Aluevaltausta

Osallistuimme Valvomisen sunnuntaina Kihniön Herättäjän-päivään, jossa olen monta kertaa ennekin ollut mukana, Kihniön seurakunnan ystävällisessä ilmapiirissä. Siioninvirret ja puheet liikkuivat päivän aihepiirissä. Tilaisuudessa oli mukana kirkkokuoro, kirkkoherrapariskunta ja Leakin oli rippikoulupojan kanssa kirkossa. Kauko Huhdan vaimo Irene tarjoili jälkikasvun kanssa maukkaat sörsselit kirkkokahveilla. Karvia-Parkano-Kihniö -alueelle on perustettu oma Herättäjä-Yhdistyksen osasto. Näissä seurakunnissa pyritään kokoontumaan vuosittain ja nyt oli Kihniön vuoro.

Paluumatkallamme näin myrskypäivänä poikkesimme Jämijärven Ruupaperällä 85-vuotispäivillä. Itse syntymäpäiväsankari lausui tunnettuun tyyliinsä muutaman Lauri Pohjanpään puhuttelevan runon.

Psalmista 107 löytyi: "Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat, kun tuli tyyni ja hän vei heidät toivottuun satamaan." Hyvin sopii päivän ilmanalaan.

Siskon komeat 90-vuotispäivät

Maakan, Juhanin ja Jari Sisko-äidin 90-vuotispäiviä juhlittiin suuren ystäväjoukon kesken, lapstelapsia on 8 ja seuraavaa polvea 9. Juhlapaikkana oli Vihteljärven Toukola, jonka tavallaan avaisia saatiin viettää, kun Pekka Pirttilahti rakennusmiehineen oli saanut talon valtaisan kunnostuksen suoritetuksi. Hyvin me parisataa juhlavierasta taloon mahduimme ihan pöytien ääreen.

Olen saanut tuntea - niin kuin me kaikki muutkin - syntymäpäiväsankarin pitkältä ajalta varsinkin Koskelan  kenkätehtaan talousjohtajana ja tietysti lastensa äitinä, aina ystävällisenä ja monesssa mukana olevana puuhanaisena. Haapamäeltä kotoisin olevana hän tuli Kankaanpään rautatieasemalle junanlähettäjäksi jo sotien loppuvaiheissa. Hän asui aluksi Liljalla, jyrkkäkattoisessa talossa yhdessä Liljan sisarusten kanssa ja näin tunnemme sisarusten isän, jota saimme kaikki sanoa yksinkertaisesti vain Äijäksi.

Haapamäki on myös monelle Pohjois-Satakunnan asukkaalle tuttu risteysasema. Poikasena kävin monet kerrat sukuloimassa Haapamäen kautta Jyväskylässä, tädin perheesssä. Hänen miehensä oli myös Haapamäeltä tunnetun elokuvaohjaaja Matti Kassilan veli Jaakko, joka toimi insinöörinä nyt jo lakkautetulla Kankaan paperitehtaalla. Istuimme muuten juhlassa samassa pöydässä Sisko Koskelan velivainajan puolison ja muiden haapamäkiläisten kanssa, jotka kaikki tunsivat hyvin myös Kassiloiden perheen. Näin on maailma pieni, varsinkin Suomi.

Juhlassa oli runsaasti ohjelmaa. Saimme nähdä Siskon 60-vuotispäivillä kuvatun kaitafilmin, paljon oli silloinkin riittänyt onnittelijoita, joista suuri osa oli nytkin vielä paikalla. Puheeni aluksi sain suosionosoituksia, jolloin voinkin aloittaa, että koska seepra ei pääse juovistaan eikä pantteri pilkuistaan, niin pidän papin puheen ja kiitin jo etukäteisistä taputuksista, koska papin puheen päälle ei ole tapana taputtaa. Mutta eivätpä muistaneet lopetettuanikaan olla taputtamatta. Orrelan Matti tosin tokaisi, että taputukset tulivat, koska ymmärsin lopettaa. Muutekin tunnelma oli välitön ja juhlakalua muistaen iloinen ja hyvää mieltä tuova. Jarihan on speakerinä mies parhaasta päästä. Loppuillasta hän kuulemma sitten myös oli orkesterin laulusolistina, me olimme tosin jo siinä vaihessa  poistuneet. Ei makeeta  mahantäydeltä - sanotaan!

