Alkuviikon uutisia

Päivän uutisia on jo pitkään hallinnut Ukraina ja uuden käänteen saanut Venäjän joukkojen vyöryminen Krimin niemimaalle. Putinkin on tullut kuorestaan ja antanut haastattelun, jonka lausuntoja ei esim. YK:ssa eikä EU:ssa hyväksytä.

Ukrainan umpikuja näyttää olevan monitahoinen, ei ole presidenttiä, kansa on montaa mieltä, maan eri osat melkein taistelevat toisiaan vastaan, korruptio on valtaisaa riippumatta siitä kuka on vallassa ja kansan senkun vain köyhtyy. Mistä löytyy tie umpikujasta eteenpäin?

Kirkon ulkomaanavun hienossa Ukrainan värein sävytetyssä kuvassa rauhan kyyhkynen lentää palmunlehvä nokassaan ja kuva on varustettu tekstillä:

"Pieni poikani kysyi illalla, että onko Jeesus suomalainen. On hän, vastasin. Suomalainen, ukrainalainen ja venäläinen. Rukoilemme Kristusta, yhtä meistä, tämän maailman ihmisten puolesta."

Tämän tilanteen herättämänä eduskunnan puolustusvaliokuntaan oli kutsuttu kaksi puolustusvoimien edustajaa. Valiokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö vaatii  puolustumäärärahojen vähentämisen sijaan 2 %:n kasvua sekä maamiinojen palauttamista ja näinollen Ottawan sopimuksen purkamista.

Fennovoiman ydinvoimala on niin muuttunut omistajapohjansa ja kokonsakin johdosta, että sen alkuperäinen lupa ei enää ole ajankohtainen. Uusi lupapäätös ollaan tuomassa eduskunnan päätetäväksi. Näin päästään ratkaisemaan tämän jatkuvasti kuolemanvaarallisen, kalliin ja yhä enemmän vanhanaikaiseksi tulevan voimalahankkeen tarpeellisuutta semminkin, kun jo kahden muun uuden ydinvoimalan rakentamisluvat ovat voimassa ja energiatarvetta pitäisi kattaa uusiutuvilla energioilla, etenkin bioenergialla, jota Suomessa kyllä riittää, kunhan toimeen  tartutaan.

LNG-terminaali ollaan saamassa Poriin, se on melkoinen piristysruiske Satakuntaan. Saamme tämän nestemäisen kaasun energialähteeksi länsirannikolle, kun kaasuputki tulee vain Tampereen seudulle.
Näin tämä piristää aluemme energiaa käyttävää teollisuutta ja on tietysti myös tärkeää puhtaana energiana rikkidioksiidi-direktiivin ahdistamalle laivaliikenteelle.

12 tuntia kotua poissa

Melkein kellonympäryksen olin liikenteessä maanantain maakuntapäivän kunnniaksi, kun kahdeksasta lähes iltakahdeksaan oli kulunpäällä oloa. Silti jäi pari kokousta käymättä, mm. Kankaanpään sotainvalidien hallitus. Aamulla klo 9.35 olin ensin Satakunnan radiossa. Tämän syksyn käytännön mukaisesti parikeskustelussa minulla oli kumppanina Sampsa Katja, jonka täytyi  taas jotain letkauttaakin, kuten jo ensimmäisessä kansanedustajien yhteisradioesiintymisessä. No, se on hänen tapansa!

Porista ajoin ensimmäiseen varsinaiseen puheenjohdollani pidettyyn Israelin Ystävät ry:n hallituksen kokoukseen. Yksi puhelinkokous on tosin aiemmin ollut. Asialista oli pitkä ja sen mukaisesti sopuisaa kokousta riitti pariksi tunniksi.

Kokouksessa nimettiin viiden toimikunnan jäsenet ja edustajat kahteen toimielimeen Israel-Ystävyystoimikuntaan ja Suomen Lähetysneuvoston johtokuntaan. Valittiin myös liiton varapuheenjohtajat Jaakko Pihlajamäki ja Pekka Sinnemäki uudelleen samoin kuin työvaliokunta, johon kuuluvat molemmat varapuheenjohtajat, toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri ja puheenjohtaja.

Uusia jäseniä hyväksyttiin 193 eli seitsemää vaille kaksisataa. Samoin käsiteltiin Israelin Ystävien kiertuesuunnitelma ensi vuodelle. Lähes joka kuukaudelle on tiedossa kiertueohjelma, jossa mukana on myös vierailija, joko messiaaninen juutalainen, arabikristitty tai Venäjän juutalaistyöntekijä. Israel-konferenssi on vuorossa elokuussa, 22.-24.8. Kankaanpäässä.

