Isä Obeliski

Tänään aamupäivällä sain olla kuulemassa mielenkiintoista esitelmää Suomen Kirkkohistoriallisen seuran seminaarissa. Pyörätuolissa istuen kirkkohistorian emeritusprofessori Juha Seppo (synt. 1939) piti alkuluennon  Martti Simojoesta - uskonnon ja kirkon miehestä. Hänen tekemänään samasta aiheesta on juuri ilmestynyt WSOY:n kustantama "Kirkonmies ja muuttuva maailma - Martti Simojoki 1.". Kirja kattaa kaksiosaiseksi tarkoitetusta elämäkerrasta vuodet 1908-64.

Aihe oli tietysti monella tapaa mielenkiintoinen, eikä ihme, että yliopiston päärakennuksen luentosali 12 oli lähes ahdinkoon asti täynnä. Henkilökohtaista kiinnostustani asiaa kohtaan lisää esim. se, että Simojoki toimi Helsingin pohjoisen seurakunnan pappina vuosina 1935-43 ollen innokas nuorisopappi. Äitini oli silloin 17-vuotiaana (v. 1935) Helsingissä parhaassa nuoruusiässä. Kankaanpäähän hän tuli tosin aika pian, koska vanhin veljeni syntyi täällä 1940. Toinen kiinnekohta on sitten Simojoen arkkipiispakausi, jolloin hän piti Kankaanpäässä piispantarkastukset vuosina 1965 ja 1969. Silloin olen henkilökohtaisesti nähnyt arkkipiispan, kuten tietysti myös monilla Herättäjä-juhlillakin. Valokuvakansiossanikin on hänestä juhlilla ottamani valokuva, olihan Simojoki körttipappi.

Juha Seppo kertoi Martti Simojen elämästä vain arkkipiispuuteen asti, josta eteenpäin hänellä on aikomus kirjoittaa elämäkertateoksen toisessa osassa. Isä Obeliskin nimen Simojoki sai jo nuorena pappina, koska hän kulki mustassa lierihatussa ja oli pitkä, komea mies. Obeliski tarkoittaa korkeaa, kapeaa patsasta. Jatko-osaakin on jo valmiiksi kirjoitettuna ja jännityksellä odotamme sen ilmestymistä päivänvaloon!

Kirjastostani löytyy monia Simojokeem liittyviä kirjoja. Hänen elämäkertansa on jo ehtinyt kirjoittaa ilman historiallista otetta Sakari Virkkunen. Martti Simojoen Aili-sisar on tehnyt kirjan "Veljeni Martti". Kirkon Tiililä-kiistojen aikaan Simojoki itse julkaisi yhdessä Mikko Juvan kanssa "Tästä on kysymys" sekä Helmut Thielicken ja Aimo T. Nikolaisen kanssa "Kristilliset normit ja nykyaika".

Martti Simojoen  omia kirjoja hyllystäni löytyy yhtä vaille kymmenen. Suomen koteihin on levinnyt kymmeninä painoksina "Päivän Sana", joka sisältää kirjoituksen vuoden jokaiselle päivälle. Muita Simojoen teoksia ovat: "Kirkko ja Maailma" (1958), "Uskonto vai Jumala" sekä "Sinun pelastuksesi tulee" (molemmat 1964), "Kantaa ottavaa puhetta" (1973), "Luterilaisen uskon tienviittoja" (1980),  "Uusi päivä, uusi armo", kirjoitus kirkkovuoden psalmitekstien pohjalta vuoden jokaiselle päivälle (1982), "Sinun edestäsi" (1983) ja viimeisenä "Antakaa lasten tulla" (1985).

Ystäväkansan kokoontumisessa

Pyhäiltana palasimme kolmen päivän Herättäjäjuhlamatkalta. Juhlat olivat kaikin puolin erittäin onnistuneet. Järjestelyt oli hoidettu mallikelpoisesti suuren talkoolaisten joukon avulla, maittavia ruoka-annoksia myöten. Säät suosivat näyttäen Suomen kesäisen luonnon parhaat puolet. Juhla-alue oli sopivan tilava: juhlakenttä oli pesäpallokentällä, sitten oli laaja ruokailukenttä ja seuraavaksi urheilukenttä, jossa sijaitsi myyntitori (myös kankaanpääläisten kenkien myyntipöytäni) ja lasten temmellysaluetta, kaikki nämä Haapajärven rannalla.

Myös hengellinen anti, seurat puheineen ja veisuineen, pyhän messu, oheistapahtumat iltaisin monine konsertteineen olivat tietenkin kristillistä uskoamme ylösrakentavia, antoivat toivoa ja lohtua monikymmentuhantiselle juhlaväelle. Lauantaina arvioitiin juhlapaikalla käyneen yli 20.000 ihmistä, päiväseuroissa laaja juhlakenttä olikin täpösen täynnä seuravieraita.

Itselleni kohokohdaksi juhlilla on muodostunut lauantain radioitavien päiväseurojen aluksi seisaaltaan veisattu "Jumala ompi linnamme" ja päätösseurojen lopuksi tapahtuva seurakansan polvistuminen rukoukseen. Sen jälkeen veisataan seisten "Herraa hyvää kiittäkää". Tietysti myös ehtoollisen nauttiminen monituhantisen kansan keskellä on mieltä sykähdyttävää. Monia tuttuja ja ystäviä tulee nähtyä vuodesta toiseen ja aina tulee uusiakin tuttavuuksia.

"Myös se hänen armonsa suo,/ Ett´ pääsemme toistemme luo/ Ja vaivoissa veisaten yhdessä näin/ Saamm´ kulkea kotia päin./ Jos väsymys voittaa/ Niin ystävä hoitaa,/ Kun huutaa: jo raukka nyt jäin./ Näin liikkuessamme/ Me iloa saamme/ Kaikista, kuin Jeesusta rakastavat/ Ja kanssamme vaeltavat;/ He ahkeruudellaan/ Ja kehoituksellaan/ Murheitamme huojentavat." Näin saamme veisata Wilhelmi Malmivaaran uudistaman Siioninvirsien sanoin. Tämä veisattiin näilläkin juhlilla, tosin 70-luvulla uudistetussa muodossa.

50. Herättäjäjuhlamatka

Tänään perjantaina alkavat omassa historiassani 50. herättäjäjuhlat, tällä kertaa Mika Myllylän kotipaikkana kuuluisaksi tulleella Haapajärvellä. Todella vuodesta 1961 olen saanut käydä näillä juhlilla, vain kaksi kertaa olen joutunut jäämään pois. Kahdesti olen myös ollut juhlien puhujanana, kun olin juhlien järjestäjän, Lapualla toimipaikkaansa pitävän Herättäjä-Yhdistyksen palveluksessa aluesihteerinä kymmenenen vuotta. Samaa tehtävää jatkaa nykyisin tunnettu gospelmusiikkimme  grand old man, Jaakka Jaska Löytty.

Matkaan lähdetään aikaisin aamusta, matkaa kertyy muutama sata kilometriä Keski-Pohjanmaalle, majoituspaikka on naapuripitäjässä Nivalassa. Pyhänä tulemme takaisin Lapuan kautta, jossa tapaamme onnettomuudessa vakavasti  loukkaantunutta vaimon veljeä Tapaniakin ja pääsemme varmaan Lapuan tuomiokirkon iltamusiikkia kuulemaan. Siellä on toisena kanttorina tuttu ikaalislainen Marko Koskinen. Tuomiokirkossa olen aikanaan 6.1. 1985 saanut pappisvihkimykseni piispa Yrjö Sariolan toimesta.

Monenlaista on näihin juhliin vuosien varrella mahtunut, paljon muistoja ja tutustumisia eri puolilla kesäistä Suomenmaata. Alkuaikoina juhlat pidettiin keskellä viikkoa, kunnes siirryttiin nykykäytäntöön viikonlopun ympärille. Juhlat ovat aina järjestävän paikkakunnan ja myös lähiympäristön voimanponnistus, tuleehan paikalle kymmeniä tuhansia kävijöitä ja kaikesta on huolehdittava, kuten juhlakentästä, liikenteestä ja ruokailuista. Useampi sata altista talkoolaista tarvitaan kaikkiin järjestelytehtäviin, varsinkin maalaispaikoissa väkeä on näihin tehtäviin aina löytynytkin riittävästi.

Tällä kertaa juhlien tunnuksena on "Sanasi annoit". Lyhyesti ja iskevästi, niin kuin on juhlien seuramenokin. Päivän mittaan pidettävät monet siioninvirsiseurat eivät kestä juuri yli tuntia, joten väliaikoja jää riittävästi ystävien tapaamiseen, ruokailuun ja lepäämiseenkin.