Nuorten syrjäytymisestä kyselytunnilla

Tietysti Hyvinkään ampumatapauksen aiheuttama ahdistus oli ensimmäisenä aiheena kyselytunnilla. Kike Ritva Elomaa sai tehdä kysymyksen  nuorten syrjäytymisen aiheuttamasta yhdestä suomalaisen yhteiskunnan suurimmasta haasteesta, jota voidaan ennaltaehkäistä koulutusta järjestämällä, nuorten työllisyyden edistämisellä ja nuorisotyöllä ja huolehtimalla liikunta sekä muista harrastusmahdollisuuksista.: Millä keinoin ja millaisella aikataululla hallitus aikoo puuttua nuorten huolestuttavasti lisääntyvään henkiseen pahoinvointiin ja syrjäytymiseen?

Lisäkysymyksessään Kike viittasi hallituksen positiiviseen signaaliin yhteiskuntatakuusta, mutta kysyi sitten, milloin lapset ja nuoret saavat mielenterveydellisen yhteiskuntatakuun siitä, että heidän ongelmiinsa puututaan jo varhaisessa vaiheessa?

Mika Niikko viittasi myös tähän nuorten pahoinvointiin kysyen, aikooko hallitus toimeenpanna valtakunnallisen henkisen hädän numeron, josta nuoret sitten voisivat saada apua hätäänsä?
Peruspalvelum inisteri Maria Guzenina-Richardson kertoikin asian olevan tutkittavana ja kehitteillä.

Myös Pertti Veltto Virtanen sai kysymysvuoron ja psykologin otteella puuttui myös nuorison tuntemaan vierautumiseen kaiken innovaatiota ja muuta kehitystä korostavan ajan keskellä saaden kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäeltä vastaukseksi hallituksen tuntevan aivan erityistä huolta nuorten eri harrastus- ja etenkin urheilumahdollisuuksien maksuttomasta tarjoamisesta, jotta nuoret saisivat hyvää tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä.

Puolet kyselytunnin ajasta saatiinkin kulumaan tämän mitä ajankohtaisimman ja kipeän ongelman ympärillä. Tuli kovia kysymyksiä tämän jälkeenkin, kun perusterveydenhoidon kehittämiseksi hallitus on tekemässä suuria ratkaisuja siirtämällä  vastuuta sairaanhoitopiirin sijaan nimenomaan vahvistuvien kuntien kontolle ja yliopistollisiin sairaaloihin.

Jykevää perussuomalaisuutta eduskunnassa

Päivän täysistunnossa oli valiokuntien mietintöjä. Perussuomalaisilla oli niihin parannusehdotuksia, joita hallituspuolueidenkin edustajat kannattavat, mutta lakien toisessa käsittelyssä äänestävät kuitenkin niitä vastaan hallituskurin nimissä.

Esillä olivat vesillä kulkijoiden sallitut promillerajat eli ns. ruorijuopumus ja asevelvollisten varusmiespalvelun lyhentäminen 15 vuorokaudella.

Kaikkikin olivat samaa mieltä, että esitys varusmiespalvelun lyhentämisestä 15 vuorokaudella voidaan suorittaa koulutusta tehostamalla ja siirtämällä se loppuvaiheeseen, jolloin muutenkin on luppoaikaa ja jopa juhlapyhiä. Itselläni kuitenkin on vaikuttavimpia muistoja koko varusmiesajalta juuri armeijassa vietetystä joulusta, ainutkertainen kokemus koko elämässä näin rauhanaikaan. Mutta enää ei ole varaa lyhentää palvelusaikaa päivälläkään, siitäkin kaikki puhuivat kuin yhdestä suusta.

Mietintöön otetun vastalauseen allakirjoittivat vain perussuomalaiset ja vasenryhmän edustaja, vaikka vastalauseen sisältämistä asioistakin kaikki olivat yhtä mieltä. Asevelvollisten taloudellista ja sosiaalista asemaa on  kehitettävä määrätietoisesti ja kotiuttamisrahan palauttaminen, eläkkeen kertyminen varusmiesajalta ja asevelvollisuuden hyväksiluettavuuden toteuttaminen siviiliopinnoissa tulee käynnistää välittömästi. Hallituspuolueiden edustajat tukeutuivat vain epämääräisemmin näihin tavoitteisiin vetäytymällä asiaa selvittäneen työryhmän raporttin taakse.

