Siitä se taas alkoi

Tienvarsiroskien kerääminen alkoi taas, ennätyksellisen aikaisin tänä keväänä. Aloitimme urakan valtatie 23:lla Parkanon rajalta länteen ajatellen, ettei siellä asti ole niin paljon kerättävää, mutta kylläpä säkki tulee täyteen jo kilometrin matkalla sielläkin. Kahteen mieheen Seppo Sillanpään kanssa ei saatu kuin kolmisen kilometriä siivottua, mutta hyvä alku sekin, varsinkin kun vasta iltapäivällä päästiin työhön käsiksi.

Tänä perjantaina olin kotona, koska eduskunnassa kokousti nuorten parlamentti, mutta kello 13 pidimme rintamaveteraanien Kankaanpään osaston vuosikokouksen. Aamupäivällä jaoin Perussuomalainen-lehteä vielä muutamiin kerrostaloihin Myllymäessä. Haja-asutusalueille riittää vielä muutama sata lehteä, sinne pääsen ehkä sunnuntaina vasta, sillä lauantaina on eduskuntatalolla perussuomalaisten puoluevaltuusto ja vielä illalla Finlandia-talolla EU-kampanjamme aloittava juhla, jonne on kutsuttu nelisensataa puolueen työmyyriä eli kentän ahkerampia talkooihmisiä.

Kotiin sain lähteä eduskunnasta jo torstai-iltana johdettuani puhetta parisen tuntia heti kyselytunnin jälkeen klo 17-18.45, joten nipin napin ehdin 19,06 junan kyytiin kohti Parkanon asemaa.

Kyselytunnilla käytettiin koko aika hallituksen kehysriihen tulosten puntarointiin ja eritoten 7 euron vähennykseen kuukaudessa lapsilisistä, mikä on nostattanut yleisen paheksunnan. Tänään jo moni pienempi hallituspuoluekin olisi muuttamassa päätöstä, mutta pääministeri sanoo päätösten pysyvän.

Kyselytunnin loppupuolella oli tarpeeton, ikävä välikohtaus Pertti Veltto Virtasen kypsyttyä siihen, kun hän ei saanut puheenvuoroa. Yritin kyllä tyynnytellä häntä muistuttamalla, että kaikki 199 kansanedustajaa haluavat puheenvuoron ja vain pieni osa sen saa. Niinpä hän heitti paperit ilmaan ja poistui teatraalisesti kumartaen salista.

Puhetta johtaneen Eero Heinäluoman menettelyssä ei kuitenkaan ole mitään huomautettavaa. Perussuomalaiset - suurimpana oppositiopuolueena - saivat heti ensimmäisen kysymyksen ja sen jälkeen vielä monta muuta kysymystä. Kysymykset jakautuivat tasapuolisesti oppositiopuolueiden kesken kuten muulloinkin. Ja onhan se niin, että varsinkin puheenjohtajat saavat useampiakin kysymyksiä, kuten nytkin niin Timo Soini kuin Juha Sipiläkin.

Oppositioon siirtyneet, mutta ei vielä eroa saaneet vasemmistoliiton ministerit Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen olivat etukäteen ilmoittaneet olevansa poissa, mikä viisasta olikin.

Maanantai matalalentoa

Maakuntapäivä maanantai - menoa aamulla seitsemästä illalla yhdeksään, niin se aika vain menee täällä mailla.



Aamuhieronnan jälkeen lähdin kiireen vilkkaa Kankaanpään seudun sotainvalidien kanssa Poriin Suomalaiselle Klubille, Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piirin vuosikokoukseen. Olin erovuorossa piirihallituksesta neljän muun kanssa ja me kaikki tulimme uudelleen valituiksi. Osastostamme meitä oli edustamassa kaikenkaikkiaan peräti viisi henkilöä, minun lisäkseni Olavi Hietikko, Olavi Koivuniemi, Toivo Lautaoja ja Matti Ylitalo.