Illansuussa oli vielä Vatajankosken Sähkön tiedotustilaisuus omistajakuntien Kankaanpään ja Karvian valtuutetuille, varsinkin Pyhäjoen ydivoimalan osakkeiden ostosta, joka tietysti herätti kahenlaista ilmoo, puolesta ja vastaan. Itse olen alusta lähtien pitäytynyt ydinvoiman vastustajiin. Muistan elävästi, kuinka marssimme ydinvoimaa vastaan Veikko Vennamonkin ollessa mukana juuri samaan aikaan, kun Tsernobylin voimala oli räjähtänyt. Tietohan siitä tuli vasta päivien perästä. Ei ole meidän ihmispoloisten järki vielä riittävä kuolemanvaarallisen ydinvoiman kesyttäjäksi ja hallitsijaksi.

Satakunnan Sampo?

Olkiluoto 1, Olkiluoto 2, Olkiluoto 3. Olkiluoto 4, Onkalo, vierailukeskus näyttelytiloineen. Siinä tärkeimpiä Eurajoella, Olkiluodon saarella olevan ydinvoimalan tiloista.

Meitä oli 9 vapaaehtoista Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tutustumassa sekä Onkaloon että Olkiluoto 3:een. 500 metrin korkeuserolla sijaitsevat ydinpolttoaineen loppusijoituspaikka Onkalo - 420 metriä merenpinnan alapuolella - sekä Olkiluoto 3, jonka työn alla olevan reaktorin huipulla olimme komean kupolikaton tuntumassa. Olkiluoto 3 on eduskunnan jo vuonna 2002 antamalla päätöksellä perustettu, yhä edelleen rakennustöiden keskellä oleva, vaikka alunperin sen piti valmistua vuonna 2009. Kukaan ei enää tiedä lopullista valmistumisvuotta, joka kuitenkin kaikesta huolimatta joskus on edessä. Työmiehiä - pääasiassa ulkomaisia - on 2500 henkeä.

Olkiluodon ydinvoima lasketaan kuitenkin kotimaiseksi energiaksi, koska koko vakinainen henkilökunta, joka vastaa voimalaitoksen toiminnasta ja huolloista, on suomalaisia. Meille vakuutettiin, ettei ainoatakaan muunmaalaista ole Olkiluoodon palkkalistoilla.  Olkiluoto 3:a rakentava ranskalainen Areva on  sitten luku sinänsä. Valitettavasti suomalaisilla ei ole valmiuksia ydinvoimalan rakentamiseen, onhan Olkiluoto 3 Suomen suurin rakennustyömaa. Niinpä suunnitelmissa olevan ja eduskunnan hyväksymän Olkiluoto 4:n kilpailutuksessa on mukan kuusi yritystä esim. Japanista, Etelä-Koreasta ja ihme kyllä Arevakin, ei kylläkään yhtäkään Venäjältä.

Ydinpolttojätteiden sijoitus-Onkaloon tutustuminen oli poikkeuksellinen kokemus, kun mutkiteltiin monen kilometrin matka kallioon louhittua väylää, jotta päästiin 420 m maanpinnan alapuolelle ja voitiin tutustua loppusijoitusreikiin, joihin jäte sijoitetaan kuparikapseleissa. Kapselin ja kallion välisenä puskurimateriaalinan käytetään kovaksi puristettua bentoniittia. Tulimme kyllä vakuuttuneiksi tämän loppusijoituksen turvallisuudesta, jopa muutaman jääkaudenkin varalta vaikkapa nyt vain 10 000 vuoden ajanjaksolla.

Sen sijaan on kokonaan toinen juttu, kuka kannattaa ydinvoimaa, kuka ei. Edeltäjämme SMP oli kokonaan ydinvoimavastainen, nykyperussuomalaisissa taitaa puntit mennä tasan puolesta ja vastaan. Minä olen edelleen vanhan smp:läisen katsantokannan takana. Ihmispoloisen järki ei vielä ole pystynyt täysin käsittämään ja hallitsemaan tätä ydinvoimaa, vaikka hyviä yrityksiä tehdäänkin ja uskotaan oltavan sen  hallitsijoita. Esim. Olkiluoto 3:n kokonaishallinta ja -suunnittelu on todella mutkikasta kaikkien siihen liittyvine turvajärjestelyineen. Siksi rakennustyötkin ovat vaatineet niin monta ylimääräistä vuotta!

Olkiluodon ydinvoimalat ovat tehneet Eurajoen kunnasta maan sähköisimmän ja erittäin vauraan paikan asua ja ihmetellä. Myös koko Satakunta on saanut paljon työtä. Mutta yhä edelleen ydinvoimaan suhtautuminen on kaksijakoista ja yhä edelleen kansasta on lähes puolet meitä, jotka emme jaksa uskoa ydinvoiman siunauksellisuuteen. Siksi olikin hauska kuulla Olkiluodon isännöimistä kinkereistä, joiden lopuksi vanha rukoilevaismummu oli sanonut, että rukoillaan edelleen, ettei täällä voimalassa tapahdu mitään pahempia onnettomuuksia.