Myös lakivaliokunnassa perussuomalaiset jättivät vastalauseen halutessaan saada kaikille vesiliikenteen ruorijuoppouden rajan laskemaan1,0 promillesta 0,5 promilleen, kun hallitus esitti rajaa laskettavaksi 0,5 promilleen vain ammattimaisessa vesiliikenteessä. Sen sijaan edelleen huviveneitä saa ajaa pienessä huppelissa, kuten sen ilmoitti puheessaan yksi vastalauseen allekirjoittajista James Hirvisaari. Rajan laskemista kaikille suosittivat myös venepoliisit, liikkuvapoliisi, sisäministeriön poliisiosasto ja rajavartiolaitos. Myös hallituspuolueiden edustajat olivat puheissaan sillä kannalla, mutta kun hallitus esittää niin sen kannattajat pysyvät siinä, vaikka mikä olisi. Niinpä hekin kyllä toivoivat lakia edelleen uudistettavaksi, mikäpä olisi estänyt sen korjaamista kertaheitolla. Mutta ei kun ei!

Raha on hävinnyt

Aina vaan pittää ihmetellä yhtä ja sammaa asiaa, olemme rikkaampi kuin koskaan, mutta rahhaa ei oo, se on kumma, mihin se on hukkunut.

Viimeksi tämä tuli näkyviin, kun Kankaanpään valtuustoseminaarissa tuotiin esiin kuluvan vuoden budjettivaje ja miten se jatkuu tulevina vuosina, jos mittään ei tehä. Ja tavoitteena ja tämän valtuustokauden eka vuosina myös toteumaan saatu on tasapainoinen budjetti.

Mutta näinhän siinä käy, kun rakas valtiovaltakin tekee jatkuvasti supistustyötään myös kuntien suuntaan, joka vuosi aina vain vähemmän henkeä kohden tulevaa valtionapua, kiinteistöverojen tasauksesta on myös luovuttu, sen sijaan aina vain uusia velvoitteita satelee kuntien toteutettavaksi.

Valtio velkaantuu 7-8 miljardin vuosivauhtia, vaikka tehdään säästöohjelmia ja kehysbudjetointia.

Mutta johonkin sentään syydetään rahaa. Juuri annetussa valtion toisessa lisäbudjetissa osoiteaan EVM:lle 1,44 miljardia pääomasijoitusta varten. Mutta, samalla annetaan valtuutus 11,1 miljardille myöhemmin vaadittaessa maksettavaa pääomasijoitusta varten. Hullun hommaa koko EU:n rahoittaminen. Kuka enää uskoo euron pysymiseen ja EU:n seisomiseen. Ehdotukset talousunionista ja liittovaltiosta eivät saa tuulta siipiensä alle. Muutkin kuin Suomen perussuomalaiset ovat kurkkuaan myöten täynnä EU-apuja.

Lapset huomioon

Kun viikko sitten Satakunnan kansanedustajien yhteisessä maakuntaradio-ohjelmassa olivat paikalla kaikki yhdeksän kansanedustajaa, niin nyt kuukausittaisessa kansanedustajaryhmän ja maakuntaliiton tapaamisessa meistä oli vaivautunut paikalle vain neljä, Ari Jalonen oli ilmoittanut sairastumisesta.

Esillä oli kaksikin lapsia koskevaa aihepiiriä. Porin lastenkulttuurikeskus ja Porin kristillinen koulu esittäytyivät. Lisäksi meille kerrottiin yhteenveto Satakunnan kuntien kuntauudistuslausunnoista ja muista ajankohtaisista edunvalvonta-asioista.

Ensi vuonna kymmenen vuotta täyttävän lastenkulttuurikeskuksen vakiinnuttaminen on maakunnan voimavara. Se järjestää Satakunnan lastenkulttuuriverkostoa monin erikoisinkin tavoin. On järjestetty VähäX valottaa valokuvafestivaali ja Vauvojen värikylpy-työpaja, jotka ovat herättäneet laaja valtakunnallista ja jopa kansainvälistäkin kiinnostusta. Näiltä käytännön toimintojen phjalta hallitusohjelmaan liittyen on tehty nuorten työllistämisehdotus, jonka syystä toivoisi tulevan hyväksytyksi.