Vuosijuhlassa puhuivat Porin Prikaatin komentaja eversti Juha Pyykönen ja Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo. Sotainvalidi Pentti Forsman lausui Yrjö Jylhän "Talvisodan rauhan" ja kanttori Päivi Holkko huolehti musiikista säestäen Oskari Penttilän laulamia "Taivas on sininen ja valkoinen" sekä "Täällä pohjantähden alla" sekä yhdessä lauettua isänmaan virttä "Siunaa ja varjele meitä". Sain rovastina itsekin lausua muutaman sanan nykyisen maailmantilanteen innoittamana. Luin ensin vuoden aikana piirin viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen sotainvalidiveljien nimet ja lähetin seppelpartion sankarihaudoille kanttorin soittaessa Narvan marssia.



Illalla valtuuston kokouksen päälle keskusteltiin tiivis parituntinen Lavian valtuutettujen kanssa kuntaliitosneuvottelusta, jonka hyviä ja huonoja puolia valotimme oikein miehissä ja naisissa. Pohjois-Satakunnan yhtenäisyyden kannalta liitos olisi mitä toivottavin, mutta talousluvut epäilyttävät: konsultin mukaan vuoteen 2016 mennessä yhteinen budjettivajeemme on 13,3 miljoonaa ellei mitään rakennemuutoksia saada aikaan. Ainakaan neuvotellussa yhdistyssopimuksessa ei ole sanaakaan talouden sopeuttamisesta. Huonolta siis sen puolesta tilanne näyttää. Mielestämme säästötavoitteita pitäisi virkamiesten osalta toteuttaa jo ennen kuntaliitosta, jonka jälkeen voimaan astuu viiden vuoden irtisanomissuoja ja sopeuttamiset ovat sitten pitkälti jäissä jopa kesähelteillä.

12 tuntia kotua poissa

Melkein kellonympäryksen olin liikenteessä maanantain maakuntapäivän kunnniaksi, kun kahdeksasta lähes iltakahdeksaan oli kulunpäällä oloa. Silti jäi pari kokousta käymättä, mm. Kankaanpään sotainvalidien hallitus. Aamulla klo 9.35 olin ensin Satakunnan radiossa. Tämän syksyn käytännön mukaisesti parikeskustelussa minulla oli kumppanina Sampsa Katja, jonka täytyi  taas jotain letkauttaakin, kuten jo ensimmäisessä kansanedustajien yhteisradioesiintymisessä. No, se on hänen tapansa!

Porista ajoin ensimmäiseen varsinaiseen puheenjohdollani pidettyyn Israelin Ystävät ry:n hallituksen kokoukseen. Yksi puhelinkokous on tosin aiemmin ollut. Asialista oli pitkä ja sen mukaisesti sopuisaa kokousta riitti pariksi tunniksi.

Kokouksessa nimettiin viiden toimikunnan jäsenet ja edustajat kahteen toimielimeen Israel-Ystävyystoimikuntaan ja Suomen Lähetysneuvoston johtokuntaan. Valittiin myös liiton varapuheenjohtajat Jaakko Pihlajamäki ja Pekka Sinnemäki uudelleen samoin kuin työvaliokunta, johon kuuluvat molemmat varapuheenjohtajat, toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri ja puheenjohtaja.

Uusia jäseniä hyväksyttiin 193 eli seitsemää vaille kaksisataa. Samoin käsiteltiin Israelin Ystävien kiertuesuunnitelma ensi vuodelle. Lähes joka kuukaudelle on tiedossa kiertueohjelma, jossa mukana on myös vierailija, joko messiaaninen juutalainen, arabikristitty tai Venäjän juutalaistyöntekijä. Israel-konferenssi on vuorossa elokuussa, 22.-24.8. Kankaanpäässä.

Illansuussa oli vielä Vatajankosken Sähkön tiedotustilaisuus omistajakuntien Kankaanpään ja Karvian valtuutetuille, varsinkin Pyhäjoen ydivoimalan osakkeiden ostosta, joka tietysti herätti kahenlaista ilmoo, puolesta ja vastaan. Itse olen alusta lähtien pitäytynyt ydinvoiman vastustajiin. Muistan elävästi, kuinka marssimme ydinvoimaa vastaan Veikko Vennamonkin ollessa mukana juuri samaan aikaan, kun Tsernobylin voimala oli räjähtänyt. Tietohan siitä tuli vasta päivien perästä. Ei ole meidän ihmispoloisten järki vielä riittävä kuolemanvaarallisen ydinvoiman kesyttäjäksi ja hallitsijaksi.

