tosiasiassa jo laitoshoidossa olevat vanhukset eivät tule toimeen kotipalveluidenkaan avulla, joten laitospaikkojen vähentäminen ei näin ollen ole asiallista. Tämä laitospaikkojen alasajolla onkin ideologiset syyt. Ajamalla kunnallinen laitoshoito alas saadaan luotua entistä suurempi kysyntä yksityiselle palvelutuotannolle ja siten lisätään sosiaali- ja terveysbisnestä. Palvelutuotannon ulkoistamista eivät PerusSuomalaiset ole kannattamassa. Kasvavan vanhusväestön tarpeet on kunnissamme hoidettava kunnialla.
Näin myös täällä Kankaanpäässä, jossa on huutava puute vanhusten hoitopaikoista. Pelkkiä asuntoja on saatavissa riittävästi, mutta hoivapaikkoja tarvittaisiin, koska kaikki eivät enää tule toimeen kotioloissa kotipalvelunkaan ja kotisairaanhoidon avulla.
Yritystä on ollut kaupungin omistamalla Vanhustentalosäätiöllä, jonka puheenjohtajana muuten tällä hetkellä toimin. Useamman kerran on ARA:lta (Valtion asuntorahasto) anottu avustusta palvelutalon rakentamiseen, mutta turhin toimin. Rahat menevät suurempiin asutuskeskuksiin. Aikaisemmin RAY on rahoittanut tällaisia hankkeita, mutta ilmeisesti EU:n direktiivien takia se tie on tukittu mukamas yksityistä kilpailua vääristävänä.
Meillä on nykyisen Kanervakodin yhteyteen suunniteltu saman kokoinen laajennus, tonttikin on valmiina ja terveyskeskuspalvelut sijaitsevat aivan vieressä. Kun kaikki muu on siis selvää, näkisinkin, että muiden rahoituslähteiden ehtyessä kaupungin itsensä on ryhdyttävä toimeen ja velkarahalla pystytettävä laajennusosa, niinhän rakennettiin kolmen ryhmän päiväkoti ja niin rahoitetaan kaupungin Yrityspalvelun teollisuushallirakentamisetkin.
Vierastan näiden vanhuspalveluiden siirtämistä yksityisten hoidettavaksi, koska eivät hekään sitä hoida sulasta lähimmäisenrakkaudesta vaan voitontavoittelu on tietysti takana semminkin, kun nämäkin ovat ketjuuntumassa ja paljolti siirtymässä ulkomaiseen omistukseen. Ei oikein järjestettynä kunnallinen hoito tule sen kalliimmaksi kuin yksityinenkään, ja vaikka viranomaiset valvovat toimintoja, niin kyllä kunnallinen hoito on aina varmempaa ja pysyy samanlaisena, yksityisellä puolella kilpailun loppuessa ei kaikesta ole takeita.
Kun eri tasoisten asuntojen tarve kasvaa, olisi myös Kankaanpäässä varmasti käyttöä myös ns. senjoritalolle, jossa asukkaat saavat asua omissa tai vuokratuissa asunnoissa, mutta olisi talon yhteisiä palveluita kuten ruokailuja, siivousta ja muuta tarvittavaa. Tässäkin kunta voisi olla aloitteentekijänä, kartoittaa tarvetta ja ryhtyä sanoista tekoihin ja hankkia myös yhteishakkeeseen rahoitusta.
Nyt kauan odotettu vanhuspalvelulaki tulee määrittelemään hoitajien ja hoidettavien välisen oikean suhdeluvun. Sitä varten on kunnissa ruvettu vähentämään vanhainkotipaikkoja, jolloin hoitajien suhteellinen määrä nousee ilman henkilölisäyksiä. Tosiasiassa jo laitoshoidossa olevat vanhukset eivät tule toimeen kotipalveluidenkaan avulla, joten laitospaikkojen vähentäminen ei näin ollen ole asiallista. Tämä laitospaikkojen alasajolla onkin ideologiset syyt. Ajamalla kunnallinen laitoshoito alas saadaan luotua entistä suurempi kysyntä yksityiselle palvelutuotannolle ja siten lisätään sosiaali- ja terveysbisnestä. Palvelutuotannon ulkoistamista eivät PerusSuomalaiset ole kannattamassa. Kasvavan vanhusväestön tarpeet on kunnissamme hoidettava kunnialla.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
22,7% ja 23,0%
.Otsakkeessa on uskomattomia lukuja, mutta tosia. Näin viimeiset mielipidetiedustelut kertovat. Ja useimmiten ne jopa pitävät paikkansakin, ei tosin aina. Siitä räikeä esimerkki.
Ennen huhtikuun vaaleja PerusSuomalaisten kannatus oli jatkuvasti noussut yli vuoden ajan.
