Pakkoruotsista

Sain vastattavakseni kolme kysymystä ajankohtaisista pakkoruotsi-kansalaisaloitteen nostattamista asioista. Kysymykset ja vastaukseni oheisena, var så god:

Tarvitaanko ruotsin kieli Suomen virallisena kielenä? Miksi tarvitaan / miksi ei tarvita?

Perustuslaki turvaa maamme kaksikielisyyden ja molempien kieliryhmiemme sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet, mutta siinä ei suinkaan sanota, että jokaisen suomenkielisen tulee opiskella ruotsin kieltä. Tämä kaksikielisyys saa jatkua, onhan maillamme pitkät historialliset yhteiset juuret.

Pitääkö kouluissa opettaa niin sanottua ”pakkoruotsia”? Miksi / miksi ei ja mikä vaihtoehdoksi, jos ei tarvita?

Eduskuntaan on juuri saatu kansalaisaloite (50.000 allekirjoittajaa), jossa ehdotetaan ruotsin kieltä valinnaiseksi eli opiskelija saisi itse valita haluamansa ensimmäisen vieraan kielen. Nythän ruotsi on pakollinen kaikilla kouluasteilla, jota se on ollut vasta 1960-luvun lopulta lähtien opetusministeri Virolaisen esityksestä. Maamme väestöstä on alle 5 % ruotsinkielisiä, joten senkään takia ei sen kielen opetus ole tärkeä. Monella muulla kielellä on on paljon suurempi merkitys, ensisijassa tietysti englannilla, mutta myös maamme itäosissa venäjän kielen osaaminen avaisi mahdollisuuksia. Siksi pitäisi saada  vapaasti valita ensimmäinen vieras kieli. Näin kielen opiskelukin tehostuisi, kun ei enää olisi pakollista kieltä. Näin myös ruotsin kielen osalta, jota varmasti edelleenkin moni lukisi.

Pitääkö kunnan tarjota kaikki palvelut myös ruotsin kielellä? Miksi / miksi ei?

Virkakelpoisuusvaatimuksia tulisi myös muuttaa, sillä monessa valtionkin virastossa riittäisi, kun siellä olisi muutama ruotsinkielentaitoinen eikä sitä vaatimusta olisi asetettava kaikille virkailijoille. Puhtaasti suomenkielisillä alueilla ei ruotsin kieltä juurikaan tarvita. En usko, että Kankaanpäässäkään virastoissamme asioi ketään pelkästään ruotsinkielentaitoista.

Yhteispelillä se sujuu

Tänä päivänä yhteiskuntalaivamme ui niin syvissä vesissä, ettemme selviä muulla kuin hyvällä yhteisymmärryksellä ja tiiviillä yhteispelillä. Näin on koko valtakunnakin tasolla, mutta ennen kaikkea paikallisesti, niin meillä täällä Kankaanpäässäkin. Siksi meillä ei ole varaa toistemme osoitteluun ja syyttelyyn.

Valtuustoseminaarissa esiin tulleet talousarvion seurantaluvut ovat korutonta kertomusta. Jo nyt vuoden tulosennuste on 2,9 miljoonaa miinusmerkkinen ja tuloskin muodostuu 2,2 miljoonaan alijäämäiseksi. Siis vuoden tässä vaiheessa.

Me emme nykyisenä valtuustona ole voineet mitenkään vaikuttaa tämän vuoden budjettiimme, mutta parhaillaan olemme laatimassa seuraavan vuoden talousarviota, näin emme voi jatkaa. Siksi tarvitsemme yksimielistä päätöksentekoa ja kaikki ryhmät osallistuvat valmistelevaan käsittelyyn. Kipeiltäkään ratkaisuilta emme voi välttyä, koska rahastot on syöty ja kaikki tunnusluvut näyttävät tosi huonoilta.

Kutsumme myös kaikki asukkaat näihin talkoisiin, hyviä ideoita ei koskaan ole liikaa: miten saadaan uusia tuloja, mistä ja miten voidaan aikaansaada säästöjä. Siksi kaikki kannanotot ovat tervetulleita esimerkiksi oman ryhmämme sähköpostiosoitteeseen info@kankaanpaanperussuomalaiset.fi.

Emmehän anna periksi oman Kankaanpäämme säilyttämiseksi, sillä emme halua mitään pakkoliitoksia!

Kankaanpään perussuomalaisten valtuustoryhmä

Majakoita ei saa sulkea

Uudenkaupungin edustalla Isokarilla on komea, 50 metrinen hyväkuntoinen majakka. Satakunnan Satavesi-ohjelman ja sen sisarohjelma, Varsinais-Suomen Pro Saaristomeri järjestivät yhteisen saaristoristeilyn tähän majakkasaareen, jossa vallitsee ainutlaatuisen jylhä merellinen luonto. Itse majakka on mahtava ja sen huipulta avautuu merellistä maisemaa silmänkantamattomiin.

Nyt on Damokleen miekka yritystoimintaa pyörittävän Laaksosen pään yllä, sillä liikenneministeriössä on keksitty ruveta sulkemaan majakoitamme mukamas turvallisuusriskin takia. Yhtäkään onnettomuutta ei tiedetä koskaan tapahtuneen majakoillamme. Jos Isokarin majakka suljetaan, loppuun myös turismi, kymmenkunta henkeä jää ilman työtä ja koko saari joutuu pahuutensa valtaan, koska ei ole alueesta huolta pitävää yrittäjää. Voiko suloisessa Suomenmaassamme tapahtua tällaista?

Ja juuri tämänlaatuisia turistikohteita tarvitsemme. Turismi, jos mikä, on kasvava ja tuo myös ulkomailta euroja talousahdinkoomme.

Facebookissa joku kysyi, miten asiat liittyvät toisiinsa, joten selvityksenä:
Kari Laaksonen on saarella toimiva yrittäjä. Suomen toiseksi korkein, 180-vuotias  majakka on saaren suurin vetonaula. Isokari sijaitsee Saaristomerellä ja sinne on laivakuljetus Uudestakaupungista, jonne on matkaa yli 20 km.

Jyväskylän kesäkokous täysosuma

Vielä näin elokuun viimeisellä viikolla saimme pitää eduskuntaryhmämme kesäkokousta hienon ja lämpimän kesäsään vallitessa, mikä oli erityisen tärkeää Jyväskylän kävelykadulla olleelle kansalaistapaamiselle. Kokouksen lopuksi myös jalkauduttuamme eri puolille Keski-Suomea yleisötilaisuuksiin.

Saimme melkoista näkyvyyttä mediassa, niin TV:ssä kuin lehdistössäkin. Erityisesti Timon puheet herättivät mielenkiintoa sekä hänen spekulaationsa tulevasta hallituspohjasta ja perussuomalaisten hallitusvastuun ottamisesta. Tietysti ensin on käytävä seuraavat eduskuntavaalit. Timon erityinen huomio oli tällä kertaa perussuomalaisten kannatuksen vakiintuminen 18-19 prosentin tasolle, kun sen sijaan muiden puolueiden lukemat muuttuvat melkoisestikin gallupista toiseen.

Timon katsaus oli tavallaan puolivälin tarkastelu, onhan eduskuntakautta jäljellä enää vajaat kaksi vuotta. Siksi tuumaustunti on tarpeen. Yllätyksenä hän kertoi valmistelevansa jo toista kirjaa Maisterisjätkä-kirjansa jälkeen, työnimellä Peruspomo.

Timon sanoma oli, etteivät vanhat puolueet pysty meitä tuhoamaan, sen voimme tehdä vain me itse, emmekä me tietenkään sitä halua tehdä. Olemme nyt vahvoja, meillä oli hyvä puoluekokous kesällä Joensuussa, olemme vahva toripuolue, rakennumme kansan puolueena alhaalta ylöspäin. Näin saamme kansan puolellemme.

Kokouksemme antoi voimakkaan yhteishengen vaikutelman ja näin on hyvä aloittaa taas uusi työkausi, syksyn politiikan tiimellyksen mukanaan tuoma tiivis kamppailu.

Meidän on määriteltävä oma linjamme ja sitä kävimme läpi monien asioiden osalta. Annoimme myös julkilausuman työllisyyden parantamisesta. Vaikeimmin tyällistettäviä ovat nuoret sekä ikääntyneemmät, yli 55-vuotiaat. Siksi ehdotamme työnantajan eläkemaksuja porrastettavaksi siten, että näiden ryhmien maksuja alennetaan ja paremmin työllistettävien vastaavasti nostetaan. Työhyvinvoinnista on pidettävä kiinni, silloin ei ole tarvetta eläkeiänän nostamiselle, onhan jo nyt eläkkeelle siirtymisessä joustoa 63-68 vuosien välillä.

Eero ja Timo vauhdissa

Suomen suurlähettiläiden jokavuotisessa kokoontumisessa oli tänään vuorossa eduskuntaosuus. Runsaan osanoton vuoksi puheosuus oli täysistuntosalissa ja sen jälkeen iltapala viereisessä valtiosalissa Pikku Parlamentin korjaustöiden takia.

Sekä puhemies Eero Heinäluoma että ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini pitivät ansiokkaat puheenvuorot, jota arvovaltaiset kuulijat osasivat arvostaa. Osaltaan siksikin he olivat niin runsaslukuisesti paikalla, noin 190 ulkoministeriöstä ja 50 eduskunnasta.

Heinäluomakin toi esiin yleisen kriisitietoisuuden. Olemme syvemmässä kriisissä kuin kukaan eduskuntavaalien aikaan saattoi edes aavistaa. Teollisuuden taantuman aikana on menetetty 100.000 työpaikkaa, vuodesta 2008 on jäänyt saamatta pysyvästi ennakoitu 30 miljardin kasvu. Prosentin työllisyyslisäys toisi 2 miljardin kasvun, työllisyysasteemme on viitisen prosenttia alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Näin syksyn keskusteluissa talous- ja työllisyysasiat nousevat etualalle ohi kunta- ja soteuudistusten.

Timo puhui pääasiassa ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana, mutta toi kysyttäessä esiin myös perussuomalaisten näkökantoja. Hänen mielestään nyt kannattaisi rapata oikein kunnolla, koska kansalaismielipidekin on kypsynyt kriisitietoisuuteen. Kun eduskuntavaaliosallistuminen on alle muiden Pohjoismaiden vain 70 %:n luokkaa, saadaan aktiivisuutta nousemaan, kun on perusteltu syy käydä äänestämässä. Tällä hetkellä lähes 40 % jättää gallupeissa ilmoittamatta puoluekantaansa. Liikkuvia äänestäjiä on siis paljon ja he ovat kaikkea muuta kuin puolueuskollisia. Ruotsin kielen vaihtoehtoisuutta esittävästä kansalaisaloitteesta sen verran, että ennen vuotta 1968 ruotsi ei ollut pakollinen kieli, vaan vasta Johannes Virolainen nosti sen koulujen kakkoskieleksi.

Kokousrumpaa

Tähän sunnuntaihinkin löytyi kaksi kokousta. Niistä toinen oli kaikkien valtuustoryhmien yhteistyön virittämistä varten, valtuustoseminaarissa kuullun kaupungin hälyttävän taloustilanteen korjaamiseksi. Vuosikaupalla on asioita pähkäilty ja ohjelmia tehty, mutta aina vaan tilanne on karkaamassa käsistä. Mutta aina myös on selvitty etteenpäin.

Tähän on hyvä lisätä eilisten Sulo Ylikosken 70-vuotispäiväseurojen musikkikappaleet, jotka myös kuvastivat tätä ihmiselon tuskaa, myös siitä selviämistä seesteisemille vesille: "Laps´ olen köyhän, kauniin Karjalan", "Täällä Pohjantäden alla", "Edessä reitti tuntematon aukeaa", "Lahjoita, Herra, perheisiimme", "Kirkkaat riemun äänet soivat tänään sydämessäni", "Herraa hyvää kiittäkää". Todella hyvin valitut kappaleet kuvaamaan tätä vaellustietämme täällä maailmassa.

Alkava viikko on taas täynnä vipinää. Maanantaina on Suomen suurlähettiläiden kokous eduskunnassa.  Tämän takia jäävät pois kirkkoneuvoston, sotaveteraanien Kankaanpään hallituksen sekä sotainvalidien piirihallitusten kokoukset. Tiistaina ja keskiviikkona eduskuntaryhmä kokoustaa Jyväskylässä ja lopuksi jalkautuu maakuntaan, minä kotimatkan suuntaan Multialle ja Keuruulle. Torstaina on vuorossa Pro Saaristomeren ja Sataveden kesäretki mm. Isokarin majakkasaareen tutustumaan. Perjantaina on sotaveteraanien leirin päätöspäivä. Viikonloppu on sitten omistettu Jämijärvelle, siellä messun pitäminen sekä kotirintamatunnustuslaatan paljastus ja kahvitilaisuus. Eduskunnan istunnot alkavat 4.9. syyskauden tiiviin työn merkeissä. Miten lie voimat palautuneet kesän kuluessa, aurinkoa on ainakin saatu riittävästi, tänään viimeksi.

Seitsemänkymppiset

Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikaista. Monenlaisia mietteitä on tänään risteillyt päänupissa, kun olin nuoruudenystäväni, ikätoverin ja ystäväkansan körttiläisten joukkoon kuuluvan neljän pojan isän 70-vuotissyntymäpäiväseuroissa Kauhajoella. Itsekin olen järjestelemässä samasta syystä seuroja lauantaiksi 14.9. alkaen klo 12 Kankaanpään kirkossa, jonne te kaikki tämänkin lukijat olette sydämellisesti tervetulleita.

Joskus jo viisikymppiset tuntuivat vanhoilta. Vaikka itse alan olla seitsemänkymppinen, en siltikään tunne oloani lainkaan vanhaksi. Jopa kympin juoksulenkki sujui kevyesti tasan viikon päästä maratonin keskeyttämisestä, kun olin koko viikon huilinut ja jättänyt lenkit tekemättä.

Tänään otin seurapuheessani esiin usein lainaamani Tanskan kuninkaan ja tuomiorovastin keskustelun, kun he tapasivat vanhoilla päivillään. Kuningas Kristian IX virkkoi: "Meistä on tullut vanhoja, Skovgaard-Petersen." Tuomiorovasti vastasi hetkisen tuumattuaan: "Niin, mutta Teidän Majesteettinne on oppinut kauniisti ja kunnialla vanhenemisen taidon."

Aivan niin, kauniisti ja kunnialla vanheneminen on todella taito. Se ei olekaan mitään viimeiseen saakka säilytettyä nuorekkuutta, vaan oman ikäkauden oikealla tavalla toteuttamista. Vanhenemista ei tarvitse pelätä, sillä vanhuuskin voi olla sisältörikasta ja onnellista aikaa. Elämällä on vielä paljon tarjottavana. Ja mielessä saa asua sisäinen rauha  ja iloinen odotus.

Tällaista elämänvaihetta saa nyt hyvä kauhajokinen ystäväni elää vaimonsa, neljän poikansa ja heidän vaimojensa sekä kohta syntyvän uusimman lapsenlapsen jälkeen yhdeksän lapsenlapsensa kanssa. Ystävä on muuten kankaanpääläisperäinen, mutta ehti käydä juuri ja juuri syntymässä Hiitolassa. Armorikkaita vuosia!