Nitraattiasetus

Tänään me Satakunnan kansanedustajat saimme tietoiskun Kokemäen perunatärkkelystehtaalla, joka on omistaja myös Lapuan vastaavalle tehtaalle. Keskiviikkona Etelä-Pohjanmaan kansanedustajat saavat saman informaation. EU:n direktiivin mukainen asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta uhkaa asettaa kyseenlaiseksi näiden tehtaiden jatkamisen. Yksin Kokemäen tehtaan vaikutuspiirissä on 500 viljelijän toimeentulo vakavalla paikalla. Tämä on yhtä järjetöntä kuin merenkulullemme miljardiluokan lisäkustannukset tuova rikkidirektiivi. Esimerkiksi tämä Kokemäen tehdas Finnamyl Oy tarvitsisi 9 miljoonan investoinnin 12 miljoonan liikevaihdolla. Järjetöntä!

 

Tällä 9 miljoonalla eurolla saataisiin aikaan tärkkelysteollisuudessa muodostuvan perunan solunesteen jalostaminen erottamalla proteiini ja väkevöittämällä loppu lannoitteeksi.

 

Myös tämän solunesteen levittämisessä pelloille on tulossa hankaluuksia. Nykyisin sitä saa levittää vielä 15.11. asti, mutta jatkossa viimeiseksi lupapäiväksi tulisi kaksi viikkoa aiempi määräaika eli marraskuun eknsimmäinen päivä. Ylimääräistä nestettä varten jouduttaisiin rakentamaan kalliit lisäaltaat. Nesteen levittäminen pelloille ei niin suuressa määrin edes onnistuisi keväällä, jolloin ennen kylvöjä aikaa olisi käytettävissä vain 10 päivää. Lisäksi esitetään solunesteen levittämisen enimmäismääräksi hehtaaria kohden16 kuutiota, kun nykyisin määrä on 40 kuutiota. Tuskin viljelijät edes ottaisivat näin laimeaa lannoitetta pelloilleen.

 

Samoin tuntuu järjettömältä, että vaikka Suomen perunasato on jo nyt 30 % Ruotsia ja Tanskaa jäljessä, saisi Suomessa käyttää typpilannoitetta vain 110kg hehtaarille. Esimerkiksi sokerijuurikasta saa lannoittaa 170kg/ha ja peruna käyttää kaiken lisäksi kaiken saamansa typen, joten ympäristöhaittoja ei perunan typpilannoittamisesta aiheudu.

 

Kaiken kaikkiaan tuntuu kuin toden teolla yritettäisiin vaikeuttaa tärkkelysperunatuotantoamme niin paljon, että olisi pakko laittaa pillit pussiin. Kenen etu se voisi olla.

Hiippakunnan seminaarissa

Hiippakunnan luottamushenkilöseminaarissa monen muun asian ohella:

Meitä valistettiin kirkon suunnitelmista mahdollisten kuntaliitosten varalta. Monelta osin pidän niitä vielä ennenaikaisina, vaikka hyvähän tietysti on varautua tulevaisuudenkin varalta. Mutta ei hallituksen kuntarajauudistuksista välttämättä vielä tällä kierroksella tule yhtikäs mittään!

Kirkko pyrkii valmistautumaan tulevaan seurakuntaliitosten kautta, mutta ei hyvältä näytä. Heti ensimmäisessä teesissä todetaan seurakunnan olevan inhimillisen kokoinen yhteisö, johon seurakuntalaisen on helppo samaistua ja jossa voi tuntea osallisuutta. Ja kuitenkin ollaan suurentamassa nykyseurakuntia. Eli tässä on aivan sama malli askelten kuin sanottaessa, että kehitetään, edistetään ja uudistetaan, mutta tämän kaiken nimissä sitten vähennetään määrärahoja: mahdotonta yhtälöä on näin toteuttaa.