Porin kristillinen koulu on perustettu v.1996, mutta sitä ei ole saatu vakinaistetuksi johtuen perustamisajankohdasta, koska vain sitä aiemmin perustetut koulun ovat saaneet vakinaisen luvan. Toinen ongelma koululla on 10% vähennys valtionavuista, joka aukko on täytettävä vapaaehtoistoiminnoin. Koulun yhteydessä on myös 21-paikkainen päiväkoti Ankkuri. Itse koulussa on 88 oppilasta ja koulu toimii kyläkoulun tavoin aivan kaupungin keskustassa. Pysyvän toimiluvan saaminen olisi ensiarvoista pysyvän niin toimitilan kuin muunkin koulutoiminnan saamiseksi pitkäjänteiseksi.

Tiedämme hyvin, miten tärkeää on ihmiselämän kokonaisuuden kannalta jo heti alusta lapsuudesta lähtien viettettävät päivät, miten kaikki lapsuudessa vaikuttaa sitten tulevaan kehitykseen. Siksi olisikin tuettava perheitämme kaikin mahdollisin tavoin heti neuvolatoiminnoista ja koulun oppilashuollosta lähtien ja vahvistettava vanhemmuutta kaikin mahdollisin keinoin, jotta välttyisimme äsken koetun Hyvinkään surmatekojen kaltaisilta järkytyksiltä. Eduskunnassa tänään pidimme hiljaisen hetken näiden ammuttujen muistolle omaisia tukien.

Mikä meitä vaivaa

Jokela, Kauhajoki koulusurmia, nyt melkein niihin verrattava Hyvinkään ampumatapahtuma, ampuja ja ammutut 18-vuotiaita koululaisia. Onko taas sama vanha laulu, ampuja sittenkin itsensä syrjäytyneeksi tunteva, kun koulu ja myös sotaväki ovat jääneet kesken. Onko hän niiden 110 000 nuoren joukossa, jotka eivät ole missään kirjoissa, väliinputoajia, joille nyt yhteiskuntatakuulla pyritään luomaan oman elämisen alkutahteja.

Eino Leinon sanoin meidän tulisi pitää mielessämme: Oi ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa! Ampuja itsekään ei tiedä, miksi hän teki, mitä teki.

Meidän tulisi tuntea yhteisvastuullisuutta, nähdä lähellämme apua tarvitsevat, pahoinvoivat. Kyllä merkkejä täytyy olla näkyvissä. Tulisi myös hyväksyä kaikki ihmiset ilman korkealle asetettuja vaatimuksia menestymisestä koulussa tai työelämässä. Emmekö voisi olla ihmisinä ihmisille! Yhteisöllisiä!

Tietysti myös yhteiskunnan tulisi panosta, eikä niin kuin nykyisin, vain supistetaan heti alusta lähtien koulukuraatoreita, mielenterveyspalveluita, nuorisotyötä, kirkonkaan diakoniatyötä unohtamatta.

Yhteiskuntamme vaan tuntuu oikein mässäilevän väkivallalla niin TV:ssa, netissä kuin lehdistössäkin. Viikko- ja kuukausikaupalla puidaan Breiviikin tapausta, samoin muistakin ampumisista vedetään päivästä päivään suuria otsakkeita, niin tästä Hyvinkäälläkin sattuneesta ikävästä kahden surmaan päätyneestä ammunnasta. Luodaanko tahtomatta jonkinlaista sankarimyyttiä näistä sairaanlaisesta hairahtuneista, joita sitten ehkä tietämättäänkin ihaillaan aj sitten mustan hetken tultua jopa matkitaan.

Herra armahda meitä syntisiä ihmisiä, tätä Jeesuksen rukousta saamme itsekukin meistä sydämestämme pyydellä itsellemme ja niin uhreille kuin näille valitettaville harhojen valtaan joutuneille onnettomille!