Maaliskuussa luvut olivat huipussaan, Helsingin Sanomat näytti 18,4% ja Yle 17,2%. Mutta annas olla, juuri ennen vaaleja saatiinkin sitten aikaiseksi ensimmäinen alamäki, jolla haluttiin uskotella äänestäjille, ettei puoluetta sittenkään kannata äänestää, vastaavat luvut olivat 16,9% ja 15,4%. Mutta tästäkin epätoivoisesta sumutusyrityksestä huolimatta todellinen gallup eli eduskuntavaaliäänestys antoi isomman lukeman kuin mikään gallup koskaan oli luvannut eli tulokseksi tuli 19,1%.
Satakunnan Kansan kunniaksi pitää mainita, että lehden teettämä vaalipiirikohtainen gallup oli hyvin totuudellinen, helmikuussa 21,5%, huhtikuussa 22,0% ja lopullinen tulos vaaleissa 23,7% eli sekin parempi kuin gallupit, mutta kuitenkin Satakunnan Kansa antoi loppuun asti nousevaa kannatusta päinvastoin kuin valtakunnalliset tutkimustulokset.
Nyt vaalien jälkeen mielipidetiedustelut ovat äityneet vallan hurjiksi, heti toukokuussa HS antoi 21,2% ja Yle 21,6%. Nyt heinäkuussa sitten PerusSuomalaiset on noussut suurimmaksi puolueeksi: HS 22,7%, Yle 23%. Tää on todella korutonta kertomaa, se vastaanota synnyinmaa. Kreikalle ja muille höttömaille suunnatut miljardilainat tekevät tehtäväänsä.
Kun on kiistelty johtavan oppositiopuolueen asemasta, näyttää se selvästi lankeavan PerusSuomalaisten osaksi. Keskustan kannatus vaaleissa oli 15,8%, jossa tappiota edellisvaaleista 7,4 prosenttiyksikköä ja nyt viimeisessä gallupissa alamäkeä on vielä vaaleistakin yli 2%, lukeman ollessa 13,7%.
Niinpä Satakunnan Kansakin pääkirjoituksessaan otsakoi Keskusta tarvitsee johtajuutta. Eroa puolueidemme välillä on siis 9%, kun ero edellisissä eduskuntavaaleissa oli 19%, mutta vain toisinpäin eli keskustan eduksi. Näin muuttuu maailma Eskoseni!
Ennen huhtikuun vaaleja PerusSuomalaisten kannatus oli jatkuvasti noussut yli vuoden ajan.
Maaliskuussa luvut olivat huipussaan, Helsingin Sanomat näytti 18,4% ja Yle 17,2%. Mutta annas olla, juuri ennen vaaleja saatiinkin sitten aikaiseksi ensimmäinen alamäki, jolla haluttiin uskotella äänestäjille, ettei puoluetta sittenkään kannata äänestää, vastaavat luvut olivat 16,9% ja 15,4%. Mutta tästäkin epätoivoisesta sumutusyrityksestä huolimatta todellinen gallup eli eduskuntavaaliäänestys antoi isomman lukeman kuin mikään gallup koskaan oli luvannut eli tulokseksi tuli 19,1%.
Satakunnan Kansan kunniaksi pitää mainita, että lehden teettämä vaalipiirikohtainen gallup oli hyvin totuudellinen, helmikuussa 21,5%, huhtikuussa 22,0% ja lopullinen tulos vaaleissa 23,7% eli sekin parempi kuin gallupit, mutta kuitenkin Satakunnan Kansa antoi loppuun asti nousevaa kannatusta päinvastoin kuin valtakunnalliset tutkimustulokset.
Nyt vaalien jälkeen mielipidetiedustelut ovat äityneet vallan hurjiksi, heti toukokuussa HS antoi 21,2% ja Yle 21,6%. Nyt heinäkuussa sitten PerusSuomalaiset on noussut suurimmaksi puolueeksi: HS 22,7%, Yle 23%. Tää on todella korutonta kertomaa, se vastaanota synnyinmaa. Kreikalle ja muille höttömaille suunnatut miljardilainat tekevät tehtäväänsä.
Kun on kiistelty johtavan oppositiopuolueen asemasta, näyttää se selvästi lankeavan PerusSuomalaisten osaksi. Keskustan kannatus vaaleissa oli 15,8%, jossa tappiota edellisvaaleista 7,4 prosenttiyksikköä ja nyt viimeisessä gallupissa alamäkeä on vielä vaaleistakin yli 2%, lukeman ollessa 13,7%.
Niinpä Satakunnan Kansakin pääkirjoituksessaan otsakoi Keskusta tarvitsee johtajuutta. Eroa puolueidemme välillä on siis 9%, kun ero edellisissä eduskuntavaaleissa oli 19%, mutta vain toisinpäin eli keskustan eduksi. Näin muuttuu maailma Eskoseni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)