Kotipäivä

Maakuntapäivä muodostui näin kesän tultua jo kotipäiväksi. Enää ei ole kokouksia eikä kansanedustajien yhteisiä maakuntakierroksiakaan. Aika ei silti tule pitkäksi.

Puutarhatyötä riittää. Leikkasin nurmikkoa, kun aamun sade taukosi ja ruoho kuivui. Orapihlaja-aidan juuriston rikkakasvillisuutta perkasin palan matkaa. On sekin kovaa hommaa. Peruna on noussut phyvälle taimelle, rikkaruohoja riittää kitkettäväksi ja sain osan perunapenkeistä mullittuakin. Taas kerran huomasin, että penkkien välin pitäisi olla riittävän leveä, jotta mullittaminen onnistuisi. Vain yksi väli oli riittävä, vaikka perunaa istuttaessa asia kyllä oli mielessä. Peruna rupeaa muuten jo kukkimaankin!

Aamulla oli tavanomaiset kuviot. Kello 7 alkaen vesijuoksussa, jossa kävijät kesää kohden harvenevat. Vajaat kymmenen ahkerinta oli jäljellä uimahallin aamu-uinnissa ja -vesijuoksussa. Sen päälle minulla oli jokaviikkoinen kahden tunnin hieronta. Aimo Viitanen on sitä tehnyt jo monen vuosikymmenen ajan, ja hän pitää näin kunnon yllä meillä molemmilla. Aimokin kuntoilee säännöllisesti ja hoitaa siten myös itseään.

Pientä asianpoikastakin riitti: pankkiautomaatille, kenkätehtaalle ja kirkkoherranvirastoon talouspäällikkö Erkki Ylikosken juttusille. Hän harmitteli, kun ei tätinsä hautajaisten takia päässyt Karjalan lauantaiselle maratonille, vaikka vaimon vanhemmissa on karjalaisia. Minun isoisäni on siis tullut aikanaan jo ennen sotia Kankaanpäähän Virolahdelta.

Maakuntapäivän satoa

Päivän työt ovat päättyneet, maakuntapäivä on ohi ja aamulla 6.18 taas matkustetaan junassa Parkanosta Helsinkiin, jossa on heti aamusta seminaari tärkeästä aiheesta eli Haapamäki-Parkano-Pori-rautatiestä. Tänään kävimme Aaro Holman kanssa kahdella onnittelukäynnillä 92- ja 95-vuotiaiden sotaveteraanien kodeissa, joissa he asuvat  vaimojensa hyvässä hoidossa.

Päivällä oli koolla Kankaanpään sotaveteraanien hallitus runsaslukuisesti, 19 hengen voimalla, vain pari puuttui paikalta. Iloisin uutinen oli veteraanikeräyksen onnistuminen monta tuhatta aikaisempia vuosia paremmin. Keräykseen paneuduttiin perusteellisesti ja keräyksen suorittaneita varusmiehiä neuvottiin ja rohkaistiin työssä. 5.000 euron tulos oli komea ennätys!

Tänä aamuna lähdin liikkeelle kello 7, ensin aamuvesijuoksuun ja hierontaan, välillä kävin kotona syömässä, mutta varsinaisesti palasin kotiin vasta kello 18, kun olin vielä perjantain siunausta varten vainajan kotona toimituskeskustelussa. Illalla 10 km lenkki Kuninkaanlähteen jalkaystävällisessä maastossa kolmantena päivänä peräkkäin!

Ensi maanantaina onkin sitten kevätkauden viimeinen Satakunnan kansanedustajien yhteispalaveri, joka tällä kertaa pidetään Harjavallassa. Edelliskerralla olimme vain kahden kansanedustajan voimin Honkajoella.