Karigasniemellä

Lapin turneelle hienon huipennuksen antoi tilaisuus Karigasniemen Kylätalo Salvussa kolmenkymmenen kyläläisen kunniottaessa keskusteluhetkeämme läsnäolollaan. Antoisa yhteispalaveri toi esiin monia pohjoisen ihmisiä koskettavia kysymyksiä. Samat asiat ovat puhuttanut ihmisiä myös Utsjoen kirkolla. Yhteensä olemme olleet kuudessa paikassa ja kaikkialla ollaan saatu lämmin vastaanotto ja paikalliset puolueaktiivit ovat järjestelleet käytännön tehtävät kiitettävästi. Täällä Suomen päälaella olisi suuria mahdollisuuksia paljon puhutun Pohjoisen ulottuvuuden avulla, mutta erityisesti täällä pelkän sillan kautta avautuva yhteys maailman hyvinvoivimpaan maahan Norjaan avaa rannattomat mahdollisuudet 35000 Norjan Kalotin asukkaan palveluiden hoitamisessa. Niinpä esimerkiksi Utsjoen perussuomalaisten puheenjohtaja Ismo Manninen valmistaa ja vie huonekaluja Norjan puolelle. Myös Tenojoki luo mahdollisuuksia, kun vuosittain käy 10000 lohennarraajaa. Tietysti poronhoito varsinkin Sevettijärvellä antaa toimeentulomahdollisuuksia tässä 1300 asukkaan pitäjässä. Keskustassa on 700 ja Karigasniemellä 300 henkeä. Ongelmia on myös kielikysymyksen hoitamisessa. Ainoa saamenkieleltä käyttävä lukio on juuri Utsjoella, mutta oppilasmäärät ovat vähäisiä, uusia oppilaita on tulossa vain kolme. Saamelaiskoulutuskeskus on Inarissa kuten myös kulttuurikeskus ja saamelaiskäräjien sijainti. Norjan kielen opetus olisi täällä paljon asiallisempaa kuin ruotsinkielinen. On yksi lääkäri ja poliisi, joka kyllä saa apua rajavartijoilta, joita heitäkin ollaan vähentämässä. Maaseudun alasajo joka sektorilla on täälläkin mitä kipeitä. Eivät todellakaan yksin mahtavat maisemat elätä, vaikka ne tietysti lisäävät viihtyvyyttä kuten montaa kiinnostava kalastuskin. Pitkät etäisyydet ovat etelän elämälle käsittämättömät, Karigasniemen ja Utsjoen keskustan etäisyys yksistään on sata kilometriä. Kaikesta huolimatta on helppo ymmärtää lapinhulluja, Lapin lumoihin joutuneita.

Ensimmäinen päivä

Lapin ihmisiä ja heidän ongelmiaan on tavattu ja kuunneltu. On puhuttu lappalaisista, saamelaisista ja lappilaista. Ilo-sopimuksen alkuperäiskansojen koskeva tulkinta on kiistanlainen, papinkirjoista sen pitäisi selvitä. Rovaniemen Lordi-aukiolla tapasin samana vuonna teologisessa tiedekunnassa aloittaneen ja myös juoksua harrastaneet ja harrastavan kaverin. Puhuttiin myös parast' aikaa käsillä olleista tulvista ja niiden estämisestä ja paikallisesta kaavotuksesta, jossa on kaavoitettu liian tulvaherkille alavilla maille, päättäjien suosimille alueille. Perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelma puuttuu syystä kunnallistason korruptioon kaavoitusasioissa ja kilpailuttamisessa. Sodankylässä käyakelin myös kirkkomaalla, jossa on myös vanha 1689 rakennettu kirkko. Aivan sen lähellä näin tutun persoonallisen sotilaspapin Ilpo Sirkan haudan. Vieressä on myös infopiste ja Andreas Alarieston taidemuseo-galleri Sodankylässä meillä on kaksi valtuutettua, jotka olivatkin tietysti paikalla: kyläaktiivi Eila Kivioja ja vanha jo SMP-ajan veteraani itseään kylähulluksi kutsuma Alpo Lintula. Yli 200 maratonia juossut ja edelleen vuodessa kymmeniä maratoneja. Hän oli myös luonnonparantamisen kannattaja. Nykyinen maratonaika kuusi tuntia tai yli ei kuitenkaan vakuuttanut. Kolmantena paikkana Ivalo kruunasi päivän kierroksen. Paikalliset puolueihmiset olivat nähneet vaivaa viime eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalassa nykyisen kansanedustaja Osmo Kokon vaalipäällikkönäkin toiminut Arto Hoffrenin johdolla. Tarjolla oli makkaraa ja nokipannukahvia. Yksi neljästä mukanamme olevasta kansanedustajasta Maria Lohela tapasi sukulaisiaan, kun isänsä on kotoisin juuri Ivalosta. Pohjoisen maisemat tunturi-Lapissa ovat mahtavat. Järvissä on vielä jäitä, tunturien rinteillä näkyy lumivyöhykkeitä, vaikka muuten lumet on täälläkin jo sulaneet. Kyllä Lappi on aina Lappi!