Paljon on kyllä tehty asioita toimintojen tehostamiseksi ja siten kustannusten säästämiseksi. On KIPA eli kirkon palvelukeskus ja KIRJURI eli yhteinen jäsentietojärjestelmä. Ja kaikki lähtee osittain siitä, että pelätään jäsenkadon jatkuvan. Kuitenkin meillä täällä mailla ei ole mitään hätään, pienissä seurakunnissa jopa yli 90 % kuntalaista kuuluu seurakuntaan. Ei ole mitään syytä apatiaan, meillä on hyvä kirkko. Näin toteaa sellainenkin, joka sanoo, ettei usko, mutta ymmärtää kirkon tekevän paljon hyvää: lapsityö, nuorisotyö, diakoniatyö, vanhustyö, ja maksaa siksi kirkollisveronsa.

Kristittyinä saamme ajatella niin kuin äsken radiohartauden pitäjä sanoi lukeneensa vanhasta huoneentaulusta: Olet vähäinen, mutta toivo on loppumaton. Meillä kaikilla, itsestämme riippumatta.

Suurkulutustako

"Vapauteen Kristus vapautti meidät", ja tämä on kuultu nyt neljässä jumalanpalveluksessa niin, että olen ruvennut ajattelemaan, olenko oikein Jumalan Sanan suurkuluttaja. Säännöllisen eduskuntatyön 150-vuotisjuhlamessussa 18.9. Helsingin tuomiokirkossa saarnasi arkkipiispa Kari Mäkinen. Seuraavana päivänä Kallion kirkossa Vähäväkisten juhlamessussa saarnan piti Minna Ruuttunen Herättäjä-Yhdistyksestä.

Perjantaina ja lauantaina pistäydyin Aholansaaressa Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön 40-vuotisjuhlissa, mutta en ehtinyt jäädä sunnuntain messuun, koska olin silloin messussa Jämijärvellä, jossa saarnasi jo toinen jälkeeni tullut kirkkoherra Jorma Pitkänen. Ja tänään sitten neljännessä, kristityn  vapautta käsittelevässä messussa olin Ulvilan vanhassa keskiaikaisessa kirkossa Turun arkkihiippakunnan luottamushenkilöiden neuvottelupäivässä. Saarnan piti Ulvilan pastori Riku Pakarinen. Niin jotta kyllä pitäisi olla selvillä, että saamme pysyä lujina, ettei meitä sidota millään orjuuden ikeellä eli vaatimusten korkealla hengellä, vaan Kristuksessa olemme todella vapaat ja ainoa tärkeä asia on rakkautena vaikuttava usko.

Isä Obeliski

Tänään aamupäivällä sain olla kuulemassa mielenkiintoista esitelmää Suomen Kirkkohistoriallisen seuran seminaarissa. Pyörätuolissa istuen kirkkohistorian emeritusprofessori Juha Seppo (synt. 1939) piti alkuluennon  Martti Simojoesta - uskonnon ja kirkon miehestä. Hänen tekemänään samasta aiheesta on juuri ilmestynyt WSOY:n kustantama "Kirkonmies ja muuttuva maailma - Martti Simojoki 1.". Kirja kattaa kaksiosaiseksi tarkoitetusta elämäkerrasta vuodet 1908-64.

Aihe oli tietysti monella tapaa mielenkiintoinen, eikä ihme, että yliopiston päärakennuksen luentosali 12 oli lähes ahdinkoon asti täynnä. Henkilökohtaista kiinnostustani asiaa kohtaan lisää esim. se, että Simojoki toimi Helsingin pohjoisen seurakunnan pappina vuosina 1935-43 ollen innokas nuorisopappi. Äitini oli silloin 17-vuotiaana (v. 1935) Helsingissä parhaassa nuoruusiässä. Kankaanpäähän hän tuli tosin aika pian, koska vanhin veljeni syntyi täällä 1940. Toinen kiinnekohta on sitten Simojoen arkkipiispakausi, jolloin hän piti Kankaanpäässä piispantarkastukset vuosina 1965 ja 1969. Silloin olen henkilökohtaisesti nähnyt arkkipiispan, kuten tietysti myös monilla Herättäjä-juhlillakin. Valokuvakansiossanikin on hänestä juhlilla ottamani valokuva, olihan Simojoki körttipappi.

