Satatonnari

Tänään voi juhlia sataatuhatta kävijää lukemassa blogissani, näin laskuri ilmoittaa. Mikäpäs sen hauskempaa! Toivottavasti monella on ollut joskus jopa hauskaa ja ainakin mieli tullut paremmaksi, yhteisellä asiallahan olemme.

Metropoliitta Ambrosius oli vieraanani eduskunnassa, kurssikavereita kun olemme teologisesta tiedekunnasta. Ensi vuonna - jos Jumala suo - on JUBILEUM eli vuosikurssimme 1964 50-vuotisjuhlavuosi. Juhlakokousta suunnitellaan jo ja Ambrosius kävi esittelemässä tulevaa ohjelmaa, joka on tosin tarkoitus toteuttaa vasta lokakuussa. Mutta aikainen valmistelu ei koskaan ole pahasta. Ambrosius muuten oli sitä mieltä teekupin äärellä, että me kaksi olemme ainoat kurssiltamme, jotka vielä olemme työelämässä.

Kurssilaiset on tarkoitus majoittaa Ambrosiuksen isännöimässä ortodoksikirkon kurssikeskus Sofiassa. Käymme myös eduskunnassa, jossa olen isäntänä. Ohjelmaan kuuluu sekä luterilainen että ortodoksinen kirkonmeno ja pistäytyminen teologisessa tiedekunnassa verestämässä vanhoja muistoja, vaikka tiedekunta ei enää olekaan päärakennuksessa niin kuin meidän aikanamme. Ken elää, se saa taas hienoja elämyksiä.

Pakkoruotsista

Sain vastattavakseni kolme kysymystä ajankohtaisista pakkoruotsi-kansalaisaloitteen nostattamista asioista. Kysymykset ja vastaukseni oheisena, var så god:

Tarvitaanko ruotsin kieli Suomen virallisena kielenä? Miksi tarvitaan / miksi ei tarvita?

Perustuslaki turvaa maamme kaksikielisyyden ja molempien kieliryhmiemme sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet, mutta siinä ei suinkaan sanota, että jokaisen suomenkielisen tulee opiskella ruotsin kieltä. Tämä kaksikielisyys saa jatkua, onhan maillamme pitkät historialliset yhteiset juuret.

Pitääkö kouluissa opettaa niin sanottua ”pakkoruotsia”? Miksi / miksi ei ja mikä vaihtoehdoksi, jos ei tarvita?

Eduskuntaan on juuri saatu kansalaisaloite (50.000 allekirjoittajaa), jossa ehdotetaan ruotsin kieltä valinnaiseksi eli opiskelija saisi itse valita haluamansa ensimmäisen vieraan kielen. Nythän ruotsi on pakollinen kaikilla kouluasteilla, jota se on ollut vasta 1960-luvun lopulta lähtien opetusministeri Virolaisen esityksestä. Maamme väestöstä on alle 5 % ruotsinkielisiä, joten senkään takia ei sen kielen opetus ole tärkeä. Monella muulla kielellä on on paljon suurempi merkitys, ensisijassa tietysti englannilla, mutta myös maamme itäosissa venäjän kielen osaaminen avaisi mahdollisuuksia. Siksi pitäisi saada  vapaasti valita ensimmäinen vieras kieli. Näin kielen opiskelukin tehostuisi, kun ei enää olisi pakollista kieltä. Näin myös ruotsin kielen osalta, jota varmasti edelleenkin moni lukisi.

Pitääkö kunnan tarjota kaikki palvelut myös ruotsin kielellä? Miksi / miksi ei?

Virkakelpoisuusvaatimuksia tulisi myös muuttaa, sillä monessa valtionkin virastossa riittäisi, kun siellä olisi muutama ruotsinkielentaitoinen eikä sitä vaatimusta olisi asetettava kaikille virkailijoille. Puhtaasti suomenkielisillä alueilla ei ruotsin kieltä juurikaan tarvita. En usko, että Kankaanpäässäkään virastoissamme asioi ketään pelkästään ruotsinkielentaitoista.