Kirjamessuilla

Aamupäivällä melkein pyörryttävä kokemus: Helsingin Kirjamessut. Kirjoja ja kustantajia riitti vaikka millä mitalla. Myös ankvariaattiliikkeiden kirjamäärillä ei ollut loppua. Väkeäkin messukeskuksessa oli tungokseen asti. Ohjelmassa oli tietysti myös kirjailijaesittäytymisiä. Aikaa olisi saanut kulumaan enemmänkin, mutta silti kassiin tarttui kolme tai oikeastaan jopa neljä kirjaa. Totta on tosiaan vanha viisaus, ettei paljojen kirjojen tekemisellä ole loppua! (Itsekin julkaisin juuri kuukausi sitten syntymäpäiväkseni blogeistani kootun kirjan "Anssi Joutsenlahti - Matka takaisin Arkadianmäelle".)

Haapää-teosten kokoelmaani sain lisäyksenä hänestä tehdyn uuden elämäkerran, Matti Salmisen kokoama "Pentti Haanpään tarina". Paavo Suuren, Paavo Nurmen itsensä kirjoittamista teksteistä on tunnettu urheilukirjoittaja Erkki Vettenniemi koonnut teoksen "Paavo Nurmi: Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia".

Monipuolisen uran pankkimaailmassa ja politiikassa tehnyt valtiotieteiden tohtori Seppo Lindblom tarkastelee tämänvuotisessa uutuudessaan maamme poliittista ja taloudellista tilaa lisääntyvän EU:n byrokratian kahleissa teoksessa "Huojuva tasavalta".

Tämän Otavan kustantaman kirjan kaupanpäällisiksi annettiin vielä Anna-Leena Härkösen pienoiskokoon sidottu kirja "Ei Kiitos", joka kansitekstin mukaan käsittelee avioliitto-ongelmia, eli ei kovin kiinnostavaa ole tällaiset intiimit asiat. Eiväkö ne ole henkilökohtaisia ja kahdenkeskisiä. Ihmettelenkin esim. iltapäivälehtien jatkuvaa kirjoittelua sivukaupalla ihmisten eroista, naimisiin menemisistä ja ties mistä henkilökohtaisuuksista, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja mukamas juuri tämäntasoisten juttujen takia lehtiä ostetaan ja luetaan.

Nykyään kirjojen lukeminen on jäänyt valitettavasti vähemmälle, kaikki muu tahtoo viedä ajan. Ja kuitenkin, mikä olisi parempaa tekemistä kuin oikein vaikuttavan kirjan lukeminen. Yritetään repiä aikaa kirjoillekin.

Varsinainen syntymäpäivä

No niin. Päivä alkoi taas Helsinkiin viikkohommiin saavuttuani puhemiesneuvoston kokouksella, jossa puhemiehen saatesanoin ojennettiin ne kuuluisat hopeiset kynttilänjalat, tällä kertaa siis kolme kappaletta. Edellisiä siis en 24 vuoden poissaolosta johtuen olekaan saanut. Jalustassa lukee: "Kansanedustaja Anssi Joutsenlahti 17.9.2013 Eduskunnalta". Ja tietysti juotiin myös kahvit, muuten ensimmäistä kertaa tällä vaalikaudella.

Tietysti myös onnitteluja sain vastaanottaa, varsinkin kun päivän Hesarissa oli sivun syntymäpäiväjuttu puolen sivun vakavailmeisellä kuvalla varustettuna. Maanantain Maaseudun Tulevaisuuskin oli laatinut varapuhemiehen 70-vuotishaastattelun.

Kaiken kaikkiaan onnentoivotuksia on tullut monella tavalla. Posti on niitä tuonut korttien välityksellä. Sähkösanomiakin on kerryskellyt. Ja ennen kaikkea tämä some eli facebook on välittänyt niin paljon onnitteluja, ettei niitä taida laskeakaan. Yhteen syssyyn oli yli 600 tervehdystä. Monia kauniita kuviakin on niihin liitetty.

Eipä todellakaan tarvitse tuntea olevansa yksin. Kiitos kaikille! Ystäville ja kylän miehille!

"Kun väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa. Näin liikkuessamme me iloa saamme kaikista, kuin Jeesusta rakastavat ja kanssamme vaeltavat. He ahkeruudellaan ja kehoituksellaan murheitamme huojentavat." Näin tämän kaiken ilmaisee Siionin virret Antti Achreniuksen sanoin.

Syntymäpäivää riittää

Monen monia mieltä lämmittäviä tervehdyksiä ja onnen toivotuksia olen saanut. Monia kauempanakin asuvia ystäviä oli tullut synttäreille, oikea päivä tosin on huomenna 17.9. joten vielä en käy kahdeksattakymmenettä. Aika kova luku muuten tämä 80 ikävuosissa. Eipä silti, on meillä Kankaanpäässä kaksi satavuotiastakin veteraania, 102-vuotias Onni Pörsti ja viime kuussa tasavuodet täyttänyt Vihtori Siivo, joka oli iloksemme jopa syntymäpäiväseuroissani.

Huomenissa siis varsinaisena syntymäpäivänä on puhemiesneuvostossa kahvit syntymäpäiväni kunniaksi. Saa myös eduskunnan vakiolahjan: hopeiset kynttilänjalat, joita tulee peräti kolme kappaletta, vuosikymmenien mukaan. Kahtena edellisenä tasavuosipäivänä en olekaan ollut eduskunnassa, joten saamatta ovat jääneet yksi ja kaksi kynttilänjalkaa. Mutta kyllä nämä kolme ovat ihan riittävät säilyttäen rakkaat muistot hienosta työpaikasta, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Olemmehan sentään kansan valitsemia ja se on kannustamassa vaikeinakin hetkinä.

Paluuta arkeen

Syntymäpäiväseuroistakin toipuminen vaatii veronsa, mitenkähän paljon muuten oikein ns. railakkaista juhlista ottaakaan. On riittänyt mm. monien muistamisten selvittelyä ja vieraskirjoihin kirjoitettujen nimien lukemista.

Jouni Saarinen on taas tehnyt melkoisen urakan. Hän on ottanut kymmeniä kuvia niin Kyläkauppa ja Kahvila Wihtiksen 50-vuotisjuhlissa kuin sitten kirkossa 70-vuotissyntymäpäiväseuroissanikin. Hän on laittanut kaikki kuvat facebookiin Kankaanpään Perussuomalaisten sekä omallekin sivullemme. Aimo Haapakoski oli myös videokuvaamassa seuroissa, joten monella tavalla on juhlat ikuistettu myös historiaa varten. Puhuuhan jo yksi kuva enemmän kuin tuhat sanaa ja kun kuvia on siis kymmeniä, miten sitten voikaan laskea videon kuvamäärää.

Illalla kaikki valtuustoryhmät olivat koolla vakavien asioiden merkeissä. Kaupunginjohtajakin esitteli talousnäkyjä, jotka tänään ja tulevina vuosina eivät ole järin valoisia niin kunnissa kuin koko valtiollakaan. Puhemies Heinäluomakin toi eilen Kankaanpässä esiin oman parannuskeinonsa: työtä ja taas työtä. Näin kaikilla tasoilla ja kaikilla tehokkaammilla tavoilla ja vieläpä kuskannustehokkaastikin. Siinäpä sitä urakkaaa meille kaikille!

Juhlaseurat

70-vuotissyntymäpäiväseurojeni aluksi puhemies Eero Heinäluoma tuo virallisen tervehdyksen ja onnittelut korkeimman päättävän mahtimme, eduskunnan johtajalta. Kiitän häntä tästä suuresta ystävällisyydestä, että hän saapui tähän tilaisuuteemme. Annamme sille kuuluvan suuren arvon ja voimme jopa sanoa, että oikea mies on Suomen protokollan toiseksi korkeimmalla paikalla heti presidentin jälkeen. Lämpimät kiitokset!

Saan myös syntymäpäivän viettäjänä toivottaa teidät kaikki kirkon täyttävät ystävät sydämellisesti tervetulleiksi tänne meille monelle rakkaasen kotikirkkomme, kun näin runsaslukuisalla mieltä lämmittävällä ystäväjoukolla olette kansoittaneet nämä minulle niin rakkaat siioninvirsiseurat. Siioninvirsissä sanotaankin: "Jos väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa." Samassa siioninvirressä on edelleen tuotu ilmi elämääni kannatteleva johtoajatus: "Se armo on sanomaton, joll´ Jeesus meitä hoitanut on, kun neuvoillaan lävitse vierahan maan Hän taluttaa uskoviaan."

Tässä kirkossa olen saanut puhua ensimmäistä kertaa yli 50 vuotta sitten yhteislyseon teinikillan silloin vuosittain järjestämissä uudenvuodenvastaanottajaisten kirkkotilaisuuksissa. Sen jälkeen olen saanut pappinakin tilaisuuden puhua tässä kotikirkossa, kylläkin harvakseltaan. Tosin vuoden toimin vt. kappalaisena viran vakinaisen toimenhaltijan, Juha-Pekka Haaviston ollessa vt. kirkkoherrana.

Tänään saan iloita ja kiittää Taivaan Isän hyvästä huolenpidosta ja pyytää saada muistaa elämässäni edelleenkin siioninvirsien opetus: "On vaatimattomuus/ Sanoa helppo suulla,/ Vaan työläs vaatimattomaksi tulla on./ Nöyryyden harva/ Kalliiksi arvaa,/ Vaikka on kalliimpi kuin koko maailma."

Rakkaat Ystävät! Viihtykää näissä siioninvirsiseuroissa. Veisuiden sanat ovat monisteissa. Virret aloitetaan aina puheen jälkeen  matkaveisaaja Jaakko Löytyn johdolla ja Nuorisoseuran soittokunnan säestyksellä. Veisataan oikein sydämemme pohjasta kiitosta ja kunniaa Jumalalle, Taivaalliselle Isällemme.

Monista esteistä ilmottaneista huolimatta saamme iloita toistemme läsnäolosta ja erityisen iloinen olen, että te hyvät ystäväni olette saapuneet puhujiksi. Puhemies Eero Heinäluoma siis aloitti, seuraavan virren 176 jälkeen puhuu puheenjohtaja Timo Soini, virren 73 jälkeen on piispa Kaarlo Kallialan vuoro ja hän ilmoittaa myös kolehdin Heränneen Kansan Lähetysrahaston kautta Suomen Lähetysseuralle. Päätöspuheevuoron käyttää metropoliitta Ambrosius hiljentäen meidän varmaankin ortodoksiseen päätösliturgiarukoukseen. Monet olette jo kantaneet kortenne kekoon  laittamalla antinne etukäteen ilmoitetun tilinumeron kautta, joten tietenkään ei tarvitse kahta kertaa avata kukkaron nyörejä.

Kiitos vielä kerran, kun olette saapuneet tekemään tästä kokoontumisestamme oikean Juhlan, oikein isolla J-kirjaimella.

Tervetuloa

Puhemies syntymäpäiville

Tere tulemast 2. varapuhemiehen syntymäpäiväseuroihin lauantaina 14.9. kello 12 Kankaanpään kirkkoon. Tilaisuuden ensimmäisen puheen lupautui pitämään eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma, kun hänen ohjelmassaan aiemmin ollut pakollinen tilaisuus peruuntui. Hieno juttu! Muut puhujathan ovat piispa Kaarlo Kalliala, metropoliitta Ambrosius ja  perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.

Tällaisten syntymäpäivien järjestelyissä on muuten monenlaista puuhaa, kun ei yhtään voi tietää, paljonko vieraita loppujen lopuksi tulee. Juhlat aloitetaan siioninvirsiseuroilla kirkossa, joka on kyllä yksi suurimmista kokoontumistiloista. Kahvitukseen on varauduttu hankkimalla myös pari telttaa, koska nuorisoseuran tilat eivät vedä satamäärin väkeä. Päivän säätiedoissa kyllä lupaavasti näytettiin lauantain olevan poutapäivä.

Pulaa voi tulla parkkipaikoista, mutta molemmilla kirkon paikoitusalueilla on oppaat, jotka pykivät täyttämään paikat mahdollisimman tiiviisti. Katujen varsia on myös käytettävä, kun on odotetavissa, että valtaosa tulee autoilla, kun väkeä saapuu kauempaakin. Saimme luvan parkkeerata autoja myös  kirkon alaparkkipaikan vieressä, tien toisella puolella olevalle Päivikkeen pellolle. Kolehdinkantajia  tarvitaan kymmenkunta Heränneen Kansan Lähetysrahaston kautta Suomen Lähetysseuralle kerättävää kolehtia varten. Hekin ovat jo kasassa ja jakavat myös ovilla tulijoille kirkossa veisattavien Siionin virsien sanat.

Suurin helle on tietysti emännillä. Tosin seurojen lopuksi halukkaat saavat onnitella syntymäpäiväsankaria, joka kestänee aikansa, joten  kaikki eivät ole heti yht´ aikaa kahvijonossa. Blogikirjoituksistani koottu oikein koviin kansiin sidottu kirjakin on painettu ja sitä jaetaan sitten yksi perhekuntaa kohden onnittelujonon päätteeksi.

Kokousrumpaa

Tähän sunnuntaihinkin löytyi kaksi kokousta. Niistä toinen oli kaikkien valtuustoryhmien yhteistyön virittämistä varten, valtuustoseminaarissa kuullun kaupungin hälyttävän taloustilanteen korjaamiseksi. Vuosikaupalla on asioita pähkäilty ja ohjelmia tehty, mutta aina vaan tilanne on karkaamassa käsistä. Mutta aina myös on selvitty etteenpäin.

Tähän on hyvä lisätä eilisten Sulo Ylikosken 70-vuotispäiväseurojen musikkikappaleet, jotka myös kuvastivat tätä ihmiselon tuskaa, myös siitä selviämistä seesteisemille vesille: "Laps´ olen köyhän, kauniin Karjalan", "Täällä Pohjantäden alla", "Edessä reitti tuntematon aukeaa", "Lahjoita, Herra, perheisiimme", "Kirkkaat riemun äänet soivat tänään sydämessäni", "Herraa hyvää kiittäkää". Todella hyvin valitut kappaleet kuvaamaan tätä vaellustietämme täällä maailmassa.

Alkava viikko on taas täynnä vipinää. Maanantaina on Suomen suurlähettiläiden kokous eduskunnassa.  Tämän takia jäävät pois kirkkoneuvoston, sotaveteraanien Kankaanpään hallituksen sekä sotainvalidien piirihallitusten kokoukset. Tiistaina ja keskiviikkona eduskuntaryhmä kokoustaa Jyväskylässä ja lopuksi jalkautuu maakuntaan, minä kotimatkan suuntaan Multialle ja Keuruulle. Torstaina on vuorossa Pro Saaristomeren ja Sataveden kesäretki mm. Isokarin majakkasaareen tutustumaan. Perjantaina on sotaveteraanien leirin päätöspäivä. Viikonloppu on sitten omistettu Jämijärvelle, siellä messun pitäminen sekä kotirintamatunnustuslaatan paljastus ja kahvitilaisuus. Eduskunnan istunnot alkavat 4.9. syyskauden tiiviin työn merkeissä. Miten lie voimat palautuneet kesän kuluessa, aurinkoa on ainakin saatu riittävästi, tänään viimeksi.

Seitsemänkymppiset

Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikaista. Monenlaisia mietteitä on tänään risteillyt päänupissa, kun olin nuoruudenystäväni, ikätoverin ja ystäväkansan körttiläisten joukkoon kuuluvan neljän pojan isän 70-vuotissyntymäpäiväseuroissa Kauhajoella. Itsekin olen järjestelemässä samasta syystä seuroja lauantaiksi 14.9. alkaen klo 12 Kankaanpään kirkossa, jonne te kaikki tämänkin lukijat olette sydämellisesti tervetulleita.

Joskus jo viisikymppiset tuntuivat vanhoilta. Vaikka itse alan olla seitsemänkymppinen, en siltikään tunne oloani lainkaan vanhaksi. Jopa kympin juoksulenkki sujui kevyesti tasan viikon päästä maratonin keskeyttämisestä, kun olin koko viikon huilinut ja jättänyt lenkit tekemättä.

Tänään otin seurapuheessani esiin usein lainaamani Tanskan kuninkaan ja tuomiorovastin keskustelun, kun he tapasivat vanhoilla päivillään. Kuningas Kristian IX virkkoi: "Meistä on tullut vanhoja, Skovgaard-Petersen." Tuomiorovasti vastasi hetkisen tuumattuaan: "Niin, mutta Teidän Majesteettinne on oppinut kauniisti ja kunnialla vanhenemisen taidon."

Aivan niin, kauniisti ja kunnialla vanheneminen on todella taito. Se ei olekaan mitään viimeiseen saakka säilytettyä nuorekkuutta, vaan oman ikäkauden oikealla tavalla toteuttamista. Vanhenemista ei tarvitse pelätä, sillä vanhuuskin voi olla sisältörikasta ja onnellista aikaa. Elämällä on vielä paljon tarjottavana. Ja mielessä saa asua sisäinen rauha  ja iloinen odotus.

Tällaista elämänvaihetta saa nyt hyvä kauhajokinen ystäväni elää vaimonsa, neljän poikansa ja heidän vaimojensa sekä kohta syntyvän uusimman lapsenlapsen jälkeen yhdeksän lapsenlapsensa kanssa. Ystävä on muuten kankaanpääläisperäinen, mutta ehti käydä juuri ja juuri syntymässä Hiitolassa. Armorikkaita vuosia!

Alajärven fallesmannin suuri juhla

Alajärvi-sali täyttyi ystävien joukosta, kun olimme onnittelemassa Alajärven fallesmannia Raimo Vistbackaa hänen saamastaan valtiopäiväneuvoksen arvonimestä, joka on muuten Suomen toiseksi korkein arvonimi.

Kaksituntiseksi venyneessä juhlassa kiiteltiin - eikä syyttä - Raimoa ainutlaatuisesta elämäntyöstä. Kuusi kautta eli 24 vuotta eduskunnassa, siitä kaksi kautta eli kahdeksan vuotta ryhmän ainoana kansanedustajana. Niinpä omassa puheenvuorossani sanoinkin, että kyllä Raimo nyt vähän katuu, kun ei enää viime kerralla vuonna 2011 asettunut ehdokkaaksi, ja nyt meitä perussuomalaisia on eduskunnassa 39. Työ olisi paljon helpompaa; joka valiokunnassa on kolme perussuomalaista ja vielä kaksi varaedustajaa, joten työnjako on nyt mahdollista, eikä tarvitse yksin tehdä kaikkea.

Itse putosin eduskunnasta kahden kauden jälkeen vuonna 1987, jolloin Raimo tuli valituksi ensi kerran. Kun hän kuuden kauden jälkeen ei enää asettunut ehdokkaaksi, tulin sitten vuoden 2011 vaaleissa takaisin eduskuntaan 24 vuoden tauon jälkeen ja tämän saman jakson Raimo oli siis edustajana. Heti kahden eduskuntavuoden jälkeen Raimo nousi postin pääjohtajaksi siirtyneen Vennamon Pekan tilalle liikenneministeriksi. Sain olla jo Pekan ja sitten Ramin aikana ministerin poliittisena sihteerinä. Raimon kausi kesti 333 vuorokautta, ja sitten lähdimme Holkerin hallituksesta, koska luvattua kansaeläkelain viimeistä osauudistusta ei toteutettu hallituksessa eli emme voineet olla syömässä silloinkaan sanaamme köyhimpien kansalaistemme puolustajina.

Kiitosjuhla oli todella nimensä mukainen, kiittelijöitä riitti, jopa toisten puolueiden Ramin aikaisia kansanedustajia nousi puhujan paikalle kiittämään Raimoa rehdistä työtoveruudesta. Hänen työtarmonsa on ollut todella uskomaton, kysymättä avun tarvitsijoiden puoluekantaa hän teki apua pyytäneille kymmeniä ja satoja anomuksia ja kirjelmiä eri virkaportaisiin ja auttoi monen asian läpimenoa.

Timo Soini kävi juhlapuheessaan seikkaperäisesti läpi SMP:n loppuvaiheet ja Perussuomalaisten synnyn sekä sitkeän hengissä pysymisen, mikä ei ilman Raimon panosta olisi ollut mahdollista. Työn tuloksen näemme tänä päivänä: 39 kansanedustajaa ja ensimmäisen kerran myös paikka puhemiehistössä. Syyttä siis ei Raimo ole ensimmäinen koko puoluehistoriamme niin SMP:n kuin perussuomalaistenkin aikainen valtiopäiväneuvos, jonka presidentti Niinistö on myöntänyt. Presidentti lähetti myös terveiset Raimolle ja Raimon juhlaan perjantaina Timon ollessa hänen kanssaan neuvottelemassa.

Musiikkiannista vastasi kahteen otteeseen lukiolaispoika Aleksi kitaransa kanssa esittäen Raimon suosikkilauluja. Sotilaspukuisen Korsukuoron esittämät laulut olivat ”Marssilaulu”, ”Kotiseutuni” sekä Koppamäen ”Tämä taivas, tämä maa”.
Raimon kiitospuheen päätettyä juhlan lauloimme kaikki yhdessä Maamme-laulun. Arvokas juhla sai arvoisensa päätöksen!