Juha Seppo kertoi Martti Simojen elämästä vain arkkipiispuuteen asti, josta eteenpäin hänellä on aikomus kirjoittaa elämäkertateoksen toisessa osassa. Isä Obeliskin nimen Simojoki sai jo nuorena pappina, koska hän kulki mustassa lierihatussa ja oli pitkä, komea mies. Obeliski tarkoittaa korkeaa, kapeaa patsasta. Jatko-osaakin on jo valmiiksi kirjoitettuna ja jännityksellä odotamme sen ilmestymistä päivänvaloon!

Kirjastostani löytyy monia Simojokeem liittyviä kirjoja. Hänen elämäkertansa on jo ehtinyt kirjoittaa ilman historiallista otetta Sakari Virkkunen. Martti Simojoen Aili-sisar on tehnyt kirjan "Veljeni Martti". Kirkon Tiililä-kiistojen aikaan Simojoki itse julkaisi yhdessä Mikko Juvan kanssa "Tästä on kysymys" sekä Helmut Thielicken ja Aimo T. Nikolaisen kanssa "Kristilliset normit ja nykyaika".

Martti Simojoen  omia kirjoja hyllystäni löytyy yhtä vaille kymmenen. Suomen koteihin on levinnyt kymmeninä painoksina "Päivän Sana", joka sisältää kirjoituksen vuoden jokaiselle päivälle. Muita Simojoen teoksia ovat: "Kirkko ja Maailma" (1958), "Uskonto vai Jumala" sekä "Sinun pelastuksesi tulee" (molemmat 1964), "Kantaa ottavaa puhetta" (1973), "Luterilaisen uskon tienviittoja" (1980),  "Uusi päivä, uusi armo", kirjoitus kirkkovuoden psalmitekstien pohjalta vuoden jokaiselle päivälle (1982), "Sinun edestäsi" (1983) ja viimeisenä "Antakaa lasten tulla" (1985).

Syyrian ratkaisematon kysymys

MTS eli Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta otti seminaarinsa aiheeksi ajankohtaisesti ja perin osuvasti: Syyria ruutitynnyrinä. Syystäkin kokoussali oli täynnä kiinnostuneista osanottajista, kun vielä alustajatkin  olivat alansa huippuosaajia.

Lähi-Idän Instituutilla on oma talo Damaskossa. Instituutin johtajan Ari Kerkkäsen aiheena oli "Syyria - kansannoususta sotaan ja sodan alueelliset ulottuvuudet". Iranista kotoisin oleva kurdi, tutkija Alan Salehzadeh toimii Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksessa ja hän puhui hyvin valaisevasti Syyrian konfliktin strategisista taustoista. Puolustusvoimien kyky toimia ja suojautua kemiallisten aseiden vaikutuksilta oli eversti Harri Kauppisen aiheena. Hänen vakanssinsa Maavoimissa on pioneeri- ja suojelutarkastaja. Sotilastarkkailijoiden yhteenliittymän UNTSO:n komentajana vv. 2011-2013 toiminut kenraalimajuri Juha Kilpiö pohti Syyrian kriisin ratkaisumahdollisuuksia - sotilaallinen interventioko?

Syyriä on käytännössä jakautunut. Assadin hallitus - isä ja poika - on hallinnut 40 vuotta. Kyseessä on monikerroksinen konflikti, jolle lähtölaukauksen antoivat Pohjois-Afrikan kansannousut. Paluu lähtöruutuun on mahdoton. Kansannousu aseellisena sisällissotana aiheuttaa myös naapuvaltioiden puuttumisen asiaan. Kaiken taustalla on muslimien jakautuminen shiioiksi ja sunneiksi. Ja kaikkeen kätkeytyy myös suurvaltapolitiikka.

Bashar al-Assadin ylläpitämän Shiia-akselin taustalla on Venäjä ja miksei myös Kiina. Lähialueella merkittävin on Iran. Sunniakseli muodostaa Syyrian opposition USA:n ja Ranskan tukemana, lähialueella merkittävimpiä ovat Saudi-Arabia ja Turkki. Syyriassa on kuitenkin sunneilla enemmistö. Ratkaisu on aikaansaatavissa vain naapurivaltioiden tuella.

Syyrian kysymys on merkittävä myös Israelille, jolle nykyisin tärkeä Golanin kukkulan tilanne on ollut rauhallinen. Israelin ja Arabomaiden suhteet ovat aina ongelmalliset ja kireät. Koko Syyriankin kysymyksessä myös Arabiliitto on jakaantunut. Samoin YK:n turvaneuvosto on halvaantunut. Syyriassa on heimojen rooli korostunut ja demokraattinen hallintojärjestelmä puuttuu, mutta myös oppositio on hajanainen. Oman lisänsä soppaan tuovat Kurdien alueet Pohjois-Syyriassa, Turkissa ja Irakissa. Ainoa mahdollinen pääsy umpikujasta on laaja poliittinen ratkaisu.

Värikästä keskiviikkoa

Värikäs päivä jälleen tänään. Aamupäivä kului Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tosi mielenkiintoisessa seminaarissa, jossa valotettiin Syyrian tilannetta.  Ehdin olla tunnun tulevaisuusvaliokunnan 20-vuotisseminaarissa, kun oli mentävä puhemiesneuvostoon ja sen päälle täysistuntoon. Aiheena oli 122 puheenvuoroa kirvoittanut, koko opposition yhteinen välikysymyskeskustelu kotihoidon tukeen tehtävistä muutoksista.

 Pekka Ravi johti puhetta debatteineen ja televisiointeineen alun 3 tuntia ja minä loppuajan klo 17-19.37. Todella värikästä ja selventävää keskustelua. Hallituspuolueet puolustivat hallituksen aikomusta muuttaa kotihoidon tuki jaettavaksi puoliksi äidille ja isälle. Oppositio ei tätä pakkoa ja leikkausta hyväksy, sillä monellakaan isällä ei suuremman palkan johdosta ole mahdollisuutta jäädä kotiin. Eikä läheskään kaikilla äideillä ole edes työpaikkaa ja äidit jäisivät näin työttömyysturvan varaan.

Lähetekeskustelu loppuun

Eduskunnassa käydään viime viikon rupeaman jälkeen vielä viimeistä päivää budjetin lähetekeskustelua kahden puhemiehen voimin. Varsinainen ykköspuhemies on viikon ulkomaanmatkalla. Tänään vielä viisi ministeriä esitteli hallinnonalansa budjettiehdotukset, joiden pohjalta käytiin aina noin tunnin debatti. Aina välissä päästiin varsinaiseen puhujalistaan. Mitä pidemmälle ilta kuluu, sitä enemmän puheenvuoron pyytäjiä on jo poissaolevina.

Niinpä tämän viikon alkanut keskustelu saatiin päätökseen tänään tiistaina kello 21.15. Kaikki ministerit ovat viikon aikana saaneet esittelypuheenvuorot, joiden jälkeen kansanedustajat kyselytunnin tavoin ovat voineet tehdä minuutin mittaisia kysymyksiä ja ministerit ovat vastanneet parhaan taitonsa mukaan. Puhujia on riittänyt, tänäänkin käytettiin lähes 200 puheenvuoroa. Jokainen halukas on varmasti päässyt ääneen. Tänään tosin oli taas paljon poissa, yli 60 edustajaa.

Sain olla puhemiehenä aloittamassa istunnon ja johtamassa kuntaministeri Henna Virkkusen tunnin session. Seuraava vuoroni, samoin tunnin pituisena, oli sisäasiainministeri Päivi Räsäsen tunnin keskusteluvuoro. Istunnon päätökseksi olin puikoissa vielä vartin yli kaksi tuntia. Valiokunnat laativat nyt omat mietintönsä budjetin omalta hallinnonalaltaan. Palautekeskustelu sekä budjetin lopullinen lukkoonlyöminen tehdään joulunalusviikolla suunnitellun aikataulun mukaisesti.

Huomenissa keskustellaan koko opposition yhdessä jättämästä välikysymyksestä, joka koskee hallituksen suunnittelemaa kotihoidon muutosta. Parran pärinää riittänee tässä syksyn ensimmäisessä hallituksen kaatamiseen pyrkivässä keskustelussa, jossa tosin aina hallituspuolueiden edustajat asettuvat puolustamaan hallitustaan, jota opposition voima ei siis riitä kaatamaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta.